" On aikoja, jolloin Jeesus haluaisi sanoa ylirasittuneille palvelioilleen: " Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää " ( Mark.6:31). Meille on talletettu kertomus eräästä tapauksesta, jolloin Vapahtajamme pitkän päivän uurastettuaan asetti köysivyyden tyynykseen ja nukahti saman tien kalasatajanveneeseen. Hänen uupunut ihmisluontonsa kaipasi lepoa ja unta.
Katso Vapahtajaa ! Kuinka kiireellisiä ne hätätapaukset olivatkaan, joihin häneltä etsittiin helpotusta.
Opettaminen temppelissä, parastaminen temppelissä, kirjoitusten selvittäminen kaduilla ja teiden varsilla, syrjäisillä kävelyretkillä- pakottavat asiat estivät häntä lepäämästä.
Sorretut saivat tuntea hänen myötätuntonsa. Hän lohdutti surevia. Hän paransi synnin aiheuttamat arvet ja ruhjeet. Hän kulki ympäriinsä tehden hyvää. Kristityn ei tule elää tätä nykyistä varten. Meidän on katsottava Jeesukseen, joka häpeällisen kuolemansa kautta valmisti meille pelastuksen. Meidän on jokaisen tartuttava evankeljumin tarjoamaan toivoon, jos haluamme saada iankaikkisen elämän.
" Nykyaika 41/ 2006. s 21."

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti