Valmistautuminen Pyhän päivän viettoon

Muista pyhittää lepopäivä.    2.Moos.20:8.

Aivan neljännen käskyn alussa Herra sanoi: Muista. Hän tiesi,että moninaisten huoliensa ja pulmiensa keskellä ihminen tuntuisi kiusausta tinkiä tämän lain täydellisestä noudattamisesta tai unohtaisi sen pyhän merkityksen. Sen tähden hän sanoi: Muista pyhittää lepopäivä.
- Meidän tulee koko viikon pitää sapatti mielessämme ja valmistautua viettämään sitä käskyn mukaisesti.
Kun sapatti näin muistetaan, ajallinen ei pääse haittaamaan hengellistä.  Yksikään kuuteen työpäivään liittyvä askare ei lykkäydy sapatiksi.  Voimamme eivät viikon varrella hupise ajalliseen  uurastukseen niin tarkkaan,että olisimme päivänä,jolloin  Herra lepäsi ja virkistäytyi, öiian väsyneitä ollaksemme mukana häntä palvelemassa.
Kaikki sapatinvalmistelut saatettakoon päätökseen jo perjantaina. Huolehtikaa siitä,että kaikki vaatteet ovat käyttövalmiina ja että kaikki  ruuanlaiottoaskareet on tehty.- Sapattina ei pidä käyttää vaatteiden kunnostamiseen,ruuan  valmistamiseen, huvitteluu  eikä muihinkaan maallisiin toimiin.
Ennen auringonlaskua kaikki  maallinen työ pantakoon sivuun ja kaikki maalliset lehdet pantakoon pois näkyvistä. Vanhemmat, selvittäkää työnne ja sen tarkoitus lapsillenne ja antakaa heidän valmistautua kanssanne pitämään sapattia käskyn mukaisesti.

On vielä muun tehtävä, johon tulisi kiinnittää huomiota valmistuspäivänä.  Sinä päivänä kaikki erimielisyydet veljien kesken niin perheessä kuin seurakunnassakin olisi poistettava.  Kaikki katkeruus, viha ja pahansuopuus karkotettakoon sielusta.  Tunnustakaa nöyryyden hengessä "toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että parantuisitte".

Perheenjäsenet kokoontukoot ennen auringon laskua lukemaan Jumalan sanaa, laulamaan ja rukoilemaan.

Meidän tulisi tarkoin varjella sapatti lyhentämättömänä.  Muistakaa, että sen jokainen hetki on pyhitettyä, loukkaamattomana pidettävää aikaa.

Niinive ja meidän aikamme kaupungit

Maisen toimintansa aikana Kristus viitasi siihen, mitä hyvää, Joonan saarna Ninivessä sai aikaan, ja rinnasti tuon pakanakeskuksen asukkaita niihin, jotka hänen aikanaan tunnustautuivat Jumalan kansaan,  " Niiniven miehet", hän lausui, " nousevat tuomiolle yhdessä tämän sukupolven kanssa ja tulevat sille tuomioksi; sillä he tekivät parannuksen Joonan saarnan vaikutuksesta, ja katso, tässä on enempi kuin Joona" (Matt. 12:40,41).

Kristus oli tullut kiireiseen maailmaan, joka oli täynnä kaupankäynnin hälinää ja kiistelyä ihmisten koettaessa kahmia itselleen kaiken mahdollisen, ja tämän sekaannuksen yli kuultiin hänen äänensä kajahtavan Jumalan pasuunan tavoin: "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?  Sillä mitä voi ihminen antaa sielunsa lunnaiksi?" ( Mark. 8:36,37).

Samoin kuin Joonan saarna oli merkkinä Niniven asukkaille Kristuksen saarna oli merkkinä hänen sukupolvelleen.  Mutta miten eri tavoin sana otettiinkaan vastaan!  Kuitenkin Vapahtaja jatkoi työtään välinpitämättömyydestä ja pilkasta huolimatta, kunnes oli toteuttanut tehtävänsä.

Tässä on opetus Jumalan sanansaattajille tänä aikana, jolloin kansakuntien kaupungit tarvitsevat yhtä todellisesti tietoa oikean Jumalan ominaisuuksista ja tarkoituksista kuin konsanaan muinaisen Niniven asukkaat.  Kristuksen lähettiläiden tulee ohjata ihmisiä jalompaan maailmaan, joka on suureksi osaksi kadotettu näkyvistä.  Pyhän Raamatun opetusten mukaan ainoa pysyväinen kaupunki on se, jonka rakentaja ja luoja on Jumala.  Ihminen voi ulottaa uskon katseensa taivaan kynnykselle, joka on tulvillaan Jumalan sädehtivää kirkkautta.

Palvelevien edustajiensa välityksellä Herra Jeesus kutsuu ihmisiä tavoittelemaan pyhittynein pyrkimyksin katoamatonta perintöa.  Hän kehottaa heitä kokoamaan aarteita Jumalan valtaistuimen äärelle.

Jumalamme on armon Jumala.
Hän kohtelee lakinsa rikkojia pitkämielisesti ja hellän säälivästi.
Mutta kuitenkaan tänä meidän aikanamme, jolloin ihmisillä on niin monia tilaisuuksia tutustua Pyhässä Raamatussa esitettyyn jumalalliseen lakiin, kaikkeuden suuri Hallitsija ei voi tyytyväisenä katsella jumalattomia kaupunkeja, jotka ovat väkivallan pitkämielisyys niitä kohtaan, jotka pysyvät itsepintaisesti tottelemattomina, lähestyy pian loppuaan.
Alfa ja Omega.  3.  s129.

Raha

Rahan arvo on suuri,koska sillä voidaan tehdä paljon hyvää.  Jumalan lasten käsissä se merkitsee ruokaa nälkäisille,juomaa janoisille ja vaatteita alastomille. Sillä voidaan puollusttaa sorrettuja ja auttaa sairaita. Mutta raha ei ole arvoltaan hiekkaa kummempaa, ellei sitä käytetä tyydyttämään elämän välttämättömiä tarpeita, siunaamaan toisia ja edistämään Kristuksen asiaa.

Säiloon koottu rikkaus ei ole vain hyödytöntä, vaan suorastaan kiroukseksi.  Tässäelämässä se on sydämen paulana, joka irrottaa sen kiintymyksen taivaallisesta aarteesta.  Jumalan suulaiminlyödyistä  tilaisuuksista ja koituu näin omistajansa tuomioksi.  Raamattu sanoo: "Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa.  Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli.  Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä.  Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin" (Jaak. 5:1-4).

Mutta Kristus ei hyväksy myöskään rahojen tuhlausta eikä huolimatonta käyttöä.  Kaikille seuraajilleen hän antaa opetuksen taloudellisuudessa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan" (Joh. 6:12).  Joka käsittää, että hänen rahansa on Jumalan antama leiviskä, käyttää sitä taloudellisesti ja tuntee olevansa velvollinen säästämään voidakseen antaa.  Mitä enemmän kulutamme rahaa komeiluun ja mielitekoihin, sitä vähemmän meillä voi olla sitä nälkäisten ruokkimiseen ja alastomien vaatettamiseen.  Jokainen tarpeettomasti kulutettu matkka estää käyttäjäänsä vastaavasti tekemästä hyvää.  Se riistää Jumalalta sen kunnian, joka kuuluisi hänelle palautuksena niillä leivisköillä asiomisesta, jotka hän on uskonut hoidettaviksi.

Leiviskät

Kristuksen seuraajat on lunastettu palvelemaan.  Herramme opettaa, että elämän todellinen tarkoitus on palveleminen.  Kristus itse oli työntekijä, ja kaikille seuraajilleen hän antaa noudatettavaksi palveluksen lain ---Jumalan ja lähimmäistensä palvelemisen.  Tässä Kristus on esittänyt mailmalle ylevämmän käsityksen elämästä kuin  sillä koskaan on ollut.  Käyttämällä elämänsä toisten palvelemiseen ihminen pääsee Kristtuksen yhteyteen.  Palveluksen laista tulee yhdistävä rengas, joka liittää meidät, Jumalaan ja lähimmäisiimme.

Kristus uskoo palvelijoilleen "omaisuutensa" --- hoidettavaksi hänelle tuottoisasti.  Hän antaa "kullekin" työnsä.  Kullakin on paikkansa taivaan ikuisessa suunnitelmassa.  Kullakin on osuutensa suoritettavana yhteistyössä Kristuksen kanssa sielujen pelastamiseksi.  Niin varmasti kuin meillä onkin paikka varattuna taivaallisissa asuinsijoissa, osoitetaan meille myös täällä maan päällä erikoinen paikkamme, jossa meidän tulee toimia Jumalan hyväksi.

"Mutta itse kullekin meistä on armo annettu Kristuksen lahjan mitan mukaan" (Ef. 4:8,7).  Tämä kaiken vaikuttaa  "Henki, jakaen kullekin erikseen niinkuin tahtoo" ( 1 Kor. 12:11).  Lahjat ovat jo meidän Kristuksessa, mutta niiden varsinainen haltuunsaaminen riippuu Jumalan Hengen vastaanottamisestamme.

Maailman tärkein työ

Menkää kaikkeen maalmaan ja saarnatkaa evankeljumia kaikille luoduille. Mark.16:15.

On Kristuksen käsky seuraajilleen. Kaikkia ei tosin ole kutsuttu sananjulistajiksi tai lähetysassrnaajiksi sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta kaikki voivat olla hänen työtovereitaan ilosanoman viemisessä lähimmäisilleen. Käsky on annettu kaikille: suurille ja pienille, oppineille ja oppimattomille, vanhoille ja nuorille.
Jokainen,joka tuntee nykyisen totuuden,on vastuussa siitä,että muutkin voivat oppia sen tuntemaan.
Kristuksen palvelialla on hyvin suuri vastuu maailman hyvinvoinnista ja pelastuksesta. Heidän tulee toimia yhdessä Jumalan kanssa sielujen voittamiseksi Kristukselle.
- Sanoma ristiinnaulitusta Kristuksesta koskettaa syntisen ihmisen sydäntä. Golgatan ristillä Jeesus osoitti maailmaa kohtaan vertaansa vailla olevaa rakkautta.  Kerro hänestä isoaville ihmisjoukolle,niin hänen rakkautensa on voittava sieluja pimeydestä valkeuteen, synnistä kuuliaisuuteen ja todolliseen pyhyyteen. Kristuksen näkeminen Golgatan ristillä saa ihmisen tajuamaan synnin kavaluuden selvemmin kuin mikään muu maailmassa.
-Pitäkööt seurakuntamme jäsenet katseensa kiinnitettynä ristiinnaulittuun ja ylösnouseeseen Vapahtajaan,joka on heidän iäisyystoivonsa keskus.  Tämä on meidän sanomamme,meidän todistuksemme,meidän oppimme,meidän varoituksemme paatuneille synnintekijöille,meidän lohdutuksemme kärsiville;  tämä on jokaisen uskovan toivo. Jos saamme ihmisten kiinnostuksen heräämään ja heidän katseensa kiinnittämään Kristukseen, voimme itse astua syrjään ja vain kehoittaa heitä pitämään katseensa kiinnitettynä Jumalan Karitsaan,-- Joka on kiinnittänyt katseensa Jeesukseen, luopuu kaikesta muusta. Hän kuolee omalle itsekkäälle minälleen. Hän uskoo Jumalan sanaan,jonka Kristus niin ihmeellisesti korotti.
- Jokaisen kristityn etuoikeus on jouduttaa-ei vain odottaa- Herraamme Jeesuksen Kristuksen tulemusta. Jos kaikki,jotka tunnustavat hänen nimeään, kantaisivat hedelmää hänen kunniakseen,kuinka nopeasti tulisikaan evankeljumin siemen kylvetyksi kaikkialle maailmaan.  Viimeinen sato kypsyisi nopeasti,ja Kristus tulisi kokoamaan kallisarvoisen viljan.