Synnin olemus on Jumalalle ja lähimmäiselle selän kääntävää itseensäkäpertymistä, itsensä ja toisten ihmisarvon vähättelyä. Syntinen ei halua suostua yhteyteen kielteisten asenteidensa takia, ja on kuuro toisten tunteille ( Luuk.15:25-30). Kristuksen sovitustyö on katkaissut synnin vieraantuvat kahleet ( Kol.1:21,22). Sovitus on särkyneitten vuorovaikutussuhteiden eheyttämistä Jumalan ja ihmisten välillä.
Usko Kristuksen työhön on avain yksinäisyyden ja pelokkaan itseensäkäpertyneisyyden vankilasta ulos terveelliseen itseluottamukseen, vapauteen, yhteyteen ja rakkauteen. Suhde Kristukseen uudestisynnyttää meidät kykeneviksi rakastamaan itseämme, lähimmäisiä ja Jumalaa, se tekee elämän mielekkääksi ja vahvistaa minuutta kehittäen luovuutta, tietoisuutta ja sisäistä vapautta olla se, mikä on- ilman suorituspainetta ( 1.Kor.15:10). Jumalausko on kähden tuntevan persoonan välinen minä - suhde, joka konkeretisoituu rukouksessa: olemme silloin rajoituksettomassa yhteydessä aina läsnäolevaan Isäämme. On korva, joka välittää minun asioistani pitäen niitä tärkeinä, koska ne ovat minulle tärkeitä. Epätoivo vaihtuu toivoon ja perusturvallisuuteen. Yksinäisyys on vain välivaihe, joka loppuu Kristuksen, uskollisen ystävän tulemuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti