Kaipaamme usein uskoa,joka elähdyttäisi meitä hengellisesti, tai halaisimme, että meillä olisi jälleen se ensimmäinen rakkaus, kun tunnemme itsemme kylmiksi ja tyhmiksi uskollisuudestamme huolimatta. Ehkä näemme toisia veljiä ja sisaria,jotka ovat iloisempia kristillisessä elämässään ja haluamme päästä lähemmäksi Vapahtajaa, ja haluaisimme olla Hänen vanhurskautensa viittaan verhottuina, jotta voimme olla varmoja pelastuksesta. Haluaisimme, että meillä olisi voimaa viedä viimeistä sanomaa maailmalle ja voittaa pimeyden vallat, jotka saavat meidän ponnistuksemme näyttämään turhilta.
Niin,me haluaisimme omata samanlaisen luonteen kuin Jeesus, mutta me eroamme hänestä niin paljon, että hävettää.
" Me nurisemme kaikki kuin karhut ja kujerra me kuin Kyyhkyset; me odamme oikeutta, mutta sitä ei tule, pelastusta, mutta se on kaukana meistä. Sillä meidän rikoksemme ovat monilukuiset sinun edessäsi,ja meidän syntimme todistavat meitä vastaan ;...." Jes.59:11,12. Me toivomme, että meillä olisi uskoa päästä ylös synnin kaivosta ja saavuttaa todellisen, iloisen, töyttyneen, hedelmällisen kristillisen elämän korkeudet ja iloita iankaikkisesta lunastuksesta.
- Meidän aikaamme leimaa uskonpuute, sillä Jeesus on itse sanonut : " Kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?
( Luuk.18:8).Me tiedämme ja tunnemme sen usein omasta sielustamme. Me taistelemme saadaksemme uskoa, sillä " ilman uskoa on mahdoton olla onnellinen "
( Hepr.11:6). Me ponnistelemme voittaakseen synnin yrittäen vakavasti olla kuuliaiset, mutta joka kerta me lankeamme ja epäonnistumme. Etsittekö kenties uskoa väärästä paikasta ja väärällä tapaa ?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti