Opetuslapsilta oli hukassa tie elämään. Vastatessaan heidän hämmennykseensä tiestä pelastukseen Jeesus sanoi: " Minä olen tie ja totuus ja elämä". Jeesuksen toteamuksen lähtökohtana näyttää olleen opetuslasten pelko siitä,että Jeesuksen poistuessa kaikki heidän odotuksensa pelastuksesta romahtavat. Mihin hän menee? He olivat luottaneet häneen täysin. Puhuessaan tiestä Jeesus esittelee itsensä tienä. Usko johtaisi tälle tielle. " Älköön sydämmenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. " ( Joh.14:1.) Yhteydenpito tapahtuisi uskossa rukouksen kautta.
Jeesus ei kuitenkaan ole vain tie elämään,hän on elämä! Tien luonne on avata mahdollisuus tiestä että siellä vaeltamisesta.
Uuden testamentin tulkinnan mukaan uhrikaritsa edusti Kristusta, virheetöntä ja tahratonta karitsaa
( 1.Piet.1:19:.Kun kyse on Jumalan toiminnasta tai hänen ylläpitämästään ihanteista,sana taamiin kuvaa täydellisyyttä.
Psalmissa 119 esiintyvä vaeltaja löysi kompuroinnistaan huolimatta sillä tiellä aina rauhan. Hän löysi sen Herransa armollisuudesta heikkouttaan kohtaan.Psalmi päättyy kauniisti hänen tunnustaessaan avuttomuutensa ja ilmaistessaan luottamuksensa Herraan. " Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas, etsi palvelijaasi,sillä minä en unohda sinun käskyjäsi. " ( Ps.119:176).
Kun Jeesus sanoi olevansa tie, hän tarkoitti juuri Psalmin 119 kuvaamaa tietä,jolla on oma sisällönsä. Siihen sisältyy odotuksia ja lupauksia,mutta myös armoa vaeltajaa kohtaan. Oman aikamme ihmisen on helppo ymmärtää sekin,että tien ja sen käyttöön liittyy normeja.
