Rakkaus veljiin

 

• Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

  Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Uskomme lähetys henki

 

Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.

Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.

Käskyt

 Jumalan käskyjä pitävänä kansana meidän täytyy jättää kaupungit. Heenok teki niin, mutta meidän tulee tehdä työtä kaupungeissa, mutta ei asua niissä."(Evangelism 78,79; Country Living 31

"Kaiken minkä Loot ja hänen perheensä teki Sodomassa olisivat he voineet tehdä, vaikka olisivat asuneet sopivan matkan päässä kaupungista. Heenok vaelsi Jumalan kanssa ja kuitenkaan hän ei elänyt jonkun kaupungin piirissä, joka oli kaikenlaisen väkivallan ja jumalattomuuden saastuttama, kuten Loot teki Sodomassa." (Evangelism s. 79; Country living s. 31).

"Sellaiseen yhteyteen Jumala kutsuu meitä. Niiden, jotka lunastetaan maasta Herran toisessa tulemisessa, tulee olla luonteeltaan yhtä pyhiä kuin Heenok." (Gospel Workers, White, s. 54)

Mitä läheisemmässä yhteydessä hän (Heenok) oli Jumalan kanssa, sitä syvemmin hän tunsi oman heikkoutensa ja epätäydellisyytensä... Mitä enemmän ja rasittavampaa työtä hän teki sitä enemmän ja hartaammin hän rukoili. Hän sulkeutui määräaikoina kokonaan pois ihmisten seurasta. Ollen jonkin aikaa ihmisten keskuudessa koettaen auttaa heitä opetuksillaan ja esimerkillään hän jälleen vetäytyi pois viettääkseen määrätyn ajan yksinäisyydessä, janoten ja isoten sitä jumalallista tietoa, jota vain Jumala voi antaa. Puhellessaan näin Jumalan kanssa Heenok alkoi yhä enemmän heijastaa jumalallista esikuvaa. Hänen kasvonsa säteilivät pyhää valoa aivan kuin Jeesuksen kasvot. Kun hän jälleen tuli näistä keskutelutilaisuuksista ihmisten joukkoon, niin jumalattomatkin katselivat kunnioituksen valtaamina taivaan leimaa hänen kasvoillaan...

Sen sukupolven ihmiset olivat pilkanneet hänen mielettömyyttään, kun hän ei koonnut hopeaa, kultaa eikä omaisuuksia. Mutta Heenokin sydän oli ikuisissa aarteissa... Päivä päivältä hän oli kaivannut läheisempää yhteyttä; yhteys Jumalan kanssa oli käynyt yhä läheisemmäksi, kunnes Jumala otti hänet luoksensa." (Patriarchs and Prophets, s. 88-89)

"Yksilöt asetetaan koetteelle joksikin aikaa, jotta nähtäisiin, ovatko he halukkaat uhraamaan epäjumalansa ja olemaan kuuliaisia Uskolliselle Todistajalle... Ne, jotka saavat voiton jokaisessa kohdassa ja kestävät jokaisen koetuksen ja voittavat, mitä se sitten maksaakin, ovat niitä, jotka ottavat Totisen Todistajan neuvosta vaarin ja he saavat ehtoosateen ja tulevat otollisiksi kirkastamiselle." (Test. I, s 187,188)

Kaikilla vakavuudella

 

