Meidän vaaramme eivät ole pienenemmät, vaan suuremmat kuin heprealaisten. On tuleva kiusauksia kateuteen ja napimaan, on jopa syntyvä suoranaista kapinaakin kuten muinaisessa Israelissa.
On aika ilmaantuva sellaista mieltä, joka vastustaa nuhteiden antamista synneistä ja vääryydestä.
Mutta onko nuhteltavan äänen sen vuoksi vaijettava ? Siinä tapauksessa emme ole sen paremmassa tilassa kuin maamme muutkaan yhdyskunnat, jotka eivät uskalla kajota kansan vääryyksiin eikä vallitseviin synteihin.
Jumalan asettamalle vanhurkauden saarjaajille on anettu vakava vastuu nuhdella kansaa sen synneistä.
Paavali käski Tiitusta: puhu tätä ja kehoita ja nuhtele kaikella käskyvalllalla. Älköön kukaan sinua halveksiko. Tiit.2.15. Tulee aina olemaan niitä, jotka hylkäävät sen, joka uskaltaa nuhdella synnistä.
On kuitenkin aikoja, jolloin nuhteet ovat paikallaan.
Paavali pyytää Tiitusta nuhtelemaan erästä joukkoa ankarastikin, jotta se tulisi uskossaan raittiiksi.
Erilaisen mielenlaadun omaavilla ihmisillä, jotka ovat joutuneet seurakunnan yhteyteen, on ominaisuuksia ja virheitä ja kun ne sitten kypsyvät, ovat nuhteet tarpeen.
Jos vastuunalaiseen asemaan asetetut eivät milloinkaan ojentaisi eivätkä nuhtelisi mistään, joutuisimme pian moraalittomaan tilaan ja tuottaisimme suurta häpeää Jumalalle.
Mutta miten nuhteet on annettava ? Antakaamme apostolin vastata: Kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. 2. Tim4:2. Meidän tulee esittää periaatteet niille, jotka ovat ojennuksen tarpeessa, mutta milloinkaan meidän ei tule välinpitämättöminä katsella Jumalan kansan vääryyksiä läpi sormien."
" Lainaus kirjasta White Todistusaarteita 1. s.323,324. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti