Usko ja teot

Apostoli Jaakob  huomasi, että  esiteltäessä  uskosta  vanhurskauttamisesta  ilmaantuisi vaaroja, ja  hän  koetti  osoittaa,  ettei aitoa  uskoa  voinut  olla  ilman  vastaavia  tekoja.  Hän  muistuttaa  Aabrahamin  kokemusta  ja sanoo: Sinä  näet,  että  usko vaikutti  hänen  tekojensa  mukakana  ja teoista  usko tuli  täydelliseksi.
( Jaak. 2:22). Aito  usko  tekee  siis  aidon  työn  uskovaisessa. Usko  ja  kuuliaisuus antavat  vankan, arvokkaan  kokemuksen.
Usko ja teot  ovat aviopari, jota meidän on käytettävä  tasapuolisesti, jos mielemme  soutaa  vastavirtaan  epäuskon virrassa.
Sellainen niin sanottu usko, joka ei toimi  rakkauden vaikuttamana eikä  puhdista  sielua,ei vanhuskauta ketään. Te näette, sanoo apostoli, että ihminen  tulee  vanhurskaaksi  teoista eikä ainoastaan  uskosta  ( Jaak. 2:24.)
Aabraham uskoi Jumalaa.
Mistä  tiedämme, että hän uskoi?  Hänen  tekonsa  todistivat  hänen  uskonsa  luonteesta,  ja hänen  uskonsa luettiin  hänelle  vanhurkaudeksi.
Tarvitsemme  tänä aikana  Aabrahamin uskoa  valaisemaan  ympärillämme  vallitsevaa  pimeyttä,  joka  peittää  Jumalan  rakkauden suloisen  auringonpaisteen  ja ehkäisee  hengellistä  kasvua.  Uskomme  pitäisi  tuottaa  runsaasti  hyviä tekoja, sillä usko  ilman tekoja  on kuollut.