Puolueettomuus

Elämäntiellä vaeltaminen

"  Herra, emme me tiedä,minne sinä menet. Kuinka voisimme tuntea tien?"  ( Joh.14:5.)
Opetuslapsilta oli hukassa tie elämään. Vastatessaan heidän hämmennykseensä tiestä pelastukseen Jeesus sanoi: " Minä olen tie ja totuus ja elämä".  Jeesuksen toteamuksen lähtökohtana näyttää olleen opetuslasten pelko siitä,että  Jeesuksen poistuessa kaikki heidän odotuksensa pelastuksesta romahtavat. Mihin hän menee? He olivat luottaneet häneen täysin.  Puhuessaan tiestä Jeesus esittelee itsensä tienä.  Usko johtaisi tälle tielle. " Älköön sydämmenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. " ( Joh.14:1.)  Yhteydenpito tapahtuisi uskossa rukouksen kautta.
Jeesus ei kuitenkaan ole vain tie elämään,hän on elämä! Tien  luonne on avata mahdollisuus tiestä että siellä vaeltamisesta.
Uuden testamentin tulkinnan mukaan uhrikaritsa edusti Kristusta, virheetöntä ja tahratonta karitsaa
( 1.Piet.1:19:.Kun kyse on Jumalan toiminnasta tai hänen ylläpitämästään ihanteista,sana taamiin kuvaa täydellisyyttä.
Psalmissa 119 esiintyvä vaeltaja löysi kompuroinnistaan huolimatta sillä tiellä aina rauhan. Hän löysi sen  Herransa armollisuudesta heikkouttaan kohtaan.Psalmi  päättyy kauniisti hänen tunnustaessaan avuttomuutensa ja ilmaistessaan luottamuksensa Herraan. " Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas, etsi palvelijaasi,sillä minä en unohda sinun käskyjäsi. " ( Ps.119:176).
Kun  Jeesus sanoi olevansa tie, hän tarkoitti juuri Psalmin 119  kuvaamaa tietä,jolla on oma sisällönsä.  Siihen sisältyy odotuksia ja lupauksia,mutta myös armoa  vaeltajaa kohtaan. Oman aikamme ihmisen on helppo ymmärtää sekin,että tien ja sen käyttöön liittyy normeja.

Kukaan ei ole merkityksetön

Nykyään niin monet ihmiset harhailevat ilman tarkoitusta,ilman toivoa,ilman Jumalaa maailmassa, josta puuttuu lupaus ja tulevaisuus.  Miten kukaan voi tietää mihin on menossa,jos ei tiedä kuka on ja mistä tulee ?
Jos alunperin ryömimme esiin mutalammikosta, mihin muualle tulemme päätymään kuin takaisin sellaiseen ?
Miksi siinä välissä pitäisi piitata katkeruudesta, pettymyksistä ja kärsimyksistä?
 Miten paljon arvoa meillä voi olla olentoina, joiden olemassaolon ainoa syy on sattuma?
 Ei ihme,että niin monet elävät kalvavassa pelossa,sillä mikä voisi olla pelottavampaa kuin oman merkityksettömyytemme  kohtaaminen ?
- Jumala haluaa jokaisen ihmisen tietävän,ettei kukaan ole merkityksetön vaan että meidät on luotu hänen kuvakseen,  maailmankaikkeuden  Kuninkaan pojiksi ja tyttäriksi- ja hän varasi joka seitsemännen päivän muistuttamaan meitä tästä.
- Sapatti on viikottainen kutsu kotiin, viikottainen muistutus siitä, että olemme Jumalan omia,ensin luomisen, sitten lunastuksen perusteella, äärettömän arvokaita olentoja, koska meidät on ostettu " Täydestä hinnasta"
( 1.Piet.1:19).
- Vain  itse viettämällä sapattia voimme kokea tuon päivän ilon ja ihmeen. Ja vain viettämällä sapattia voimme todella ymmärtää  Herran sanat:" Sapatti on ihmistä varten"  ( Mark.2:27)

Pyhä Henki lohduttaa

Tunnettu Kristitty kirjailia

 Ellen G. White sano: " Pyhä Henki on  lohduttaja,aivan kuin  Kristus itse olisi  persoonallisesti läsnä sielussa."
Miten rohkaiseva ja kaunis ajatus! Tänä aikana tuhannet ja taas tuhannet janoavat nimenomaan lohdutusta. Monet ovat menettäneet kaiken. Toiset ovat menettäneet jotakin niin rakasta ja kallista, että se mikä on jäänyt jäljelle,tuntuu halvalta  rihkamalta. Tämän ajan ihminen todella tarvitsee lohdutusta. Ja Pyhä Henki on lohdutuksen henki. Pyhä Henki haluaa lohduttaa ihmistä, joka kokee olevansa vailla tehtävää ja tarkoitusta.  Henki haluaa lohduttaa taloudellisten ja muiden ajallisten asioiden ristipaineessa kamppailevaa ihmistä.  Henki haluaa lohduttaa ihmistä, jonka elämä tuntuu jatkuvalta vastamäkeen kulkemiselta, lhmistä, joka kokee olevansa pimeässä ja yksin.  Ihlmistä, josta kukaan ei oikeasti välitä.  Ihmistä, joka kamppailee riittämättömyyden tunteiden ja heikkouksien kanssa.  Henki lohduttaa ihmistä antamalla tälle lahjan Jumalalta, Jeesuksen Kristuksen.

   Elämme aikaa, joka repil ja tuhoaa.  Ihlmiset vapisevat peloissaan kuin haavanlehdet, mutta Pyhä Henki osoittaa Kristusta, pian palaavaa Herraa, joka noutaa häntä rekastavat ilon, onnen ja rauhan maahan.  Ei kannata tähdätä tähän elämään.  Ei kannata panostaa tähän maailmaan, joka Raamatun mukaan joutuu tulen ruuaks.  Vain ne, jotka luottavat Kristukseen syntien kantajana ja anteeksiantajana, ylösnousseena voimallisena Herrana, saavat elää ikuisesti.

Henki ja morsian sanovat: Tule !

Henki ja morsian sanovat: "Tule!' Ja joka kuulee, sanokoon: ' Tule!' (Ilm. 22:17).  Jokaisen, Joka kuulee, on toistettava kutsu.  Olkoon ihmisen elämäntehtävä mikä tahansa, hänen ensimmäisenä pyrkimykseään tulisi olla sielijen voittaminen Kristukselle.  Hän ei ehkä kykene puhumaan kokoontuneille joukoille, mutta hän voi työskennellä yksityisten ihmisten hyväksi.  Hän voi välittää helle Herralta saamiaan opetuksia.  Sielunhoitoon ei kulu vain saarnaaminen.  Ne, jotka auttavat sairaita ja kärsiviä, antavat tarvitseville, lohduttavat masentuneita ja vähäuskoisia, palvelevat Herraa.  Lähellä ja kaukana on syntitaakan, työ tai köyhyys alenna ihmiskuntaa.  Sen tekee rikkomus, väärintekeminen.  Se tuo levottomuutta ja tyytymättömyyttä.  Kristus toivoo seuraajiensa palvelevan synninsairaita sielija.

Opetuslasten oli aloitettava työnsä sieltä, missä he olivat.  Ei kovinta eikä toivottomintakaan kenttää saanut sivuuttaa.  Samoin jokaisen Kristusen työtekijän on aloitettava sieltä, missä hän on.  Kodeissamme voi olla sieluia, jotka janoavat myötätuntoa ja isoavat elämän leipää.  Siellä voi olla lapsia, jotka on kasvatettava Kristukselle.  Pakanoita on aivan ovellamme.  Tehkäämme uskollisesti se työ, joka on meitä lähinnä.  Ulottakaamme sen jälkeen ponnistuksemme niin pitkälle kuin Jumalan käsi ohjaa.  Olosuhteet voivat näyttää rajoittavan monien työtä; mutta jos uskollisesti ja uutterasti suoritamme sen, olimmepa sitten missä tahansa, sen vaikutukset tuntuvat maailman kaukaisimmissakin osissa.  
 Lainaus kirjasta - ALFA Ja OMEGA 5  s 370.

Lähetys käsky

Jeesus oli jo maininnut tämän ajatuksen muutamia päiviä aijemmin rukoilessaan: " Niin kuin sinä lähetit minut maailmaan,niin olen minäkin lähettänyt heidät " ( Joh.17:18.) Lähettämiseen sisältyy ajatus,että lähettäjä on korkeammassa asemassa kuin lähetetty. Siihen liittyy myös jokin tarkoitus ja tehtävä.
Isä lähetti Jeesuksen pelastamaan maailman ( Joh.3:17), ja Jeesus on lähettänyt meidät julistamaan hänen tuomaansa pelastusta. Me jatkamme Kristuksen tehtävää,joka koostui kokonaisvaltaisesa työstä kaikkien ihmisten hyväksi ( Matt.9:35). Hän ei ainoastaan halua meidän jatkavan hänen aloittamaansa työtä,vaan hän haluaa meidän menevän pitemmälle. " Totisesti, totisesti: joka uskoo minun,on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin." ( Joh.14:12.) Jeesus lähetti Pyhän Hengen,jotta opetuslapset suoriutuisiat tehtävästään. Luomisessa Jumala " puhalsi " ihmiseen elämän henkäyksen ( 1.Moos.2:7). Nyt Jeesus " puhalsi" opetuslapsia kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki . Joh.20:22 Kuten elämän henkäys muutti elottoman tomun eläväksi olennoksi, samoin Pyhä Henki muutti pelokkaat ja masentuneet opetuslpset Jeesuksen voimallisiksi todistajiks ja hänen työnsä jatkajiksi. Myös me tarvitsemme tätä voitelua  voidaksemme suorittaa meille uskotun lähetystehtävän.

Parempaa odottaen

Luukkaan evankeljumissa Jeesus vastaa opetuslasten kysymyksiin koskien maailmanloppua sekä sitä ennakoivia tapahtumia ( 21;25-36). Hän sanoo, että tulee aika,jolloin maailman voimat järkkyvät.  Taivaalla näkyy merkkejä,tapahtuu luonnonmullistuksia ja ihmiset kokevat pelkoa ja ahdistusta. Myös profeetat olivat viitanneet  siihen,että erilaiset kosmiset merkit ja luonnonmullistukset kertoisivat Herran päivän läheisyydestä
( Joel.2:2; Jes.24:18-20). Kun nämä merkit täyttyvät, loppu on lähellä. Silloin opetuslapset näkevät Ihmisen Pojan tulevan kaikella voimalla ja kunnialla.
- Jeesus oli puhuessaan jo aijemmin viitannut Ihmisen Poijan tulemiseen. Hän oli varoittanut siitä, että takaisintulonsa yhteydessä hän tulisi häpeämään niitä, jotka häntä häpeävät häntä. Hän kuitenkin tulee tunnustamaan opetuslapsikseen ne, jotka ovat omassa elämässään hänet tunnustaneet.
Ihmisen Poika tulee odottamattomalla hetkellä. Hänen tulemuksensa on verrattavissa salamointiin,joka valaisee koko taivaan. Kuten Nooan ja Lootin päivinä,elämä jatkuu entisellään aina tuohon päivään asti.
Kysymys kuitenkin on: Löytäneekö hän uskoa maan päältä ?
Raamattu puhuu Jeesuksen tulemisesta autuaallisena toivona.! Sitä me odotamme,sitä kohden kuljemme.