Tutkikaamme mikä on oikein

Tehkäämme, kuten Pyhä Raamattu sanoo: "Tutkikaamme, mikä oikein on, koettakaamme yhdessä ymmärtää, mikä hyvä on." (Job 34:4) Koettakaamme mennä viisautta etsimään oikeasta lähteestä! - Meidän itsekunkin omalta tekijältä, Luojalta ja ylläpitäjältä, jonka kädessä on meidän jokaisen henkäyksemmekin. "Herran pelko on viisauden alku, ja pyhimmän tunteminen on ymmärrys." (Sananl 9:10) "ja pahan karttaminen on ymmärrys." (Job 28:28) - Ajatelkaamme, jospa me tästä viisauden alusta, Herranpelosta lähtemällä, voisimmekin löytää oikean ratkaisun meidän lukemattomiin ruumistamme, sieluamme ja henkeämme koskeviin vaikeisiin pulmiin. - Antaahan tämä Pyhä Sana meille niin voimakkaan vakuutuksen, emmekö me rohkenisi uskoa sitä, kun siellä sanotaan: "Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä." (Room 11:33) Ja nyt tämä viisaus luvataan meille yhdellä ehdolla: "Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi." (1 Kor 1:30).

Jos me nyt havaitsemme olevamme tämän jumalallisen viisauden puutteessa niin meille annetaan tämä lohduttava ja rohkaiseva kehoitus: "Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä,... joka epäilee,... Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa." (Jaak 1:5-7) Jos me tulemme tämän pelastuksen ja viisauden lähteen, Jeesuksen Kristuksen luo, niin saamma häneltä lahjana "uskon", jolla voimme sitten tarttua kiinno näihin hänen kalliisiin ja varmoihin lupauksiinsa. "... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmt lupaukset, että me niiden kautta tulisimme jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Piet 1:1-4)

Ehkä tästä Sanan kohdasta löytyikin avain meidän moniin kärsimystemme ongelmiin. "turmelus himojen tähden vallalla". Jumalan sana vakuuttaakin, että näin on asianlaita. Eihän sairautta ja kuolemaa olisikaan, jos ihminen alusta lähtien olisi elänyt sopusoinnussa häntä varten annettujen siveys- ja luonnonlakien mukaisesti. Mutta nyt Raamattu joutuu antamaan meistä ehkä liian kovalta kalskahtavan todistuksen ja vastauksen tähän surun ja kärsimysten täyttämään vaivalloiseen elämäämme: "Maa on saastunut asukkaittensa alla, sillä he ovat rikkoneet lait, muuttaneet käskyt, hyljänneet iankaikkisen liiton. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä kärsivät." (Jes 24:5,6) - Mutta meille on pääsytie vapaana: "Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta." (Jes 55:7

Pelastus varmuus

Olavi Rouhe, Armoa ja totuutta. Kirjatoimi 2007. 64 s.

Johanneksen evankeliumin alussa todetaan, että Jeesus "oli täynnä armoa ja totuutta". "Tämä kirjanen on ladattu täyteen evankeliumia", todetaan puolestaan kustantajan esittelyssä. Eikä syyttä!

Raamatun käytössä pääpaino on selvästi Uuden testamentin puolella, niin kuin asiaan kuuluukin: Paavaliin kohdistuu 23 viitettä (lisäksi Heprealaiskirjeeseen 7), evankeliumeihin 15, Vanhaan testamenttiin 12 ja Ilmestyskirjaan 10. Luterilaista lukijaa ajatellen luthersitaatteja olisi saanut olla enemmän kuin 2, tunnustuskirjoihin niitä on 3 sekä Ellen Whiteen 5 viittausta. Sitaatit ovat siis "määrällisesti tasapainossa".

Ihminen on saattanut olla uskossa jo useita vuosikymmeniä, mutta silti pelastusvarmuus on voinut jäädä epäselväksi ja hämäräksi, joka on omiaan lisäämään kompuroimista uskonelämässä. On väärin ajatella, että pelastusvarmuuden löytänyt ihminen on varma omasta pelastumisestaan. Siitä ei ole kyse! Rouheen mukaan "pelastusvarmuus ei olekaan varmuutta itsestämme, vaan se on varmuutta Jeesuksesta ja iankaikkisesta evankeliumista." (s.19). Tärkeä havainto! Kyse on siis Jumalaan kohdistuvasta perusluottamuksesta.

Vanhurskauttamisopin käsittelyssä selvitään kolmella nootilla, sapatin selvittelyssä niitä tarvitaan peräti 18. Huomattava ero selittyy sillä, että kirjoittaja antautuu pohtimaan luterilaisten piirissä käytyä keskustelua vanhurskauttamisopista. Mielenkiintoisina on pidettävä kirjoittajan havaintoja siitä, että Martti Luther erityisesti Galatalaiskirjeen selityksessään (1531, 1535) päätyy samantapaisiin johtopäätöksiin kuin Ellen White kirjassaan Tie Kristuksen luo (1892).

Kummankin varhaistuotannosta löytyy myös toisenlaisia painotuksia. Lutherin varhaistuotannossa korostuu enemmän syntisen hyväksi luettu, ihmisen ulkopuolelta tuleva vanhurskaus. Ihminen on tällöin samalla kertaa syntinen ja vanhurskas: itsessään syntinen, mutta Jumalan silmissä vanhurskas. Tämä korostus on roomalaiskatoliselle kirkolle ja ortodoksiselle kirkolle vierasta. Nuori Luther ei vielä pannut paljoa painoa kuuliaisuudelle.

Monissa Jeesuksen vertauksissa (joita Rouhe ei käsittele), kuten esim. tuhlaajapoikavertauksessa ja tapauksessa jossa fariseus ja publikaani rukoilivat temppelissä, korostuu voimakkaasti luettu vanhurskaus. Elämän vanhurskaus tulee näissä vertauksissa oikeastaan esille vain kielteisessä mielessä. Vai olisiko pohjimmiltaan kyse pedagogisesta tempusta? Uskoon tuleville pitää puhua luetusta vanhurskaudesta, sen sijaan jo uskossa oleville elämän vanhurskaudesta?

Rouhe tukeutuu Lutherin tulkinnassaan pääasiassa Tuomo Mannermaan tutkimuksiin, jotka poikkeavat mm. Uuras Saarnivaaran aikaisemmista tutkimuksista. 1990-luvun lopulla roomalaiskatoliset sekä luterilaiset teologit etsivät konsensusta vanhurskauttamisopissa. Näiden teologisten keskustelujen pohjalta syntyi Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Mielenkiintoista olisikin selvittää miten Adventtikirkon opetus suhtautuu tuohon asiakirjaan. Kummalle puolelle se asettuu? Rouhe on tuota kysymystä käsitellyt asiakirjan muotoutumisvaiheessa (Nykyaika, heinäkuu 1996), mutta asiakirja ei ollut silloin vielä valmis.

Eri uskonnollisissa traditioissa voi siis löytyä aivan yllättäviä yhtymäkohtia. Tällaisia siltoja tarvitaan erityisesti silloin kun eri kirkkojen teologit keskustelevat ja ottavat tuntumaa toisiinsa. Liian usein kuitenkin meillä on taipumus keskittyä eroavuuksiin ja jopa omituisuuksiin kohdatessamme toisuskoisia.

