Rahan arvo on suuri,koska sillä voidaan tehdä paljon hyvää. Jumalan lasten käsissä se merkitsee ruokaa nälkäisille,juomaa janoisille ja vaatteita alastomille. Sillä voidaan puollusttaa sorrettuja ja auttaa sairaita. Mutta raha ei ole arvoltaan hiekkaa kummempaa, ellei sitä käytetä tyydyttämään elämän välttämättömiä tarpeita, siunaamaan toisia ja edistämään Kristuksen asiaa.
Säiloon koottu rikkaus ei ole vain hyödytöntä, vaan suorastaan kiroukseksi. Tässäelämässä se on sydämen paulana, joka irrottaa sen kiintymyksen taivaallisesta aarteesta. Jumalan suulaiminlyödyistä tilaisuuksista ja koituu näin omistajansa tuomioksi. Raamattu sanoo: "Kuulkaa nyt, te rikkaat: itkekää ja vaikeroikaa sitä kurjuutta, joka on teille tulossa. Teidän rikkautenne on mädännyt, ja teidän vaatteenne ovat koin syömät; teidän kultanne ja hopeanne on ruostunut, ja niiden ruoste on oleva todistuksena teitä vastaan ja syövä teidän lihanne niinkuin tuli. Te olette koonneet aarteita viimeisinä päivinä. Katso, työmiesten palkka, jonka te vainioittenne niittäjiltä olette pidättäneet, huutaa, ja leikkuumiesten valitukset ovat tulleet Herran Sebaotin korviin" (Jaak. 5:1-4).
Mutta Kristus ei hyväksy myöskään rahojen tuhlausta eikä huolimatonta käyttöä. Kaikille seuraajilleen hän antaa opetuksen taloudellisuudessa: "Kootkaa tähteeksi jääneet palaset, ettei mitään joutuisi hukkaan" (Joh. 6:12). Joka käsittää, että hänen rahansa on Jumalan antama leiviskä, käyttää sitä taloudellisesti ja tuntee olevansa velvollinen säästämään voidakseen antaa. Mitä enemmän kulutamme rahaa komeiluun ja mielitekoihin, sitä vähemmän meillä voi olla sitä nälkäisten ruokkimiseen ja alastomien vaatettamiseen. Jokainen tarpeettomasti kulutettu matkka estää käyttäjäänsä vastaavasti tekemästä hyvää. Se riistää Jumalalta sen kunnian, joka kuuluisi hänelle palautuksena niillä leivisköillä asiomisesta, jotka hän on uskonut hoidettaviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti