sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Palvelkaa toisianne

  Niinkuin lunastussuunnitelma alkaa ja päättyy lahjalla, niin sitä on myös toteutettava.  Sama uhrimieli, joka hankki meille pelastuksen, tulee asumaan kaikkien sydämessa, jotka tulevat taivaallisesta lahjasta osallisiksi.  Apostoli Pietari sanoo:  "Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä taloudenhoitajina."  Jeesus sanoi opetuslapsilleen lähettäessään heidät:  "Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi myös antakaa."  Ihmisessä, joka on täydellisesti yhtä mieltä Kristuksen kanssa, ei voi olla mitään itsekästä tai ylimielistä.  Se, joka juo elävän veden lähteestä, tulee huomaamaan, että se "tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään."  Hänessä asuva Kristuksen <henki on kuin erämaassa kumpuava lähde, joka virkistää kaikkia ja saa nekin, jotka ovat menetymäisillään, halukkaasti juomaan elämän vettä.  Sama rakkauden ja itsensäuhrautuvaisuuden henki, joka asui Kristuksessa, pakotti apostoli Paavalin hänen moninaiseen työhonsä.  " Olen velassa", hän sanoo, "sekä kreikkalaisille että barbaareille, sekä viisaille että oppimattomille."  "Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo:  Julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta."

Herran tarkoitus on, että hänen seurakuntansa heijastaisi maailmalle sitä täyteyttä ja yltäkyläisyyttä, jota hänestä löydämme.  Me vastaanotamme lakkaamatta Jumalan hyvyyttä, ja jakamalla sitä toisille meidän on esitettävä maailamlle Kristuksen rakkautta ja hyvantekeväisyyttä.  Kun koko taivas on liikkeellä lähettäen sanansaattajia maailman joka kolkkaan viemään eteenpäin lunastustyötä, elävän Jumalan seurakunnan on myös oltava Kristuksen työntekijöitä.  Me olemme hänen hengellisen ruumminsa jäseniä.  Hän on pää, joka haalitsee ruumiin kaikkia jäseniä.  Jeesus itse rajattomassa armossaan tekee työtään ihmissydämissä, saaden aikaan niin hämmästyttäviä hengellisiä muutoksia, että enkelitkin katsovat sitä ihmeissään ja iloiten.  Sama epäitsekäs rakkaus, joka on luonteenomaista Mestarille, ilmenee hänen todellosten seuraajiensa luonteessa ja elämässä.  Kristus toivoo, että ihmiset täällä maailmassa tulisivat osallisiksi hänen jumalallisesta luonnostaan, voidakseen täten ei ainoastaan heijastaa hänen kirkkauttaan Jumalan kunniaksi vaan valaista maailman pimeyttä taivaan loistolla.  Näin täyttyvät Kristuksen sanat:  "  Te olette maailman valo."

"Me olemme Jumalan työtovereita",  Jumalan moninaisen armon taloudenhoitajia."  Jumalan armon tunteminen, hänen samansa totuudet samoinkuin ajalliset lahjatkin, aika ja varat, kyvyt ja vaikutus -- nämä kaikki ovat Jumalan meille uskomaa omaisuutta, joka on käytettävät hänen kunniakseen ja ihmisten pelastukseksi.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

toimivia sanansaattajia totisesti tarvitaan

Elian hengessä ja voimassa toimivia sanansaattajia totisesti tarvitaan kautta leirin. Ja niiden lähettämisestä sanomineen pitää Jumala aikanaan huolen. Erikoisesti suurimman vaaran hetkellä, johon Jumalan kansa on joutuva, saadaan kuulla Eliaan peloton ääni: "Suurimman vaaran hetkellä Eliaan Jumala herättää inhimillisiä välikappaleita julistamaan sanomaa, jota ei voida vaientaa." (PK 187).
Seurakunnan on otettava varteen todistus: "Ennustuksen täytyy toteutua. Herra sanoo: 'Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.' Joku on tuleva Eliaan hengessä ja voimassa, mutta hänen ilmaannuttuaan ihmiset saattavat sanoa: 'Sinä olet liian innokas, sinä et tulkitse Raamattua oikein. Salli minun sanoa, miten sinun tulee sanomaasi opettaa.'" (TM 475).
Johtajien tulisi nyt valmistaa kansamme tuon "jonkun" tulolle. Profeetta Malakia ja Herran sanansaattaja E. G. White sanovat siis yhtäpitävästi, että Jumala lähettää kansalleen profeetan juuri Herran suuren päivän edellä. Profeetalla on aina sanoma Herran kansalle. Eliaan tuleminen merkitsee siis ts. sanoman tulemista seurakunnallekin. Monet kuitenkin sanovat, että meillä on profeetta, meillä on koko totuus emmekä senvuoksi tarvitse mitään.


Sanoma tulee. Sitä ei pysty kukaan estämään. Jo aikoja sitten olisi meidän pitänyt valmistaa kansamme tälle profeetalle, tälle sanomalle. Pelkäämme, että tämän tärkeän valmistustyön [sivu 143] laiminlyönnin seurauksena monet syrjäyttävät sanoman ja hukkuvat. Seuraukset siitä ovat samat kuin Jeesuksen päivinä. Se on ilmaistu seuraavin Vapahtajan lausumin sanoin: "Niin te siis todistatte itsestänne, että olette niiden lapsia, jotka tappoivat profeetat. Täyttäkää siis te isäinne mitta." (Matt. 23: 31, 32).
Oletko sinä, lukijani, valmistautunut kuulemaan ja ottamaan vastaan Eliaan sanoman? Eliaan sanoma on oleva, niinkuin oli sen lähettäjä Herra Jeesus, "lankeemukseksi ja nousemukseksi monelle Israelissa ja merkiksi, jota vastaan sanotaan". Sanoma on lähetetty pelastamaan. Sanoman hylkääjät eivät tietenkään voi odottaa muuta kuin kadotusta. "Kun Herran aika on tullut eivätkä kunnianhimoisten ihmisten sydämet ylpeydessään ole muuttuneet, tulevat ihmiset huomaamaan, että "se käsi, joka on ollut voimallinen pelastamaan, on myös voimallinen tuhoamaan". (9 T 13).
Näiden viimeisten päivien Elioilla on uskonpuhdistussanoma - "Herran sanansaattajalla on sanoma" (E. G. White). - He ovat poistaneet kertomukset puheistaan", he "saarnaavat sanaa" (TM 176). Heidän "sydämessään, luonteessaan ja työssään", kuten profetian hengen mukaan on oltavakin, on "enemmän Kristusta ja vähemmän minää".

Eliaan sanoman tarkoituksena on lopettaa Jumalan kansan keskuudessa kahden Herran palveleminen eli "ontuminen molemmin puolin" (1 Kun. 18:21). Se jakaa seurakunnan ensin hengellisesti kahtia ja lopulta ulkonaisestikin suuren koetuksen tultua. "Profeetta Eliaan" tehtävä ei ole niinkään helppo. Kuten Moosekselle oli helpompi saada Israel ulos Egyptistä kuin Egypti ulos Israelin lapsista, niin on Jumalalle nyt vaikeaa saada Egypti (maailma) ja Babylon (oppien sekoitus) ulos adventtikansasta. Helpompaa on nyt saada ihmisiä ulos Babylonlsta ja Egyptistä seurakuntaan kuin saada sen jäsenistä ulos maailma, väärät käsitykset, ihmismielipiteet ja kaikki sekoitus.
Muinaisen Eliaan työ rajoittui luopuneeseen Israeliin. Esikuvallisena Eliaan työ, kuten Malakian ennustus osoittaa, tarkoittaa [sivu 144] Johannes Kastajan työtä sekä erityisesti niiden työtä, jotka Jumalan lähettiläinä juuri ennen Herran suurta päivää valmistavat ihmisiä Herramme toiselle tulemiselle. Profetian henki sanoo tästä:
"Samalla tavalla, kuin Johannes tuli Eliaan hengessä valmistamaan tietä Kristuksen ensimmäiselle tulemiselle, esittää uskollinen Elia myös niitä, jotka valmistavat tietä Kristuksen toiselle tulemiselle."
 Malakian viimeiset sanat muodostavat profetian Kristuksen ensimmäisen ja toisen tulemisen edellä suoritettavasta valmistustyöstä." (Southern Watchman 21.3.1905). "Johannes Kastajan työ ja niiden työ, jotka viimeisinä päivinä lähtevät Eliaan hengessä ja voimassa herättämään ihmisiä välinpitämättömyyden unestaan, on monessa suhteessa samankaltaista. Hänen (Johanneksen) työnsä esikuvasi sitä työtä, mikä on suoritettava nykyajassa. Kristus on tuleva toisen kerran tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa. Jumalan lähettiläät, jotka julistavat maailmalle annettavaa viimeistä varoitussanomaa, valmistavat tien Kristuksen toiselle tulemukselle, kuten Johannes valmisti tien Hänen ensimmäiselle tulemukselleen." (Southern Watchman 21.3.1905). "Herra antaa sanomia kansalleen valitsemiensa välikappalten kautta.. . Meidän sanomamme ei julista 'rauha, rauha, ei mitään hätää'. Kansana, joka uskoo Kristuksen pikaiseen tulemiseen, on meillä esitettävänä täsmällinen sanoma - 'Valmistaudu kohtaamaan Jumalaasi.'
 Edellä esitetyistä lausunnoista ilmenee, että adventtikansa on saanut julistettavakseen Eliaan sanoman varoituksena maailmalle ja pelastukseksi Jumalan kansalle. Viimeksimainitussa merkityksessä se on sanoma Jumalan kansalle aikanamme, niinkuin oli Elia tisbeläisen sanoma Aahabin aikana muinaiselle Israelille ja Johannes Kastajan sanoma samalle Israelille Vapahtajan ensimmäisen tulemisen edellä. Elia oli Jumalan sanansaattaja, siksi hänellä oli sanoma. Johannes Kastajalla oli myös sanoma. Ja Jumalan valitsemilla lähettiläillä nykyaikana on niin ikään sanoma. Sanoma on kolmannen enkelin sanoma, joka [sivu 145] on uskonpuhdistussanoma tahi kolmannella tavalla ilmaistuna, kuten seuraavassa luvussa osoitetaan, se on "sanoma vanhurskauttamisesta uskon kautta". Sellaisenaan ymmärrettynä ja omistettuna uskon kautta se asettaa ihmisen Jumalan yhteyteen eli oikeaan tilaan Hänen edessänsä. Ne, jotka eivät tässä tilassa enää ole, ovat penseitä, luopumuksessa. Juuri tässä tilassa on adventtikansa yhdyskuntana. Se on Laodikea, niinkuin olemme osoittaneet. Sanoma - Eliaan sanoma - on senvuoksi julistettava uudistettuna, erityisenä herätys- ja uskonpuhdistussanomana adventtikansalle. Sanoma vanhurskauttamisesta uskon kautta, joka "todellisuudessa on kolmannen enkelin sanoma", on julistettava kansallemme. Se on Eliaan sanoma, joka asettaa kaikki kohdalleen. Mutta koska Jumalan kansaa on vielä olemassa yhdyskuntamme ulkopuolellakin, on Eliaan sanomaa saarnattava kaikkialla maailmassa ja sen kautta Herran omat erotetaan "baalin palvelijoista", kutsutaan ulos Babylonista.


 Eliaan sanoma on sydämiä tutkiva. Se on sanoma sekä lapsille että vanhemmille. Se kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet heidän isiensä puoleen - isät haluavat nähdä lastensa pelastuvan, ja lapset tahtovat nähdä isiensä pelastuvan. Voisimme sanoa tämän toisellakin tavalla. Sanoma kääntää isien sydämet lastenkaltaisuuteen ja nämä lasten kaltaisiksi tulleet heidän isiensä puoleen, sopusointuun patriarkkojen, profeettojen, apostolien ja adventtiliikkeen uskollisten uranuurtajien jumalisuuden kanssa. Tämän heräyksen ja uskonpuhdistuksen tuloksena on oleva puhdistettu kansa. Synti, vääryys, väärät käsitykset, opit, tavat ja menetelmät samoinkuin väärät profeetat ja paimenetkin on hävitetty Jumalan kansan keskuudesta. Tälle puhdistetulle seurakunnalle vuodatetaan iltasade, ja se päättää työn voimakkaan huudon kautta.



Eliaan sanoma on kaikissa tapauksissa tuleva julistetuksi. Jumalalla on oleva aseet oikealla hetkellä käytettävissään. Eräässä aamukokouksessa Battle Creekissä 1890 puhui sisar White. Kuulijoina hänellä oli saarnaajia ja työntekijöitä, joukossa useita sellaisia, jotka olivat olleet mukana Pääjohdon [sivu 146] Minneapoliksessa pidetyssä kokouksessa (tästä lähemmin myöhemmin) kahta vuotta aikaisemmin. Jotkut heistä olivat väheksyneet ja arvostelleet vanhurskauttamissanomaa, siten epäillen sisar Whiten kyseisessä kokouksessa esittämiä todistuksia, todellisuudessa hyläten ne, sillä sisar White oli yhtä niiden kanssa, jotka sanomaa julistivat. Hän oli silloin kehoittanut kaikkia tutkimaan tarkoin sanomaa. Herran sanansaattaja julisti sanomaa rohkeasti kaikkialla, missä hän liikkui. Tuossa aamupuheessaan hän antoi kuulijainsa ymmärtää, että hänellä oli valoa ja että hänen velvollisuutensa oli ilmoittaa sitä toisille ihmisiltä lupaa kysymättä ja sen kieltäjistä välittämättä. (Katso alkulausetta). Sitten hän sanoi:
"Juutalaiset koettivat pysähdyttää sanoman julistamisen, josta oli ennustettu Jumalan sanassa; mutta ennustuksen täytyy täyttyä. Herra sanoo: 'Katso, minä lähetän teille profeetta Elian, ennenkuin tulee Herran päivä, se suuri ja peljättävä.' Jonkun on tultava Elian hengessä ja voimassa . . . On monia, jotka eivät osaa tehdä eroa Jumalan työn ja ihmisten työn välillä. Minä ilmoitan totuuden, minkä Jumala antaa minulle, ja minä sanon nyt ,että jos te jatkatte virheiden etsimistä ja suositte riitaista mieltä, te ette tule tuntemaan totuutta milloinkaan."


Eliaan sanoma vaatii ratkaisua ja nopeaa toimintaa. Muinainen Israel joutui vakavaan kriisiin Siinailla. Kun Mooses astui alas vuorelta ja näki Israelin lasten palvovan kultaista vasikkaa, seisahtui hän leirin portille ja huusi:
"'Joka on Herran oma, se tulkoon minun luokseni.' Silloin kokoontuivat hänen luoksensa kaikki leeviläiset. Ja Hän sanoi heille: Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: 'Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisin leirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen.' Niin leeviläiset tekivät Mooseksen käskyn mukaan; sinä päivänä kaatui kansaa noin kolmetuhatta miestä. (2 Moos. 32: 26-28).



Nykyisessäkin Israelissa on ollut ja on paimenia, joihin soveltuvat. seuraavat Herran sanat: "He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: 'Rauha, rauha!' vaikka ei rauhaa ole." (Jer. 6:14; 8:11). [sivu 148] "He vievät minun kansani harhaan, sanoen: 'rauha!', vaikka ei rauhaa ole... kun kansa rakentaa seinän, he valkaisevat sen kalkilla... Sano noille kalkilla-valkaisijoille, että se kaatuu ... Eikö silloin teiltä kysytä: 'Missä on valkaisu, jonka olette sivelleet?'" (Hes. 13:10-12).
Rauhan evankeliumia on julistettava, mutta ei väärällä tavalla. Ei riitä se, että vain ahkerasti käydään jumalanpalveluksissa, suoritetaan muodollisesti tehtävät, maksetaan kymmenykset ja annetaan uhrilahjoja, ojennetaan käsiä rukouksessa Jumalaa kohti, otetaan innokkaasti osaa keräyksiin, täytetään uskollisesti seurakuntavelvollisuudet, harjoitetaan hyväntekeväisyyttä, ollaan oikeaoppisia jne., ja sitten puhutaan armollisesta, rakastavasta ja laupiaasta Jumalasta, joka siunaa kansaansa. Tämä kaikki on itsessään hyvää, mutta todelliset Jumalan , siunaukset pelastukseksi jäävät tulematta, jos jätetään sanomatta, että Jumalan armo ja laupeus tulee vain parannukseen nöyrtyville, ei sellaisille, jotka syntiensä ja synninrakkautensa peitoksi haluavat ulkonaisen jumalisuuden ja ylimalkaisen armoon turvaamisen kalkkisivelyn eli valkaisun. Sellainen putoaa pois koetuksen tullen, kuoleman kolkuttaessa tai Herran päivän rajuilman lähestyessä. Silloin ei kestä kepeästi saatu rauha tai pelkät ulkonaiset hyveet. Silloin turhan toivon pilvilinnat särkyvät. Omanvanhurskauden valkomaaalaus rapisee kuin kalkki seinästä.

 Miten useasti nykyaikanakin helpolla parannetaan Siionin tyttären syntihaavat. Puhutaan kyllä synnistä, Jumalan käskyjen rikkomisesta, ehkäpä puhutaan joitakin yksityisiä synnin ulkonaisia ilmenemismuotojakin vastaan, mutta se vamma parannetaan yleisellä julistuksella Jumalan armosta. Totta on, että me pelastumme armosta, mutta harva tuntee, mitä armosta pelastuminen on, paitsi päällään ja suullaan. Se ei ole sitä, että entisen syntielämän päälle vedetään uusi ulkonaisen jumalisuuden ja armoon turvaamisen kalkkimaali, ilman että on tapahtunut todellista parannusta ja sydämen muutosta. Näin helpolla ei tulla Jumalan lapseksi kristityksi tai paranneta kristityn haavaa. Kalkkimaali omatekoisen jumalisuuden ja [sivu 149] hurskauden täydennykseksi putoaa pois. Se ei ole Jumalan mielen mukainen parannus. (Jes. 57: 15; 66: 2; 2 Kor. 7:10; Matt. 5: 2, 3). Vain taivaallinen lääke voi syntivamman parantaa ja uudistaa ihmisen palvelemaan Jumalaa Hengessä ja totuudessa. "Hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Todellinen parannus, syntien anteeksisaaminen, vanhurskauttaminen uskosta ja varaukseton Jumalalle antautuminen ja Jeesuksen omistaminen tekee terveeksi ja voitokkaaksi. Puoliheränneestä täytyy , tulla kokonaan herännyt ja uudistunut. Osittainenkin omanvanhurskauden pauloissa oleminen on saatava loppumaan. On saatava päälle Jeesuksen vanhurskauden valkoinen puku, jossa eläen kestetään kaikissa koetuksissa ja ahdistuksissa, kuoleman hetkellä ja tulevissa myrskyissä.

 Me sanomme olevamme Jumalan käskyt pitävä kansa. Kieltämättä olemmekin sitä tunnustukseltamme ja opiltamme ja jotkut yksilöt elämältäänkin. On kuitenkin muistettava, että Jumalan käskyt voi pitää ainoastaan uudestisyntynyt ihminen, jossa Jeesus on ottanut asuntonsa ja pysyy uskon ja kuuliaisuuden kautta. Tästä me haluamme puhua ja tämän totuuden tehdä mahdollisimman selväksi kaikille tämän kirjan lukijoille, niin että jokainen, joka tahtoo, voisi olla selvillä tiestä, jolla jäännöskansa pelastuu aikaa ja iäisyyttä varten. Jumala suokoon, että mielistyisimme Herran tiehen ja sillä vaeltamaan Hänen ajatustensa mukaan.


" Suora Todistus " Eliaan sanoma. ( kirjoittaja : Kaarlo Soisalo )