Jeesus Kristus on se suuri todellisuus

Kuten Danielin kirjan 9. luku, Jesajan kirjan 53. luku ja Hebrealaiskirje osoittavat, Jeesus Kristus on se suuri  todellisuus, johon pyhäkkö ja sen toimitukset viittasivat. Kärsimällä sovituskuoleman ihmisten puolesta Jeesus teki lopun maanpäällisessä temppelissä toimitettujen uhrien vertauskuvallisesta merkityksestä. Hän oli todellinen ja viimeinen Karitsa, viaton Uhri, joka vapaaehtoisesti otti kantaakseen ihmisen syntien taakan. Ottaessaan päälleen sen taakan hän otti kärsiäkseen sen seurauksenkin - kuoleman, ereon Isästään. Näin hän kantoi meidän pahuutemme. Olemalla itse sekä Pappi että viaton uhri hän uhrasi henkensä langenneen ihmisen puolesta.
Jeesus nousi kuolleista synnin ja sen erottavan voiman voittajana. Sitten hän astui ylös taivaisiin, todelliseen pyhäkköön, ollakseen Puolustajanamme Isänsä kasavojen edessä ja välittääkseen elämänsä meidän pelastukseksemme. Hänen toimintansa meidän Esirukoilijanamme käsittää, kuten juutalaisten pyhäkön jumalanpalvelusmenot havainnollistavat, kaksi erillistä vaihetta. Astuttuaan ylös taivaisiin ylösnousemuksensa jälkeen hän aloitti ihmiskuntaa koskevan välitystyönsä ensimmäisen vaiheen tuomalla anteeksiantamuksen ja sovituksen niille, jotka häneen turvaavat.
Sitten, vuonna 1844, kuten Dan. 8:14 osoittaa, hän aloitti ihmiskuntaa koskevan välitystyön toisen vaiheen. Tuolloin hän ja Isä Jumala ryhtyivät tuomitsemaan ihmisiä ja päättämään lopullisesti kaikkien niiden iankaikkisesta kohtalosta, jotka ovat eläneet maan päällä.
Koko Raamattu on täynnä kuvauksia ja viittauksia, jotka liittyvät viimeiseen sovituspäivään, jota pyhäkön puhdistaminen symbolisoi. Mutta kaikista Raamatussa olevista tuomion kuvauksista Ilmestyskirja, etenkin sen loppuosa (12-20), esittää yhden tarkimmista selvityksistä. Ilm. 14 osoittaa selvästi, että tuomitseminen alkaa vähän ennen Kristuksen toista tulemusta.
Ihmiskunnan hyväksi tapahtuvan välitystyönsä toisessa vaiheessa Jeesus osoittaa koko maailmankaikkeudelle lopullisesti ja kiistattomasti sen oikeudenmukaisuuden ja laupeuden, jota Jumala noudattaa rangaistessaan synnistä mutta lunastaessaan synntiset, jotka panevat luottamuksensa häneen. Kun Jeesus palaa maan päälle, hän ei silloin tee mitään muutoksia ihmisen luonteessa. Hän on päättänyt kansansa puolesta tapahtuvan välitystyönsä jo vähän ennen paluutaan. Hän on silloin jo ratkaissut synnin ongelman.
Tullessaan Kristus toimeenpanee tuomiolla tehdyt päätökset antamalla iankaikkisen elämän niille, jotka ovat luottaneet häneen, ja tuhoamalla ne, jotka ovat hyljänneet hänen rakkautensa.
(  Lähde: Ilmestyskirja avattuna  s.27.).