Kristuksen kärsimykset

Jotta pelastuksen arvo täysin käsitettäisiin, on välttämätöntä ymmärtää , mitä se maksoi. Koska Kristuksen kärsimyksistä on puuleellisia käsityksiä, monet aliarvioivat suurta sovitustyötä. Ihanan suunnitelman ihmisen pelastamiseksi toteutti Isä Jumala , äärettömällä rakkaudellaan. Tässä  Jumalaaisessa suunnitelmassa nähdään ihmeellisin ilmennys  Jumalan rakkaudesta langennutta ihmissukua kohtaan.  Pyhät enkelitkin hämmästyivät sitä rakkautta,  mikä ilmenee tässä lahjassa,  Jumalan rakastetussa Pojassa. Sillä niin on Jumala maailaa rakastanut, että  hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.  Joh.3:16. Tämä  Vapahtaja oli Isänsä kirkkauden säteily ja Hänen  olemuksensa perikuva. Hän omasi  Jumalallista majesteettisuutta, täydellisyyttä ja  ylemmyyttä. Hän oli Jumalan kaltainen.
Jumala näki  hyväksi , että kaikki täyteys hänessä  asuisi. Kol.1:19.  Joka ei , vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut  saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi  itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet  havaittiin olennallaan sellaiseksi kuin ihminen;  Hän nöyryytti itsensä ja  otti orjan muodon tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennallaan  sellaiseksi kuin ihminen;  hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Fil.2:6-8.
-  Jumalan Poika suostui kuolemaan syntisten sijasta, jotta ihminen eläen kuuliasta elämää voisi välttää Jumalan lain rangaistuksen.  Hänen kuolemansa ei tehnyt tyhjäksi Jumalan lakia, ei ristiinnaulinnut lakia, ei alentanut sen pyhiä vaatimuksia eikä riistänyt  siltä sen Jumalallista arvoa.
Kristuksen kuolema korosti Hänen Isänsä lain oikeutta rangaista rikkoja , koska Hän itse  tarjoutui kärsimään rangaistuksen pelastaakseen ihmisen lain kirouksesta.  Jumalan rakastetun Pojan kuolema ristillä osoittaa Jumalan lain järkähtämättömyyden.  Hänen kuokemansa tekee lain suureksi ja ihanaksi ja todistaa sen  muuttumattomasta luonteesta.  Matt. 5:17.