Oskon kautta

 Tässä toisessa osassa tutkistelemme Jumalan kansaa Hänen seurakuntanaan, joka juuri on kutsuttu ilmaisemaan Kristuksen vanhurskautta.

Jos tutkimme koko tämän kansan historian lävitse aina alkuseurakunnasta alkaen, niin huomaamme tämän asian olleen pysyväisen, nykyisen ja kaikki muut ylittävän totuuden. Aloitamme tämän lyhyen yleiskatsauksen Enokin elämästä ja hänestä luemme: "Kun tulevaisuuden näyt aukenivat hänen silmäinsä eteen, tuli Enokista vanhurskauden saarnaaja (sen vanhurskauden, joka tulee uskosta Jeesukseen); hän julisti Jumalan sanomaa kaikille, jotka halusivat kuulla varoituksen sanomaa. . . jotkut ottivat varoituksesta vaarin ja luopuivat synneistään, mutta suurin osa pilkkasi tätä sanomaa. Jumalan palvelijoilla on ajan lopulla samallainen sanoma; mutta he saavat myöskin kokea uskottomuutta ja pilkkaa. Aika kului vuosi vuoden jälkeen ja inhimillisen syyllisyyden virta tuli yhä syvemmäksi ja syvemmäksi; yhä synkempinä kokoontuivat jumalallisen tuomion pilvet. Henok, uskontodistaja, jatkoi kuitenkin varoituksiaan, rukouksiaan ja opetuksiaan sekä samalla koettaen pidättää synnin virtaa ja koston tulemista .. .

”Mitä suuremmaksi jumalattomuus tuli, sitä vakavammin hän kaipasi taivaan kotiin. Vaikka hän olikin vielä maanpäällä niin uskossa hän kuitenkin vaelsi kirkkauden valtakunnassa. "Autuaat ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan ", [sivu 25] kolmesataa vuotta Enok etsi sydämen puhtautta voidakseen olla taivaan yhteydessä. Kolmesataa vuotta hän vaelsi Jumalan kanssa. Päivä päivältä kaipasi hän läheisempään yhteyteen. Yhä läheisemmäksi ja läheisemmäksi tämä yhteys tuli kunnes Jumala otti hänet luokseen. Hän oli ollut ikuisen maailman kynnyksellä, hänen ja onnen maan välillä oli ollut vain askel; ja nyt, kun portit avattiin, niin vaellus Jumalan kanssa, jota oli kestänyt niin kauan maan päällä, jatkui nyt; hän, ensimmäinen ihminen, astui pyhän kaupungin porteista sisälle. "Uskon kautta otettiin Enok pois, jottei hän näkisi kuolemaa . . . Sillä ennen pois ottamistaan hän oli saanut todistuksen, että oli otollinen Jumalalle." (Hebr. 11:5).

Jumala kutsuu meitä samallaiseen yhteyteensä. Kuten Enokin, niin täytyy niiden luonteen pyhyyden olla, jotka tulevat lunastetuiksi ihmisistä Herran toisessa tulemuksessa." (8 T 330-331).

Huomasimme, että Enokkia kutsuttiin vanhurskauden saarnaajaksi. Hän eli uskosta Kristuksen vanhurskauteen. Hänen elämänsä tuli yhä pyhemmäksi ja pyhemmäksi. Yhä läheisemmin hän vaelsi Jumalan kanssa. Selvästi näemme hänen pyrkineen saavuttamaan vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä, ja jonka hän Kristuksessa saavutti. Tämä oli sanoma sille suvulle hänen päivinään, ikuisen Jumalan totuuden sisältö. Ja kaikki, jotka vastaanottivat tämän totuuden, hylkäsivät synnin. Heidän täytyi käsittää puhtaan elämän välttämättömyys Kristuksessa. Mutta suurin osa ei vastaanottanut tätä sanomaa. He kulkivat tuomionsa päivää kohden. Tämän totuuden tielle on saatana asettanut suurimmat esteensä. Niiden tie, jotka uskossa ovat saavuttaneet vanhurskauden, on aina tähän saakka ollut uskollisten Herran todistajien veren kostuttama. Ensimmäinen, joka tämän uskon takia sai menettää elämänsä, oli Abel. "Uskon kautta uhrasi Abel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain!" Abel ymmärsi lunastuksen suuret periaatteet. Hän tunsi itsensä syntiseksi, hän näki synnin ja sen rangaistuksen, kuoleman, olevan hänen sielunsa ja Jumalan välillä. Hän toi teurastetun eläimen, uhratun elämän ja tunnusti siten rikotun lain vaatimukset. Ja koska hän luotti siihen sovintoon, joka siellä tehtäisiin, sai hän todistuksen, että oli vanhurskas, ja hänen uhrinsa vastaanotettiin." (PP 63).

Abel tuli uskonsa tähden vanhurskaaksi. "Uskon kautta . . . sai hän todistuksen, että oli vanhurskas ..." (Heb. 11:4). Mutta [sivu 26] saatanan suuri viha on tätä vastaan ja hän koettaa saada ne, jotka etsivät tätä vanhurskautta ja koettavat elää pyhää elämää, pilkan ja ivan esineeksi ja vieläpä kuolemaan ja tuskaan sekä heidän sanomansa naurunalaiseksi. Tämä vanhurskaus on pyhien elävä todistus Kristuksesta. Ja niin pian kuin tämä ilmenee, syttyy vihollisen viha. Ja ajatellessamme tätä suurta totuutta, jonka todistajina olemme nyt eläville, niin voimme ymmärtää jokaisen, joka tahtoo tänä jumalattomana aikana saavuttaa täydellisen luonteen Jeesuksessa, joutuvan saatanan vihan kohteeksi. Mutta meidän tulisi yhä enemmän syventyä tähän kalliiseen ja pyhään sanomaan. Jokapäiväisessä elämässämme meidän tulisi sitä koroittaa ja julistaa. Mitä enemmän me sitä tutkistelemme ja annamme sen vaikuttaa elämässämme luonnettamme muuttavasti, sitä kauniimpana säteilee meille Vapahtajan puhdas ja pyhä elämä vanhurskauden Kuninkaana.

"Uskon kautta rakensi Noak. . ., että uskoi, hän tuomitsi maailman, ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka tulee uskosta." (Heb. 11: 7). Eräs toinen henkilö nousee uskon vanhurskasten riveistä: Noa