Kristus näki Jerusalemissa vertauskuvan maailmasta, joka kapinointinsa ja epäuskonsa paaduttamana kiiruhtaa kohtaamaan Jumalan rangaistustuomiota. Langenneen suvun hätä painoi hänen sieluaan ja pakotti hänen huulillaan tuon katkeran huudon. Inhimillisessä kurjuudessa, verenvuodatuksessa ja kyynelissä hän näki synnin jäljet, ja hänen sydämmensä täytti ääretön sääli maan ahdistuneita ja kärsiviä kohtaan. Hän ikävöi saada pelastaa heidät kaikki. Mutta hänenkään kätensä ei sallittu pysähdyttää inhimillisen kärsimyksen tulvavirtaa. Vain harvat tahtoivat etsiä aioaa avunlähdettään. Hän oli halukas antamaan sielunsa kuolemaan tuodakseen pelastuksen heidän ulottuvilleen, mutta vain harvat tahtoivat tulla hänen luokseen saadakseen elämän.
-Taivaan Majesteetti itkee! Iankaikkisen Jumalan Poika hengessään ahdistuneena, tuskan painamana !
Näky täyttää koko taivaan hämmästyksellä. Tuo näky paljastaa meille synnin äärimmäisen synnillisyyden. Se osoittaa, miten vaikeata ääretömälle Voimallekkin on pelastaa syyllinen Jumalan lain rikkomisen aiheuttamista seurauksista. Katsoessaan ajassa eteenpäin viimeiseen sukupolveen Jeesus näki maailman sotkeutuneen samankaltaiseen petokseen kuin se, mikä aiheutti Jerusalemin hävityksen. Juutalaisten suuri synti oli Kristuksen hylkääminen; kristikunnan suuri synti tulisi olemaan Jumalan lain hylkääminen, lain, joka on hänen hallituksensa perustus taivaassa ja maan päällä. Kaikkivaltiaan käskyjä hyljeksittäisiin, ja ne selitettäisiin tarpeettomiksi. Miljoonat synnin sitomat saatanan vangit, joita odottaa toinen kuolema, kieltäytyvät kuuntelemasta totuuden sanoja omana etsikkopäivinään. Hirvittävää sokeutta! Käsittämätöntä lumousta!.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti