Emme omaan vanhurskauteemme

Ihmiset,jotka kokevat raamatullinen pyhityksen, osoittavat nöyryyden henkeä Mooseksen tavoin he ovat saaneet nähdä pyhyyden peljättävä majesteetin ja käsittävät oman arvottomuutensa jumalan puhtauden ja täydellisyyden rinnalla. Profeetta Danielin sa näemme esimerkin todellisesta pyhityksestä. Koko pitkän elämänsä ajan hän palveli nöyrästi Herraansa. Hän oli taivaalle otollinen mies. ( Dan.10:11). Kuitenkaan tämä kunnioitettu  profeetta ei pitänyt itseään puhtaana ja pyhänä, vaan samaistua itsensä syntisen Israeliin ja vetosi Jumalaan kansansa puolesta: me annamme rukouksemme langeta sinun eteesi, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suuren armosi luottaen. Me olemme syntiä tehneet ja olleet jumalattomat. Hän julistaa: ja vielä minä puhuin ja rukoilin ja tunnusti syntini ja kansani Israelin synnit. (Dan.9:18,15,20).
Kun Job kuuli Herran äänen tuulispäässä,hän huudahti : minä peruuta puheeni ja kadun tomua ja tuhkasta.  ( Job.42:6). Kun Jesaja näki Herran kuniassaan ja kuuli serafien huutavan: Pyhä,pyhä,pyhä Herra  Sebaot;  kaikki maa on täynnä hänen kunniansa,  hän sanoi: Voi minua! Minä huku (Jes.6:3,5). Paavali,joka temmattiin kolmanteen taivaaseen, missä hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua, sanoo itseään kaikista pyhistä halvimmaksi.
(2Kor.12:2-4;Ef.3,8). Rakastettu  Johannes,joka sai nojata  Jeesuksen rintaa vasten ja katsella hänen kunniansa,  kaatui kuin kuolleena maahan enkelin jalkojen juureen. (Ilm.1:17). Golgatan ristin varjossa vaeltavat sielut eivät voi korottaa itseään eivätkä keskus vapautuneesta  synnistä. He käsittävät,että heidän syntinsä tähden Jumalan Pojan sydän murtui tuskasta. Tämä ajatus saa heidän sydämensä nöyrtymään. Ne jotka ovat kaikkein lähinnä Jeesusta, tajuavat selvemmin ihmisen heikkouden ja syntisyyden. Heidän ainoa toivonsa on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Pelastaja ansiossa.