- Hiljaisuudessa ja yksinäisyydessä Jumala usein puhuu ihmisille, ja juuri sitä ääntä moni pelkää. Jumalan ääni voi kuulua myrskyssä, tulessa ja maanjäristyksessä, mutta useinmiten hän puhuu hiljaisessa tuulenhyminässä. Jumalan lapsikin saattaa vavista hänen äänensä kuullessaan ja Elian tavoin mieluummin peittää korvansa. Mutta sen sijaan että peljäten vetäytyisimme loitommalle, meidän tulisi nuoren Samulin tavoin rukoilla vilpittömästä sydämmestä:
Puhu, Herra, palveliasi kuulee.
- Jumala puhuu usein, vaikkemme sitä kuule. Olemme sokeiden kaltaisia, jotka vanhan legendan mukaan olivat kaukaa matkanneet saadakseen eräässä temppelissä kuulla Jumalan puhuvan.
He istuivat temppelin portaille ja odottivat. Kun eräs mies tuli heidän luokseen ja kysyi heiltä, miksi he istuivat siinä, he vastasivat: " Me odamme,mutta Jumala ei ole sanonut sanaakaan."
Legenda jatkuu: " He eivät huomanneet,että temppelin vaskiportit olivat suljetut, eivätkä tienneet,että heidän Jumalansa ääni niiden sisäpuolelta täytti koko temppelin."
- Me emme ole riippuvaisia temppeleistä emmekä kirkoista. Mitkään vaskiportit tai kivimuurit eivät voi estää meidän Jumalamme ääntä kuulumasta. Mutta me itse voimme sulkea korvamme ja sydömmemme oven.
-Erotatko sinä Jumalan äänen kaikkien ympärilläsi ja sisälläsi kohisevien äänten joukosta ? Oletko halukas sanomaan " olen vaiti " jokaiselle muulle äänelle, kuin Jumalan ääni kutsuu ?
( Matt.16:23) , ( Luuk.4:1-13.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti