Mitä on sovitus?

Mitä merkitsee Jeesuksen risti?  Mitä on sovitus?  Onko Kristuksen veri välttämätön pelastukseen?
Paavalin valtava uskon vanhurskauden sanoma perustuu Jumalan luonteeseen.  "Ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaakseen vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaakseen vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen"  (Room. 3:25-26).
Mitä Jumala teki risitissä?  Hän osoitti vanhurskauttaan.  Jumala antaa syntejä anteeksi sillä tavalla, että hän pysyy vanhurskaana.  Miten hän saattoi tehdä niin?
Ensiksikin Kristus täytti täydellisesti lain.  Niin pyhänä ja korkeana hän piti Isän lain, että hön alistui sen alle, rakasti Isää ja piti hänen käskynsä.  Hän ei täyttänyt vain lain käskyjä, vaan niiden ikuiset periaatteet.  Jumalan Henkeä täynnä oleva Kristus täytti hengellisen lain.  Lain vaatimana hyvyyden, pyhyyden ja vanhurskauden mitta tuli hänessä täytetyksi.
Tämän täydellisen kuulaisuuden ja elämän Kristus antoi tähtemme ristillä.
Hän teki vielä enemmän.  Kristus kärsi synnin rangaistuksen.  Paavali sanoo:  "Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme" (Gal. 3:13).  Synti on niin hirvittävää syyllisyyttä, että se panee ihmisen lain kirouksen alle.  Lain kirous on samaa kuin Jumalan pyhä vaha syntiä vastaan.  Jumalan viha ei ole mielivaltaa, vaan hänen vanhurskauttaan ilman armoa.  Se on pyhyyden vastavaikutusta syntiin.  Jos Jumala ei vihaisi syntiä, hän ei olisi ryhtynyt toimenpiteisiin sen hävittämiseksi ja sovittamiseksi.
Lain kirouksen kantaminen ristillä merkitsee sitä, että Kristus on kärsunyt synnin täyden rangaistuksen.  Pyhyyden hävittävä hehku, kirkkauden tuhoava voima ja lain kirouksen kauheus kohtasivat Kristusta.  Iskut, jotka kuuluivat meille, hän otti vastaan.  Ulommainen pimeys, jossa on itku ja hammasten kiristys, tuli hänen osakseen.  Hän maistoi kuoleman, ei vain fyysistä kuolemaa, vaan sen hirvittävän eron, jonka synti saa aikaan; jumalaetäisyyden, joka on syntisen osa; vajoamisen kuiluun, joka on pyhyyden ja syyllisyyden välillä,  Synti on rangaistu!   Jumala on pyhä, joka ei ole jäätänyt rikomusta rankaisematta. Risti on ilmoitus Jumalan pyhästä rakkaudesta, joka rankaisee synnin.
Tässä vast on rakkauden syvyys.  Ei ole ihme, että kerjäläinen ojentaa toiselle kerjäläiselle kätensä, mutta ristissä taivaan Majesteetti ojentaa meille syntisille kätensä.  Ei ole ihme, että heikko ihminen antaa toiselle langenneelle anteeksi, koska on itsekin anteeksiantamuksen tarpeessa.  Mutta se on rakkauden ihmettä, kun pyhä Jumala rakastaa meitä antamalla taivaan jaloimman lahjan maan kurjimmille.  On verratonta rakkautensa.  Ristissä Jumala on ilmaissut vihansa syntiä vastaan ja ihmeellisen pohjattoman rakkautensa.
Risti on ainoa paikka, josta Jumalan armo virtaa maailamaan.  Kaikkialla ristin ulkopuolella on synti rankaisematta, ja siellä on ihmistä kohtaava Jumalan tuhoava kirkkaus.  Mutta heti, kun syntinen tulee ristin valoon, hän näkee Jumalan armahtavan laupeuden loistavan vastaan.  Risti on täydellisen sovituksen paikka.  Ristin välityksellä voi Jumala lähestyä ihmistä ja pyyhkiä pois hänen syntinsä.
Sovitus on syyllisyyden poistamista.  Alkuperäinen jumalasuhde käy mahdolliseksi Kristuksen täydellisen uhrin välityksellä.  Ensimmäinen sovituksen Lahja on anteeksiantamus.  Kristuksen kärsittyä synnin rangaistuksen voi Jumala antaa anteeksi synnit ja silti pysyä vanhurskaana.  Uskon kautta luetaan ihmiselle Kristuksen kuuliaisuus, täydellisyys ja vanhurskaus.  "Sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliasiuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi"  (Room. 5:19).  Kristuksen vanhurskauteen pukeutuneina voimme kohdata pyhän Jumalan ja kestää hänen edessään.
Sovitus ei ole epävanhurskasta ja väärin, vaan se on täydellistä vanhurskautta, joka sekä rankaisee synnin että ilmaisee täydellisen rakkauden.  Kristus meni kuolemaan vapaaehtoisesti.  Hänen kuolemansa oli sijaiskuolema ja sijaisrangaistuksen kärsimistä.  Mitä olisi elämä ilman äitien rakkautta, jotka rakkaudesta lapsiinsa uhraavat mukavuutensa ja yöunensa? Miten suloista, jos joku hyvä ystävä tarjoutuu maksamaan velkamme.  Miten mieltäylentävää, kun joku uhrautuu toisten tähden.  Mitä olisi taivas ilman Kristuksen sijaiskärsimystä?  Mitä me tietäisimme Jumalan rakkaudesta, ellei hän olisi uhrannut amaa Poikaansa tähtemme?