Ensimmäinen rakkaus on siellä,missä on elävästi opittu tuntemaan Kristuksen kirkkaus ja koettu Hänen rakkautensa, Hänen kuolemastaan säteilevä Vapahtajan - rakkaus. Paavali kuvaa tätä ensimmäisen rakkauden tilaa 2.Kor.5 luvun 14 ja 15 jakeissa: Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä,jotka olemme tulleet tähän päätökseen: Yksi on kuollut kaikkien edestä,siis myös kaikki ovat kuolleet; ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät,eivät enää eläisi itselleen,vaan hänelle,joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.
Jotta tulisimme Kristuksen valtaamiksi,niin että Hänen persoonansa kirkkaus tulisi meille todelliseksi,Hänen rakkautensa eläväksi ja Hänen pelastusarmonsa tulisi meidän elämämme perustaksi ja toimintamme innoittajaksi. Ensimmäisen rakkauden kristilisyys on Kristus - keskeistä, kristillisyygtä, jossa Kristus itse saa olla kaikkena kaiessa ja jolle Hän voi siten antaa täyden siunauksensa.
Löytääkö Hän minut muistelemassa sitä aikaa, jolloin en välittänyt mistään muusta kuin Hänestä?"
"Jos muistellessani sitä, mitä Jumala muistaa minusta, huomaan, ettei Hän ole minulle enää se, mikä Hän oli ennen, niin saakoon se synnyttää minussa surua ja nöyryyttä -- se tuottaa jumalallista murhetta."
Ruokoilkaamme näille vanhan profeetan sanoilla: "Palauta meidät, Herra, tykösi, niin me palajamme; uudista meidän päivämme minaiselleen."
Tehkäämme ensimmäisiä tekoja. Ja niin me löydämme jälleen sen, minkä olimme kadottaneet --ensimmäisen rakkautemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti