Yksi suurimmista haasteista, joita kohtaamme liikkeenä ja seurakuntana, on sydänten jakautuminen. Annahan, kun selitän tarkemmin. Syy, joka liian usein heikentää niiden tärkeiden sanomien julistusta, jotka ovat tehtävällemme oleellisia ja jotka määrittelevät, keitä me olemme, on se, ettäemme ole täysin antautuneet Herrallemme ja Vapahtajallemme. Raamattu kuvaa tätä "kahtaalle horjumisena". Uskon, että Herra puhuu meille Jaak. 4:8 tekstissä. Hän kutsuu meitä, jäännösseurakuntaansa, jolle on annettu äärettömän tärkeä tehtävä ajan lopussa, keskittymään tehtäväämme: "Lähestykää Jumala, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!"
Miten voimme täyttyä innosta kertoa Kristuksesta ja hänen pikaisesta takaisintulostaan maailmalle, jos olemme itse puolittain rakastuneita maailmaan? Miksi kaipaisimme ylhäällä olevia asuinsijoja, jos kotimme täällä uusine 52-tuumaisine HD-televisioneen on melkoisen mukava? Tärkeä kysymys kuuluu: miten lähellä olemme Kristusta? Jos emme ole tarpeeksi lähllä, siihen on olemassa ratkaisu: lähellä Jumalaa, ja hän tulee hyvin lähelle sinua. Meillä ei ole mitään mahdollisuutta saattaa tehtäväämme päätökseen ja olla niitä, joiksi meidät on kutsuttu olemaan, jos sydämemme eivät kuulu täysin Jeesukselle. Meidän tulee rukoilla, että Herra opettaisi meille uuden merkityksen Matt. 22:37 oleville sanoilleen: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi". Meidän tulee esitää itsellemme nämä kysymykset: Olenko täyttynyt vain sinulla, Herra? Miten paljon tämän maailman asiat todella pitävät minua otteessaan? Ratkaisu on antautua päivittäin Herralle. Antautua täysin. Ilman varauksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti