Kartuttamaan lalentin arvon

 Jumala on kutsunut seurakuntansa tänä aikana, niinkuin Hän kutsui muinaisen Israelin, loistamaan valona maan päällä. Totuuden voimallisella miekalla, ensimmäisen, toisen ja kolmannen enkelin sanomilla Hän on erottanut heidät kirkkokunnista ja maailmasta saattaakseen heidät pyhään läheisyyteen itsensä kanssa. Hän on tehnyt heistä lakinsa säilyttäjiä, ja Hän on uskonut heille tämän ajan suuret profeetalliset totuudet. Ne ovat niinkuin muinaisen Israelin pyhät ennuspaikat, kallis omaisuus levitettäväksi maailmaan. Ilmestyskirjan kolme enkeliä edustavat sitä kansaa, joka vastaanottaa Jumalan sanomien valon ja jotka Hänen edustajinaan menevät maan äärestä toiseen kaiuttamaan varoitusta, Kristus sanoo seuraajilleen! "Te olette maailman valkeus." Jokaiselle sielulle, joka on vastaanottanut Jeesuksen, sanoo Golgatan risti: "Tarkkaa sielujen arvoa, 'Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille." Meidän ei tule sallia minkään jarruttaa tätä työtä. Se on tärkein työ ajassa, ja se on yhtä kauaskantava kuin iäisyys. Rakkaus, minkä Jeesus osoittaa ihmissieluja kohtaan heidän lunastamisekseen tekemällään uhrilla, saa kaikki hänen seuraajansa liikkeelle.

Mutta vain ani harvat niistä, jotka ovat vastaanottaneet valon, suorittavat heille uskottua työtä. On muutamia, horjumattoman uskollisia, jotka eivät etsi helppoja päiviä, mukavuutta eivätkä murehdi hengestään, vaan jotka raivaavat tietä, mihin tahansa, mihin valo ja totuus voi tunkeutua ja missä voivat puolustaa Jumalan pyhää lakia. Mutta maailmaa vallitsevat synnit ovat tunkeutuneet seurakuntiin ja niiden sydämeen, jotka sanovat olevansa Jumalan omaisuuskansa. Monet, jotka ovat vastaanottaneet valon, rauhoittavat vaikutuksellaan maailman lasten ja muodollisten tunnustajien pelkoa. Niidenkin keskuudessa,[sivu 3] jotka sanovat odottavansa Herraa, on sellaisia, jotka rakastavat maailmaa. Rikkauden ja kunnian tavoittelua esiintyy. Kristus kuvailee tätä ihmisluokkaa julistaessaan, että Jumalan päivä paulan tavoin yllättää kaikki maan päällä asuvaiset. Tämä maailma on heidän kotinsa. He ottavat tehtäväkseen maallisten arvojen hankkimisen. He pystyttävät arvokkaita rakennuksia ja sisustavat ja kaunistavat ne mahdollisimman hyvin. He iloitsevat vaatteista ja ruokahalun hemmottelusta. Maailman tavara on heidän epäjumalansa ja ne tulevat sielun ja Kristuksen väliin, niin että pelottavan vakava todellisuus, mikä on tulossa meidän ylitsemme, vain heikosti huomataan ja käsitetään puutteellisesti. Sama tottelemattomuus ja laiminlyönti, mikä ilmeni juutalaisessa seurakunnassa, on vielä suuremmassa määrin tullut luonteenomaiseksi siinä kansassa, jolla on ollut tämä taivaan kirkas valo näissä viimeisissä varoitussanomissa. Annammeko Israelin historian toistua kokemuksissamme? Aiommeko niinkuin he tuhlata tilaisuutemme ja etuoikeutemme, kunnes Jumala antaa sorron ja vainon kohdata meitä? Aiommeko jättää tekemättä sen työn, joka olisi voitu suorittaa rauhassa ja verrattain edullisissa olosuhteissa, kunnes se on suoritettava pimeinä päivinä koettelemuksissa ja vainoissa?

Seurakunnan syyllisyys on hirvittävän suuri, ja se joutuu vastaamaan siitä. Miksi eivät ne, jotka omistavat valon, ponnistele innokkaasti antaakseen tuon valon muille? He näkevät, että loppu on lähellä. He näkevät ihmisten päivittäin rikkovan Jumalan lakia, ja he tietävät, ettei heitä voida pelastaa rikkomuksissaan. Siitä huolimatta he ovat enemmän kiinnostuneita elinkeinostaan, maatiloistaan, taloistaan, kaupankäynnistään, vaatteistaan ja ruokapöydistään, kuin ihmissieluista, jotka heidän on kohdattava kasvokkain tuomiolla. Kansa, joka sanoo tottelevansa totuutta, nukkuu. He eivät saattaisi olla näin välinpitämättömiä, jos he olisivat hereillä. Rakkaus totuuteen on häviämäisillään heidän sydämestään.[sivu 4] Heidän esikuvansa ei vakuuta maailmalle, että he omistaessaan totuuden ovat edellä kaikkia muita kansoja maan päällä. Juuri silloin kun heidän tulisi olla voimakkaita Jumalassa omistaen päivittäisen, elävän kokemuksen, ne ovat heikkoja, epäileviä, jotka turvautuvat saarnaajan tukeen, silloin kun heidän tulisi palvella muita sielullaan, mielellään, äänellään, kynällään, ajallaan ja varoillaan.

Veljet ja sisaret, monet teistä vapautatte itsenne sillä puolustuksella, ettette kykene toimimaan toisten hyväksi. Mutta Jumalako on tehnyt teidät niin kykenemättömiksi? Eikö tämä kykenemättömyys johdu omasta toimettomuudestanne ja eikö se ole tehty pysyväiseksi omasta vapaasta tahdostanne? Eikö Jumala ole antanut teille ainakin yhden talentin karttumaan, ei omaa mukavuuttanne ja tyydyttämistänne varten, vaan Häntä varten? Oletteko käsittäneet velvollisuutenne Hänen palkattuina palvelijoinaan, jotta toisitte Hänelle tulot teille uskotun pääoman viisaasta ja taitavasta käyttämisestä? Ettekö ole laiminlyöneet tilaisuuksia, joissa voimanne olisivat elpyneet tätä tarkoitusta varten? Totta on, että vain harvat ovat tunteneet todellista vastuunalaisuuttaan Jumalalle. Rakkaus, arvostelukyky, muisti, harkitsevaisuus, hienotunteisuus, tarmo ja kaikki muut kyvyt on uhrattu itsekkyydelle. Te olette osoittaneet suurempaa viisautta pahan palveluksessa kuin Jumalan työssä. Te olette turmelleet, saattaneet kykenemättömiksi, jopa tylsistäneet sielun voimianne kovalla aherruksellanne maailman yrityksissä ja siten laiminlyöneet Jumalan työn.

Tämän lisäksi te vielä rauhoitatte omaatuntoanne sanomalla, ettette voi tehdä tekemättömäksi menneisyyttä eikä hankkia sielun ja ruumiin voimia eikä taitoa, mikä teillä voisi olla. jos te olisitte käyttäneet voimanne Jumalan vaatimalla tavalla. Muita muistakaa, että Hän pitää teitä vastuunalaisina huolimattomasti suoritetusta työstä tai siitä työstä, joka uskottomuutenne tähden on jäänyt tekemättä. Mitä enemmän käytätte voimianne Mestarin hyväksi sitä taitavammiksi tulette, Mitä kiinteämmin te liitytte valon ja voiman lähteeseen,[sivu 5] sitä suurempi valo on loistava tiellenne ja sitä suuremman voiman te tulette saamaan Jumalan käytettäväksi, Kaikesta siitä, minkä voisitte omistaa, mutta mitä teidän ei ole onnistunut hankkia laiminlyöntinne tähden ja koska olette kiintyneet maailmaan, te olette vastuunalaisia. Kun teistä tuli Kristuksen seuraajia te lupasitte palvella Häntä, ja yksinomaan Häntä, ja Hän lupasi olla teidän kanssanne siunaamassa teitä, virvoittamassa teitä valollaan, antamassa teille rauhansa ja ilahduttamassa teitä Hänen työssään. Onko teiltä jäänyt kokematta nämä siunaukset? Saatte olla varmat siitä, että se johtuu omasta menettelystänne.

Saavat nähdä hänen kasvonsa

 Kruunauksensa päivänä ei Kristus ole tunnustava ketään omakseen, jolla on ryppy tai tahra. Uskollisilleen Hän on jakava kirkkauden kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Hänen hallitsevan heitä, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä. Jokainen kantaa merkkiä: Herra meidän vanhurskautemme." E. G. W.

"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; hurskaat saavat nähdä Hänen kasvonsa." (Ps. 11: 7).

Ajatellessamme Jumalan kansan tietä, sen pyhää tehtävää keskellä lopun ajan tapahtumia, ja vertaamme sitä siihen puhtaaseen ja pyhään elämään, jota taivas vaatii jokiselta henkilökohtaisesti sekä näemme juhlalliset merkit, jotka osoittavat maailman kiiruhtavan käsittämättömällä nopeudella kohti loppuansa, niin silloin on meille tärkeintä Jumalan ikuiset muuttumattomat lupaukset siitä, että Hän on pian päättävä työnsä. Miten kauan saamme odottaa Kristuksen ilmestymistä. Kuinka kauan Jumalan seurakunta rukoilee: Tulkoon valtakuntasi! Jotakin puuttuu, veljet ja sisaret! Seurakunnassa täytyy ilmetä erikoinen voima, jonka kautta se tulee siihen tilaan, että se voi vastaanottaa Jumalan Hengen täyteyden ehtoosateessa. Täytyy tulla käännös seurakunnassa vanhurskauttamisessa Kristuksen [sivu 6] veren kautta ennenkuin saamme Jumalan Hengen täyteyden. Mitä meitä hyödyttää sanoman tunteminen; mitä hyödyttää meitä meidän nimemme, tunnustuksemme, jos ehdot ehtoosateen saamiseen ovat täyttämättä? Nämä ehdot täytetään vain syntisen vanhurskauttamisella kaikista synneistään ja velastaan Jeesuksen vanhurskauden kautta. Kun tämä vanhurskaus tunnetaan ja otetaan vastaan koko sydämisesti, silloin saamme kokea ihmeellisen voiman seurakunnassa. Seurakunta on silloin oleva ilman tahraa ja ryppyjä. Silloin sen täydellisyys on nopeasti kasvava! Tämä se on, mitä me tarvitsemme! Ja tästä aiheesta tahdomme nyt tutkia.

Aikamme rientäessä käsittämättömässä juhlallisuudessaan ja vakavuudessaan lyhentäen aikaa nykyisyyden ja Kristuksen tulemisen välillä, niin miten ikävoimmekaan rakkaan Vapahtajamme tuloa.

Sotien uhrit peittävät taistelukentät. Onnettomuudet ja katastroofit niittävät satoaan kalliista ihmissieluista. Jumalanpelko ja rakkaus on hävinnyt. Ihmiselämä ei ole suuren arvoinen. Kuvaamaton kurjuus, tuska, huokaukset ja valitukset täyttävät ihmissydämet. Miten rikas, ah miten rikas onkaan nykyisyys viimeisten ennustusten täyttymisestä maan päällä. Pian on Jumalan kansa oleva keskellä viimeistä suurta ahdistusta tämän maailman historiassa. Mutta tähän suureen taisteluun on se astuva "Kristuksen vanhurskauteen pukeutuneena."

Veljet ja sisaret! Tämä Jeesuksen vanhurskaus on tärkein meidän varustuksessamme, johon meidän täytyy pukeutua lunastushistorian viimeisessä taistelussa. Ilman tätä on voittomme mahdotonta. Siitä myöskin riippuu osallisuutemme ehtoosateeseen. Jo tämä pieni, mutta juhlallinen ote profetian Hengen tuotteista osoittaa meille valmistautumisemme suuren tärkeyden. Sentähden tulisi meidän pyhin kaipauksemme olla: päästä pukeutumaan Kristuksen vanhurskauteen, että meidät löydettäisiin vanhurskasten riveistä viimeisessä taistelussa. Tutkistelussa tulemme paremmin näkemään, että tämä vanhurskaus on todellisuudessa koko kristillisen elämämme suuri sisältö ja merkitsee Jumalan kansalle joko hyväksymistä tai hylkäämistä.

Kaikki jotka ovat pyhittäytyneet

 Tosijumalisuuden elpyminen keskuudessamme on suurin ja pakottavin kaikista tarpeistamme, ja sen etsimisen tulee olla tärkeimpänä tehtävänämme .... Tähän tehtävään on meidän ryhdyttävä henkilökohtaisesti .... Kansalle on opetettava, ettei se saa tyytyä pelkkään jumalisuuden muotoon ilman Henkeä ja voimaa ....Meillä on paljon enemmän syytä pelätä vaaroja sisältäpäin kuin ulkoapäin…Jos vähänkin välitämme sielumme pelastuksesta, on meidän pidettävä huoli siitä, että meissä tapahtuu perusteellinen muutos. Meidän tulee etsiä Herraa vilpittömästi ja katuvin mielin. Murtunein sydämin meidän tulee tunnustaa syntimme, jotta ne tulisivat pyyhityiksi pois.” (RH 22. 3. 1887).

”Aika, minkä nyt sallimme mennä hukkaan, olisi käytettävä siihen tehtävään, minkä Jumala on meille jättänyt - valmistautumiseen lähestyvää ahdingon aikaa varten. Rukoukseen tulisi käyttää paljon aikaa, jotta luonteemme puku tulisi pestyksi ja valkaistuksi Karitsan veressä.” (RH Extra, 11. 12. 1888). ”Ne, jotka lykkäävät valmistuksensa Herran päivää varten tuonnemmaksi, eivät voi valmistua ahdistuksen ajalla eikä myöhemminkään. Kaikkien sellaisten tila on toivoton. (ST 751; Ks. myös HK 81).

”Älkäämme jääkö enää kauemmaksi aikaa lumotulle maalle. Lähestymme nopeasti armonajan loppua. Kysyköön jokainen sielu itseltään: Millainen on tilani Jumalan edessä? Emme tiedä, miten pian jo Kristus mainitsee nimemme ja asiamme lopullisesti ratkaistaan. Oi, mikä on oleva ratkaisu. Luetaankohan meidät vanhurskaisiin, vai jätetäänkö meidät jumalattomien joukkoon?” (RH 8. 3. 1923).

”Nyt on valmistautumisen aika. Jumalan sinettiä ei paineta milloinkaan epäpuhtaan miehen tai naisen otsaan. Sitä ei paineta kunnianhimoisten ja maailmaa rakastavien otsiin. Sitä ei paineta milloinkaan sen miehen tai naisen otsaan, jolla on valheellinen kieli ja vilpillinen sydän. Kaikkien [sivu 61]sinetin saavien tulee olla tahrattomia Jumalan edessä - taivaan kokelaita.” (5 T 216; vrt Ilm. 14: 5). ”Kukaan meistä ei saa milloinkaan Jumalan sinettiä niin kauan kuin luonteessamme on yksikin pilkku tai tahra. Meidän huollettavaksemme on jätetty luonteemme puutteitten poistaminen ja sielumme temppelin puhdistaminen kaikesta saastasta. Sitten vuodatetaan meille iltasade, niinkuin aamusade vuodatettiin opetuslapsille helluntaina.” (5 T 214).

Monien on syytä kiinnittää erikoista huomiota seuraavaan lausuntoon: ”Minä näin, että Jumalan kansa odotti jonkin muutoksen tapahtumista - että jokin pakottava voima tarttuisi heihin (ja muuttaisi heidät). Mutta he tulevat pettymään, sillä he ovat väärässä. Heidän on toimittava. Heidän itsensä tulee tarttua työhön ja huutaa hartaasti Jumalan puoleen ja pyytää Häneltä tosi itsetuntemusta.” (1 T 261. ”Kaikki ylpeys, itserakkaus, saituus, ahneus, maailmanrakkaus, viha, epäluulot, kateus ja paha-ajattelu tulee kukistaa ja hylätä ikiajoiksi. Kristus ei saavu näiden paheiden poistamisen vuoksi eikä tehdäkseen ainoatakaan siveellisesti kelvolliseksi Hänen tulolleen. Kaikki tämä valmistus on suoritettava ennen Hänen tulemustaan. Tämä tulee tehdä ajattelumme, tutkistelujemme ja etsimisemme aiheeksi. Meidän tulee kysyä itseltämme: 'Mitä meidän on tehtävä, jotta pelastuisimme? Millaisen tulee käytöksemme olla, jotta voisimme olla Jumalalle otollisia?'” (1 T 705; ks. 2 Piet. 3: 11; Tiit. 2: 11-14).

”Kansamme valmistamiseksi on suoritettava työ, niin että se voi kestää ahdistuksen ajalla. Kaikkien tulee suorittaa siitä osansa. Heidän tulee pukeutua Kristuksen vanhurskauteen ja olla niin lujitettuja totuudessa, etteivät erehdy omaksumaan saatanan petoksia oikeina Jumalan voiman ilmoituksina.” (Review, Extra, 24. 12. 1889).

”Olemme aivan ahdistuksen ajan kynnyksellä. Vaikeuksia ja pulmia, joista olemme tuskin uneksineetkaan, on edessämme .... Tänä aikana - tänä musertavan pahuuden aikana - tulee kaiken elämän lähteestä kumpuavan uuden elämän täyttää ne, joiden sydämissä vallitsee Jumalan rakkaus.” (9 T 43-44).

”Kaikki, jotka pyhittävät sielunsa, ruumiinsa ja henkensä Jumalalle, saavat alati uuden fyysillisen ja henkisen voiman täyteyden. Taivaan ehtymättömät varastot ovat heidän käytettävissään.” (DA 827). [sivu 62]

”Kun sielun tavaksi on tullut seurustella Jumalan kanssa, on pahan valta murrettu, sillä saatana ei voi pysytellä sellaisen sielun läheisyydessä, joka elää lähellä Jumalaa.” (RH 3. 12. 1889).

”Kun olemme puetut Kristuksen vanhurskaudella, ei synti meitä viehätä, sillä Kristus asuu meissä sisällisesti. Saatamme tehdä erehdyksiä, mutta me vihaamme syntiä, joka aiheutti Jumalan Pojan kärsimykset.” (RH 18. 3. 1890).

”Ne, jotka saavuttavat mitan joka kohdassa, jotka kestävät jokaisen koetuksen ja voittavat, oli hinta mikä tahansa, ne ovat ottaneet vaarin uskollisen Todistajan neuvosta (Ilm. 3: 14-21) ja saavat iltasateen, tullen siten kelvollisiksi kirkastumiselle.” (1 T 187-188).

”Niillä, jotka lopulta voittavat, on vaikeita ahdistuksen aikoja ja koetuksen hetkiä uskonelämässään, mutta heidän ei tule heittää pois uskallustaan, sillä se kuuluu osana heidän kasvatukseensa Kristuksen koulussa, ollen välttämätön, jotta kaikki kuona voisi tulla puhdistetuksi pois.” (RH 8. 4. 1890).

”Kukaan ei voi luottaa siihen, että omistaa pelkästään kirjaimen uskonnon, jumalisuuden muodon. Kristillinen elämä ei ole vanhan muovailemista tai parantelemista, vaan luonnon muuttumista. On kuoltava minälle ja synnille ja saatava sijaan kokonaan uusi elämä. Tämä muutos voi tapahtua ainoastaan Pyhän Hengen voimakkaan työn kautta.” (DA 172).

”Kukaan ei näytä avuttomammalta ja kuitenkin voittamattomammalta kuin se sielu, joka arvottomuutensa tuntien turvautuu täydellisesti Jeesuksen ansioihin. Mieluummin Jumala lähettäisi sellaisen avuksi jokaisen taivaan enkelin kuin antaisi hänen tulla voitetuksi.” (7 T 17).

”Puettuna Kristuksen vanhurskauden varustukseen seurakunta käy viimeiseen taisteluunsa.” (PK 725).

”Kruunaamisensa päivänä Kristus ei tunnusta omakseen ketään, jossa on ryppy tai tahra tai jotain senkaltaista. Mutta uskollisille Hän on antava katoamattomat kunnian kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Häntä Kuninkaakseen, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä, joista kullakin on tunnusmerkkinä: Herra, meidän vanhurskautemme.”

Kaikki jotka pyhittyvät

Mitä.valmistautumiseen sisältyy

 Mainitkaamme ensin joitakin ulkonaisia seikkoja, jotka on otettava huomioon valmistuttaessa tulevia vaikeita aikoja varten. Maallista tavaraa - rahaa, elintarpeita, vaatteita, jne. - ei tule koota. Tästä on meille annettu neuvoja, HK:ssa 64. Omaisuuksistaan, paitsi sitä, mikä on välttämätöntä, on Jumalan kansaa neuvottu luopumaan ennen Herran työn päättymisen aikaa. Herralta tulee tiedustella, milloin ja missä määrin on taloista, maista ja tavaroista luovuttava Herran asian hyväksi. - Ks. HK 65, 66).

Isommista kaupungeista ja asutuskeskuksista tulee kaikkien hakeutua ajoissa perheineen rauhallisempiin olosuhteisiin maaseudulle. Profetian henki perustelee tätä saatua kehoitusta monipuolisesti. Syistä mainittakoon lasten kasvatus, asutuskeskuksissa esiintyvä suurempi rikollisuus, huvitteluvimma ja muut vaarat, vaatimukset kuulumisesta ammattiyhdistyksiin, työselkkaukset, lakot ym. kaupunkielämän vaikeudet, onnettomuudet, levottomuudet ja sodat sekä monenlaiset viettelykset, houkutukset ja eksytykset. Jumalattomuuden ainainen näkeminen ja kuuleminen väkirikkailla paikoilla jättää väkisinkin jälkensä ihmismieleen. Kaupunkielämän ja maaseutuelämän välillä on ilmeinen ero jälkimmäisen eduksi. Sellaiselle, joka on kokenut molempia tarpeeksi, asia ei ole kyseenalainen.

”Sama ääni, joka kehoitti Lootia jättämään Sodoman, [sivu 57] sanoo meille: 'Lähtekää ulos! . .. Ne, jotka tottelevat varoitusta, löytävät turvapaikan.” (RH 11. 12. 1900). ”Ennen pitkää esiintyy kaupungeissa riitaisuuksia ja sekasortoa niin etteivät ne, jotka tahtoisivat niistä poistua, enää pääsekään lähtemään. Tällaista valoa olen saanut.” (General Conf. Bulletin, 4. 6. 1903). Varoitus: ”Sanomani on: Ulos kaupungeista niin pian kuin mahdollista”, toistuu melkein joka sivulla 32-sivuisessa kirjasessa ”Country Living” (Elämä maalla), kirj. E. G. White. ”Näen olevan välttämätöntä, että on saatava kaikki kiiruusti valmiiksi kriisiä varten.” (s. 21). ”Jumala tahtoo auttaa kansaansa löytämään sellaisia koteja kaupunkien ulkopuolelta.” (s.25). ”Monien täytyy toimia tarmokkaasti tien avautumiseksi.” (RH 27. 9. 1906).

Meidän tulee valaista kansaa ja erittäinkin vastuussa olevia kansan johtohenkilöitä ja lainsäätäjiä oikeisiin protestanttisiin periaatteisiin nähden. (RH1. 1. & 24. 12. 1889). On vastustettava kaikkia hankkeita ”valtiollisen ja uskonnollisen vapauden” vaarantamiseksi. (4 SP 382). ”Tulee esittää mahdollisimman tehokas vastalause omantunnonvapauden rajoittamista koskevien pyrkimysten vastustamiseksi.” (5 T 452).

Jokaisen tulee ottaa osaa työhön Jumalan kansan valmistamiseksi ahdistuksen aikaa varten. ”Tänä aikana on suoritettava työ, joka valmistaa kansan kestämään ahdistuksen aikana. Kaikkien tulee tehdä osansa siinä työssä.” (RH 24. 12. 1888).

Jokaisen tulee olla mukana Herran työssä sielujen pelastukseksi: ”Suuri Jumalan Hengen vuodatus, joka valaisee koko maan kirkkaudellaan, ei tule, ennen kuin meillä on valaistu kansa, joka tietää kokemuksesta, mitä on olla Jumalan työtovereita. Kun kokonaan ja täyssydämisesti olemme vihkiytyneet Kristuksen palvelukseen, antaa Jumala tunnustuksensa vuodattamalla Henkensä mitatta.”. (RH 21.7.1896).

Kasvatus- eli koulutyömme tulee olla sitä laatua, että se valmistaa nuoret ja lapset tulevia vaikeuksia kohtaamaan: ”Kasvatus- ja opetustyömme olkoon laadultaan sellaista, että keskuudessamme olevat nuoret ja lapsetkin oivaltavat, ettei tule vähemmässäkään määrässä taipua tämän vallan, laittomuuden ihmisen', alle.” (General Conf. Bulletin, 1891, 258). [sivu 58]

Vanhemmille on annettu tämä sanoma: ”Vanhemmat: tehkää itsellenne tämä vakava kysymys: 'Olemmeko kasvattaneet lapsemme alistumaan isälliseen arvovaltaan ja siten opettaneet heitä tottelemaan Jumalaa, Häntä rakastamaan ja noudattamaan hänen lakiaan elämän ja käytännön korkeimpana ohjeena? Olemmeko harjoittaneet heitä Kristuksen lähettiläiksi - vaeltamaan ja tekemään hyvää?' Uskovat vanhemmat: teidän lapsenne joutuvat ottamaan osaa ratkaiseviin taisteluihin taistelun päivänä... Jo nyt heittävät tulevat tapahtumat varjonsa tiellemme ... Valmistammeko me lapsemme suuren kriisin varalta? Valmistammeko itsemme ja perheemme ymmärtämään vastustajiemme asennetta ja taistelumenetelmiä? Tottuvatko lapsemme tekemään päätöksiä ollakseen lujia ja taipumattomia kaikessa, mikä koskee periaatteita ja velvollisuuksia?” (RH 23. 4. 1889. ”Nuorille tulee päivittäin teroittaa periaatteita, jotka heidän kehittymiselleen ovat kovin tärkeitä, niin että he silloin, kun annetaan käsky, joka vaatii kaikkia kumartamaan petoa ja sen kuvaa, voisivat tehdä oikean valinnan ja jotta heillä olisi voimaa vähääkään empimättä vakuuttaa luottamusta Jumalan käskyihin ja Jeesuksen uskoon, silloinkin, kun uskonnollinen maailma tekee lain mitättömäksi.” (5T 525).

Tulee rukoilla rauhan säilymistä maailmassa: ”Tämä (Ilm. 7:1) osoittaa meille työn, joka meidän on tehtävä. Meidän tulee rukoilla Jumalaa, että Hän antaisi enkeltensä pidättää neljää tuulta, kunnes lähetyssaarnaajia on lähetetty maailman kaikkiin osiin ja he ovat julistaneet varoituksen Jehovan lain tottelemattomuutta vastaan” (RH 11. 12. 1888), ”kunnes totuus on tullut julistetuksi täydellisemmin ja Jumalan palvelijat ovat tulleet merkityiksi”. (RH 1. 1. 1890). ”Emme täytä Jumalan tahtoa, jos vaikenemme emmekä tee mitään omantunnonvapauden säilymiseksi. Palavia ja vaikuttavia rukouksia tulee lähettää taivaaseen, jotta tämä onnettomuus (viimeinen sota) lykkäytyisi siksi, kunnes olemme suorittaneet kauan laiminlyödyn työn.”(5 T 714).

Nykyisenä vaikeana aikana ja varsinkin edessämme olevia koettelemusten kriisiaikoja ajateltaessa on syytä ottaa huomioon myös esivalta ja politiikka. Viimeksimainitusta tulee jäännöskansan pysyä täydellisesti erillään. Sitä opettavat jumalalliset lähteemme yksimielisesti. [sivu 59]

”Meidän tulee antaa tunnustus maalliselle hallitusvallalle Jumalan säätämyksenä ja opettaa kuuliaisuutta sille pyhänä velvollisuutena laillisuuden rajoissa. Mutta sen määräysten ollessa ristiriidassa Jumalan käskyjen kanssa, on meidän toteltava Jumalaa ennemmin kuin ihmisiä. Jumalan Sana tulee pitää inhimillisten säädösten yläpuolella.... Meidän ei tule uhmata esivaltaa eikä sen edustajia. Puhuttujen ja kirjoitettujen sanojemme tulee olla huolellisesti harkittuja, jottei meitä merkittäsi kirjoihin sanoneina sellaista, jonka nojalla meitä voitaisiin syyttää lakia ja järjestystä vastustavina. Meidän ei tule sanoa tai tehdä mitään, mikä tarpeettomasti sulkisi meiltä tien. Meidän tulee käydä eteenpäin meille uskottua totuutta levittäen. Jos ihmiset kieltävät meitä suorittamasta tätä työtä, on meidän silloin sanottava, kuten sanoivat apostolit: 'Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet.' Apt. 4: 19-20.” (AA 68-69).

”Meidän tulee tehdä kaikki voitavamme ennakkoluulojen hälventämiseksi, joita ihmisillä on mielissään työtämme ja Raamatun sapattia kohtaan.” (9 T 238). ”Meidän on kitkettävä puheistamme pois kaikki, mikä haiskahtaakin kostolta ja uhmailulta ja yllyttämiseltä kirkkoja ja yksilöitä vastaan, koska se ei ole Kristuksen menettelytapa.” (9 T 244); ”Muistakoon kukin, ettei hän aiheuta vainoa. Meidän ei tule käyttää kovia ja purevia sanoja. Jätettäköön sellaiset pois jokaisesta kirjoituksesta, älköötkä ne saako sijaa yhdessäkään puheessa.” (9 T 244).

”Missään tapauksessa älkäämme hyökkäilkö toisia kirkkoja vastaan.” (9 T 236). ”Totuutta levitettäessä täytyy ankarampiakin vastustajia kohdella kunnioituksella ja arvonannolla.” (GW 373). ”Totuutta tulee esittää jumalallisella tahdikkuudella, ystävällisyydellä ja lempeydellä.” (4 T 400).

”Tulee aika, jolloin vihollisemme käyttävät meitä tuomitessaan varomattomia sanoja, jotka ovat olleet luonteeltaan uhmaavia, veljiemme varomattomasti puhumia ja kirjoittamia. Niitä.... tullaan sovittamaan koko adventistiseurakuntaan. (4 T 394, 395).

”Pyydän teitä Kristuksen tähden, älkää päästäkö huuliltanne harkitsemattomia tai äkkipikaisuudessa lausuttuja [sivu 60] sanoja, älköönkä käytettäkö liioittelevaa puhetapaa. Älköön sanottako mitään, mikä vivahtaa herjaukselta… Ainoa varmuutemme on Kristuksen hiljaisen hengen omistamisessa. …Kristuksen sävyisyyden ja nöyryyden tulee hallita sielua.

Ehjee nimi muodostaa katkeamattoman ketjun

 Kun ihmiset tappoivat itse Elämän Sanan, Jeesuksen, olisivatko he säästäneet kirjoitetun sanan?

- Eivätkö paavin munkit ole niitä miehiä, jotka ovat olleet eniten tekemisissä raamatun käsikirjoitusten kanssa?
- Voimmeko luottaa "pedon" miehiin?
- Kun EHJEE-nimi muodostaa katkeamattoman ketjun Israelin kantaisistä VT:n viimeisiin profeettoihin saakka, ja kun EHJEE VT:ssa ja HUU UT:ssa muodostavat pelastuksen punaisen langan (kts. Vastauksia EHJEE'stä), miten nimi Jahve-nimi on onnistunut peittämään Ehjee-nimen kokonaan?
- Kuinka monta sanaa Jumala itse on kirjoittanut raamattuun?
- Jättäisikö Saatana, Jumalan perivihollinen, jumalallisen ilmoituksen sotkematta ja sekoittamatta?
- Koska Jahve-järjestelmä on Herra-järjestelmä, eikö sen suosio perustu juuri siihen, että se antaa ihmisille mahdollisuuden herrastella ja hallita?
- Voiko Jumalan alentumista rinnastaa Saatanan itsensä korottamiseen?
- Jeesus sanoi suurimmaksi sitä, joka on kaikkien palvelija... miten se sopii yhteen Jahve-järjestelmän kanssa?
- Oppiiko ihminen tuntemaan Jumalan heti, kun saa tietää tämän nimen... Palavan pensaan ihme ei varmaan muuttanut Mooseksen ajatusmaailmaa silmänräpäyksessä... emmehän mekään tunne ketään ihmistä pelkän nimen perusteella?
- Tunsiko Mooses Jumalansa jo Midianissa vai vasta Nebon huipulla? 
- Eikö raamattu ole kertomus ihmisten erehtymisestä ja Jumalan armosta (vrt. esim. Daavid)?
- Helmien ja aarteiden etsijät myivät kaiken muun (Matt. 13: 44 - 46)... olisiko tuollainen asenne tarpeen tämänkin kysymyksen kanssa?
- Voidaanko kaksi eri verbiä (hajah ja havah) nähdä yhtenä ja samana, vaikka niitä ei heprean kielioppi yhdistä millään tavalla? 

Mitä esikuvaa meidän tulee seurata

 

Todellinen lähetyshenki on Kristuksen henki. Maailman Lunastaja oli suuri mallilähetyssaarnaaja. Monet hänen seuraajistaan ovat innokkaasti ja epäitsekkäästi tehneet työtä ihmiskunnan pelastukseksi, mutta kenenkään työtä ei voida verrata Esikuvamme kieltäymykseen, uhrautuvaisuuteen ja hyvyyteen.

Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.

Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.

Samalla kun joku henkilö on todella kääntynyt totuuteen, niin hänen sydämessään herää harras halu mennä kertomaan jollekin ystävälle tai naapurille pyhiltä lehdiltä loistavasta kallisarvoisesta valosta. Epäitsekkäässä työssään halutessaan pelastaa toisia hän on elävä kirje kaikkien ihmisten tuntema ja lukema. Hänen elämänsä osoittaa, että hän on kääntynyt Kristukseen ja tullut hänen työtoverikseen.

Ryhmänä seitsemännen päivän adventistit ovat anteliasta ja lämminsydämistä kansaa. Tämän ajan totuuden julistamisessa me voimme luottaa heidän suureen ja auliiseen myötätuntoonsa. Kun heidän anteliaisuuttaan sopivalla tavalla kysytään, vedoten heidän arvostelukykyynsä ja omaantuntoonsa, herättää se heissä sydämellistä vastakaikua. Heidän lahjansa työn tukemiseksi todistavat, että he uskovat tämän työn totuuden asiaksi. Keskuudessamme on tosin poikkeuksiakin, Eivät kaikki, jotka tunnustavat vastaanottaneensa totuuden, ole vakavia ja kokosydämisiä uskovaisia. Mutta niin oli myös Kristuksen päivinä. Apostolienkin joukossa oli Juudas, mutta tämä ei todistanut sitä, että kaikki olivat samaa luonnetta. Meidän ei ole syytä masentua, kun tiedämme, että on niin monta totuuden asialle antautunutta, jotka ovat valmiit tekemään jaloja uhrauksia sen edistämiseksi. Mutta vielä meiltä puuttuu paljon ja tarpeemme ovat suuret. Keskuudessamme on liian vähän todellista lähetyshenkeä. Kaikkien lähetystyöntekijöiden tulee omistaa syvää, mielenkiintoa lähimmäistensä sieluihin, sellaista, mikä liittää [sivu 9] sydämet toisiinsa osaaottavaisina Jeesuksen rakkaudessa. Heidän tulee hartaasti anoa jumalallista apua ja heidän tulee toimia viisaasti sielujen voittamiseksi Kristukselle. Kylmä, hengetön ponnistus ei saa mitään aikaan. Nyt on aika Kristuksen Hengen langeta profeettojen poikien ylitse. Sitten he osoittavat samallaista rakkautta kuin Jeesus elämässään.

Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.

Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.

Harjoituksen avulla hengelliset voimanne elpyvät, niin että te menestyksellisemmin voitte varmistaa oman pelastuksenne. Kuoleman horros on niiden yllä, jotka tunnustavat Kristuksen. Tehkää voitavanne herättääksenne heidät. Varoittakaa, pyytäkää hartaasti ja nuhdelkaa. Rukoilkaa, että Jumalan sulattava rakkaus saisi lämmittää ja pehmittää heidän jääkylmiä luonteitaan. Vaikka he kieltäytyvät kuuntelemasta ei teidän työnne kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kun koetatte olla siunaukseksi toisille, saatte siunauksen omalle sielullenne.

Meillä on totuuden teoria, ja nyt meidän tulee mitä hartaimmin etsiä sen pyhittävää voimaa. En saata vaieta näin vaaran täyteisenä aikana. Tämä aika on kiusausten ja alakuloisuuden aikaa. Saatana ahdistaa jokaista juonillaan, ja meidän tulee liittyä yhteen vastustamaan hänen voimaansa. Meidän tulee olla samaa mieltä, puhuen samalla tavalla, ylistäen Jumalaa yhdestä suusta. Sitten voimme menestyksellisesti laajentaa suunnitelmiamme ja valppaalla lähetysinnolla käyttää jokaista talenttiamme työn eri osastoissa.

Totuuden valo lähettää kirkkaat säteensä maailmaan lähetystyön välityksellä. Kirjapainotyön avulla voidaan saavuttaa monia, joita ei voida [sivu 10] saavuttaa saarnatyön kautta. Suuri työ voidaan suorittaa esittämällä kansalle Raamatun sellaisena kuin se on. Vie Jumalan sana jokaisen ihmisen ovelle ja teroita sen yksinkertaisia ilmoituksia jokaisen omalletunnolle. Toistakaa kaikille Vapahtajan käsky: "Tutkikaa kirjoituksia." Kehoittakaa heitä vastaanottamaan Raamattu sellaisenaan, tutkimaan Jumalan antamaa valoa ja sitten kun valo loistaa, iloiten vastaanottamaan sen kallisarvoiset säteet ja pelottomina vastaamaan seurauksista.