Langennut ihminen on saatanan lainalainen vanki. Kristuksen tehtävä oli ihmisen vapauttaminen hänen suuresta vastustajastaan. Ihminen on luonnostaan taipuvainen seuraamaan saatanan ehdotuksia, eikä hän pysty menestyksellisesti vastustamaan niin hirmuista vi- . hollista, ellei Kristus, tuo ylivoimainen voittaja, asu hänessä, valvoen hänen halujaan ja antaen hänelle voimaa. Jumala on ainoa, joka pystyy rajoittamaan saatanan voimaa. Saatana kulkee edestakaisin ja ristiin rastiin maan päällä, eikä hän hetkeksikään lakkaa vaanimasta ihmistä, koska hän pelkää menettävänsä tilaisuuden sielujen tuhoamiseen. On tärkeä Jumalan kansan käsittää tämä, ettei se mene hänen ansoihinsa. Saatana valmistaa petoksiaan niin ettei Jumalan kansa huomaa häntä hänen viimeisessä rynnistyksessään sitä vastaan. 2 Kor. 11:14: "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi." Muutamien petettyjen sielujen kieltäessä hänen olemassaolonsa vangitsee hän heidät ja toimii menestyksellisesti heidän välityksellään. Saatana tietää paremmin kuin Jumalan lapset, mikä voima heillä voisi olla hänen voittamisekseen, jos he turvautuisivat Kristuksen voimaan. Kun he nöyrästi anovat apua voimakkaalta Voittajalta, voivat heikoimmatkin totuuteen uskovat lujasti luottaen Kristukseen, menestyksellisesti lyödä saatanan takaisin [sivu 3] kaikkine joukkoineen. Vihollinen on liian viekas esittääkseen kiusauksiaan avoimesti, sillä silloin kristityn uinuvat voimat voisivat herätä niin että hän turvautuisi ylivoimaiseen Vapahtajaansa. Mutta vihollinen tulee salaa toimien naamioituna jumalisuutta tunnustavien tottelemattomuuden lasten välityksellä.

Saatana panee kaikki voimansa liikkeelle ahdistaessaan ja kiusatessaan Jumalan kansaa ja johtaakseen sitä harhaan. Hän, joka uskalsi uhmata, kiusata ja pilkata Herraamme ja jolla oli valta viedä Hänet käsivarsillaan temppelin harjalle ja tavattoman korkealle vuorelle, käyttää voimaansa ihmeellisellä tavalla nykyiseen sukupolveen, jolla on paljon vähemmän viisautta kuin heidän Herrallaan, ja jotka melkein kokonaan ovat tietämättömiä saatanan viekkaudesta ja voimasta. Hämmästyttävällä tavalla hän vaikuttaa niiden kehoon, jotka luonnostaan ovat taipuvaisia täyttämään hänen käskynsä. Saatana iloitsee siitä, että häntä pidetään luulokuvana. Hän on hyvillään siitä, kun ei häntä minään pidetä ja kun hänet esitetään lapsellisena kuvauksena tai eläimenä. Häntä pidetään niin vähäpätöisenä, että ihmisten mielet ovat täysin valmistumattomia hänen viisaasti laadittuihin juoniinsa, joten hän onnistuu työssään melkein poikkeuksetta. Jos hänen voimansa ja viekkautensa tunnettaisiin, olisivat monet valmiina vastustamaan häntä menestyksellisesti.

Kaikkien tulee käsittää, että saatana kerran oli korkea enkeli-olento. Hänen kapinansa sulki hänet pois taivaasta, mutta se ei riistänyt hänen valtaansa tehden hänestä eläimen. Lankeemuksestaan saakka hän on käyttänyt valtavan voimansa taivaan hallitusta vastaan. Hän on jatkuvasti tullut taitavammaksi, ja hän on oppinut mitä tehokkaimpia keinoja, joilla kiusata ihmislapsia.

Saatana on sommitellut taruja, joilla hän pettää. Hän alkoi [sivu 4] taivaassa sotia Jumalan hallituksen perustusta vastaan, ja lankeemuksestaan saakka hän on kapinoinut Jumalan lakia vastaan. Näin hän on saanut suuren joukon kristityiksi tunnustautuvia polkemaan jalkainsa alle neljännen käskyn, joka paljastaa elävän Jumalan. Hän on lyönyt maahan dekalogin alkuperäisen sapatin ja asettanut sen tilalle yhden viikon työpäivistä.

Merkittävä alkuperäinen valhe, jonka hän Eedenissä esitti Eevalle: "Ette suinkaan kuole" oli ensimmäinen saarna sielun kuolemattomuudesta. Tuota saarnaa kruunattiin menestyksellä, ja sen seuraukset ovat kauheita. Hän on saanut ihmiset vastaanottamaan tuon saarnan totuutena, ja saarnaajat laulavat, rukoilevat ja saarnaavat sitä.

Aikamme on vakava

 

Tehtävämme. Mikä tehtävämme on? - Se on sama kuin Johannes Kastajan, josta luemme: "Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: 'Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle,' Sillä hän on se, josta profeetta Esaias puhuu sanoen: 'Huutavan ääni kuuluu erämaassa: 'Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi." (Mt 3:1-3).

Kaikilla, jotka vilpittömästi osallistuvat Herran työhön näinä viimeisinä päivinä, on selvä ja täsmällinen sanoma. Lukekaa Jesajan kirjan 40. luvun alkujakeita:

"Huutavan ääni kuuluu: 'Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Kaikki laaksot korotettakoon, kaikki vuoret ja kukkulat alennettakoon; koleikot tulkoot tasangoksi ja kalliolouhut lakeaksi maaksi. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut." (Jes. 40:3-5).

"Ääni sanoo: "Julista!" Toinen vastaa: "Mitä minun pitää julistaman?" Kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin kedon kukkanen: ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, kun Herran henkäys puhaltaa siihen. Totisesti, ruohoa on kansa. Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti." (Jes. 40:6-8). [sivu 2]

Tämä luku on täynnä meille kuuluvia opetuksia tänä aikana, Herran sana meille kuuluu: "Tehkää parannus, valmistakaa tie, että minun työni voi herätä uuteen eloon."

Oskon kautta

 Tässä toisessa osassa tutkistelemme Jumalan kansaa Hänen seurakuntanaan, joka juuri on kutsuttu ilmaisemaan Kristuksen vanhurskautta.

Jos tutkimme koko tämän kansan historian lävitse aina alkuseurakunnasta alkaen, niin huomaamme tämän asian olleen pysyväisen, nykyisen ja kaikki muut ylittävän totuuden. Aloitamme tämän lyhyen yleiskatsauksen Enokin elämästä ja hänestä luemme: "Kun tulevaisuuden näyt aukenivat hänen silmäinsä eteen, tuli Enokista vanhurskauden saarnaaja (sen vanhurskauden, joka tulee uskosta Jeesukseen); hän julisti Jumalan sanomaa kaikille, jotka halusivat kuulla varoituksen sanomaa. . . jotkut ottivat varoituksesta vaarin ja luopuivat synneistään, mutta suurin osa pilkkasi tätä sanomaa. Jumalan palvelijoilla on ajan lopulla samallainen sanoma; mutta he saavat myöskin kokea uskottomuutta ja pilkkaa. Aika kului vuosi vuoden jälkeen ja inhimillisen syyllisyyden virta tuli yhä syvemmäksi ja syvemmäksi; yhä synkempinä kokoontuivat jumalallisen tuomion pilvet. Henok, uskontodistaja, jatkoi kuitenkin varoituksiaan, rukouksiaan ja opetuksiaan sekä samalla koettaen pidättää synnin virtaa ja koston tulemista .. .

”Mitä suuremmaksi jumalattomuus tuli, sitä vakavammin hän kaipasi taivaan kotiin. Vaikka hän olikin vielä maanpäällä niin uskossa hän kuitenkin vaelsi kirkkauden valtakunnassa. "Autuaat ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan ", [sivu 25] kolmesataa vuotta Enok etsi sydämen puhtautta voidakseen olla taivaan yhteydessä. Kolmesataa vuotta hän vaelsi Jumalan kanssa. Päivä päivältä kaipasi hän läheisempään yhteyteen. Yhä läheisemmäksi ja läheisemmäksi tämä yhteys tuli kunnes Jumala otti hänet luokseen. Hän oli ollut ikuisen maailman kynnyksellä, hänen ja onnen maan välillä oli ollut vain askel; ja nyt, kun portit avattiin, niin vaellus Jumalan kanssa, jota oli kestänyt niin kauan maan päällä, jatkui nyt; hän, ensimmäinen ihminen, astui pyhän kaupungin porteista sisälle. "Uskon kautta otettiin Enok pois, jottei hän näkisi kuolemaa . . . Sillä ennen pois ottamistaan hän oli saanut todistuksen, että oli otollinen Jumalalle." (Hebr. 11:5).

Jumala kutsuu meitä samallaiseen yhteyteensä. Kuten Enokin, niin täytyy niiden luonteen pyhyyden olla, jotka tulevat lunastetuiksi ihmisistä Herran toisessa tulemuksessa." (8 T 330-331).

Huomasimme, että Enokkia kutsuttiin vanhurskauden saarnaajaksi. Hän eli uskosta Kristuksen vanhurskauteen. Hänen elämänsä tuli yhä pyhemmäksi ja pyhemmäksi. Yhä läheisemmin hän vaelsi Jumalan kanssa. Selvästi näemme hänen pyrkineen saavuttamaan vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä, ja jonka hän Kristuksessa saavutti. Tämä oli sanoma sille suvulle hänen päivinään, ikuisen Jumalan totuuden sisältö. Ja kaikki, jotka vastaanottivat tämän totuuden, hylkäsivät synnin. Heidän täytyi käsittää puhtaan elämän välttämättömyys Kristuksessa. Mutta suurin osa ei vastaanottanut tätä sanomaa. He kulkivat tuomionsa päivää kohden. Tämän totuuden tielle on saatana asettanut suurimmat esteensä. Niiden tie, jotka uskossa ovat saavuttaneet vanhurskauden, on aina tähän saakka ollut uskollisten Herran todistajien veren kostuttama. Ensimmäinen, joka tämän uskon takia sai menettää elämänsä, oli Abel. "Uskon kautta uhrasi Abel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain!" Abel ymmärsi lunastuksen suuret periaatteet. Hän tunsi itsensä syntiseksi, hän näki synnin ja sen rangaistuksen, kuoleman, olevan hänen sielunsa ja Jumalan välillä. Hän toi teurastetun eläimen, uhratun elämän ja tunnusti siten rikotun lain vaatimukset. Ja koska hän luotti siihen sovintoon, joka siellä tehtäisiin, sai hän todistuksen, että oli vanhurskas, ja hänen uhrinsa vastaanotettiin." (PP 63).

Abel tuli uskonsa tähden vanhurskaaksi. "Uskon kautta . . . sai hän todistuksen, että oli vanhurskas ..." (Heb. 11:4). Mutta [sivu 26] saatanan suuri viha on tätä vastaan ja hän koettaa saada ne, jotka etsivät tätä vanhurskautta ja koettavat elää pyhää elämää, pilkan ja ivan esineeksi ja vieläpä kuolemaan ja tuskaan sekä heidän sanomansa naurunalaiseksi. Tämä vanhurskaus on pyhien elävä todistus Kristuksesta. Ja niin pian kuin tämä ilmenee, syttyy vihollisen viha. Ja ajatellessamme tätä suurta totuutta, jonka todistajina olemme nyt eläville, niin voimme ymmärtää jokaisen, joka tahtoo tänä jumalattomana aikana saavuttaa täydellisen luonteen Jeesuksessa, joutuvan saatanan vihan kohteeksi. Mutta meidän tulisi yhä enemmän syventyä tähän kalliiseen ja pyhään sanomaan. Jokapäiväisessä elämässämme meidän tulisi sitä koroittaa ja julistaa. Mitä enemmän me sitä tutkistelemme ja annamme sen vaikuttaa elämässämme luonnettamme muuttavasti, sitä kauniimpana säteilee meille Vapahtajan puhdas ja pyhä elämä vanhurskauden Kuninkaana.

"Uskon kautta rakensi Noak. . ., että uskoi, hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka tulee uskosta." (Heb. 11: 7). Eräs toinen henkilö nousee uskon vanhurskasten riveistä: Noa

Jumala puhdistaaa

 Meidän on pysähdyttävä ja kysyttävä, mikä on hyvä tie ja vaellettava sitä, niin me löydämme levon sieluillemme. (Jer. 6: 16.)

Ei tule "huokailla ja valittaa" sanomaa vastaan, minkä olemme saaneet edellä olevilla lehdillä kuulla, vaan ainoastaan kaikkea sitä, "mikä meitä painaa, ja syntiä, joka niin helposti meidät kietoo" sekä seurakunnan syntejä. Varokoon jokainen lankeamasta arvostelemaan Jumalan sanomaa tai Hänen sanansaattajaansa, joka sanoman esittää. Surkaamme ennemmin "kaikkia kauhistuksia", mitä seurakunnan keskuudessa tehdään, tunnettuja ja salattuja, jottei meitä havaittaisi väärällä puolella, pahantekijäin joukossa, oleviksi, ja niin tulisimme Jumalan suojelevaa merkkiä vailla olevina tuhotuiksi. (Hes. 9: 4-6.)

Uhraa ennemmin kaikki muu, mitä se lieneekin, mutta älä milloinkaan Kristusta ja sanomaa. Älä myöskään ala hapuilla tai haihatella, kulkien joukosta joukkoon muka jotain parempaa, hengellisempää (ehkä henkeä) hakien. Pysy seurakunnassasi ja säilytä totuus. Karta visusti syyttelevää ja arvostelevaa mieltä, mutta älä silti laiminlyö, kuten edellä sanoimme, "huokaamista ja valittamista" vallitsevien "kauhistusten" vuoksi, sillä siten ainoastaan saat sinetin ja voitat vihollisen. Katso vain, että kuulut todelliseen jäännökseen, joka on seurakunnan [sivu 356] sisäpuolella. Jos sinut sanoman vuoksi jollakin tavalla syrjäytettäisiin, niin pysy yhä samanmielisten yhteydessä Pyhän Hengen vuodatusta rukoillen, koettaen sävyisällä vaelluksellasi ja opetuksellasi pelastaa Laodikeasta niin monta kuin mahdollista. Ole aina todellinen kristitty, jolla on Jumalan Henki ja Kristuksen mieli ja joka on aina ja kaikessa totuuden puolella. Toista yhdyskuntaa ei Jumala perusta. Kolmen enkelin - nykyisen totuuden - sanomasta sanoo profetian henki:

"Tämä on viimeinen sanoma: toista ei enää tule. Kun tämä sanoma on suorittanut tehtävänsä ei uusia armonkutsuja tulla antamaan. Mikä luottamustehtävä tämä sen vuoksi onkaan! Ja mikä vastuu lepääkään kaikkien yllä näiden armonkutsujen viemisestä!" (5 T 206-207).

Se yhdyskunta, joka kolmen enkelin sanoman kautta kootaan, on viimeinen Jumalan perustama yhdyskunta. "Toista ei enää tule."

Jumala puhdistaa seurakuntansa, jäännöksensä, päättäen lopulta työnsä "voimakkaalla huudolla" valitsemiensa välikappalten kautta, sitten kun "Hän on ottanut ohjakset omiin käsiinsä". Herra on sanonut: "Mitä voisin sanoa herättääkseni seurakuntamme? Mitä voin sanoa niille, joilla on ollut huomattava osuus viimeisen sanoman julistuksessa? Todistus, että 'Herra tulee', tulisi antaa, ei vain suulla, vaan elämällä ja luonteella ... Veljet, jos te pysytte yhtä toimettomina, maailmallisina ja itsekkäinä, kuin olette olleet, syrjäyttää Jumala teidät, valiten toisia, jotka huolehtivat vähemmän itsestään, tavoittelevat vähemmän maailman kunniaa ja jotka eivät pelkää mennä Mestarinsa tavoin ulkopuolelle leirin häväistystä kantaen. Työ annetaan niille, jotka sen tekevät, jotka pitävät sitä arvossa ja jotka kutovat sen periaatteet jokapäiväiseen elämäänsä. Jumala valitsee nöyriä miehiä, jotka koettavat kirkastaa ennemmin Hänen nimeään ja edistää Hänen asiaansa kuin hankkia itselleen kunniaa ja menestystä. Hän korottaa miehiä, joilla ei ole niin paljon maallista viisautta, mutta jotka ovat Hänen yhteydessään ja jotka etsivät voimaa ja neuvoja ylhäältä."