Erotkin pitää toki tunnustaa. Adventtikirkon opetuksessa on perinteisesti tähdennetty – toisin kuin reformaatiossa - pyhitystä ja luonteen täydellistymistä. Reformaattoreita yhdisti 1500-luvulla käsitys ihmisen perinpohjaisesta turmeltuneisuudesta, joka saa ilmaisunsa opissa perisynnistä. Adventtikirkon opetuksessa ihminen toki on langenneessa tilassa, mutta ei läpikotaisin perisynnin turmelema. (1) Olisin toivonut, että Rouhe olisi tätä kysymystä käsitellyt enemmän, sillä jos ”lähtötasossa” on huomattavia eroja, eroja pitäisi löytyä myös lopputuloksesta.

Rouhe käsittelee kirjasessaan myös sapattia ja pyhäkköoppia . Näiden kohdalla erot muihin kirkkoihin tulevat selvästi esille. Sapatti käsitellään yksityiskohtaisemmin ja perinteellisemmin, pyhäkköopin kohdalla taivaallinen arkkitehtuuri ja temppelin interiööri jäävät vähemmälle tarkastelulle.

Kirjanen on luonteeltaan evankelinen ja Kristukseen keskittyvä. Ihmisen pelastukseen liittyvät asiat tuodaan esille helposti omaksuttavassa muodossa. Kirjanen on omiaan hälventämään monia ennakkoluuloja ja piintyneitä väärinkäsityksiä. Voi suositella kaikille.

Jumala on antanut meille katoattomat periaatteet

Tasoittakaa kansalle tie, tehkää, tehkää valtatie, raivatkaa kivet pois, kohottakaa lippu kansoille. (Jes 62:10)

Esi-isämme ovat jättäneet meille perinnöksi tapoja ja haluja, mitkä täyttävät maailman sairaudella. Luonnonvastaisen ruokahalun aiheuttamat vanhempien synnit koettelevat lapsia pelottavalla voimalla kolmanteen ja neljänteen polveen. Monien sukupolvien kehno ruokailu, kansan ahmattius ja itsehemmottelu täyttävät kunnalliskotimme, vankilamme ja mielisairaalamme. Kohtuuton teen, kahvin, viinin, oluen ja väkijuomien juonti sekä tupakan, ooppiumin ja muiden huumausaineiden käyttö on johtanut huomattavaan henkiseen ja keholliseen rappeutumiseen, ja tämä rappeutuminen lisääntyy jatkuvasti. (CH 49)

Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttakaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Rm 12:2)

Te tarvitsette selvää, voimakasta ymmärrystä voidaksenne käsittää totuuden ylevyyden ja voidaksenne antaa oikean arvon sovitukselle ja ikuisille asioille. Jos omaksutte väärän suunnan ja hellitte vääriä tapoja syömisessä ja siten heikennätte ajatuskykyänne, ette voi antaa niin suurta arvoa pelastukselle ja ikuiselle elämälle, että te niiden innoittamina rupeaisitte muodostamaan elämäänne Kristuksen elämän kaltaiseksi, ettekä milloinkaan tule tekemään niitä vakavia, itsensäkieltäviä ponnistuksia alistuaksenne täydellisesti Jumalan tahtoon, joita Hänen sanansa vaatii ja jotka ovat välttämättömiä, jotta saisitte moraalisen edellytyksen lopulliseen täydellisyyteen - kuolemattomuuteen. (2 T 66)

Meidän ei tule olla hitaita tekemään uudistuksia, vaan meidän tulee ryhtyä toimintaan säilyttääksemme huolellisesti jäljellä olevat elinvoimamme luopumalla jokaisesta vahingollisesta tavasta. Kenties vatsa ei milloinkaan tule täysin terveeksi, mutta sopiva ruokavalio [sivu 2]on säästävä meidät vastaisilta heikkouksilta, ja monet tulevat enemmän tai vähemmän parantumaan, elleivät ole kulkeneet ylen pitkälle itsemurhaavassa ahmattiudessa. (CH 148)

Jumala on antanut ihmisille katoamattomat periaatteet, joiden eteen kaikki inhimilliset voimat kerran tulevat kumartumaan. Hän pyytää meitä osoittamaan maailmalle häitä periaatteita sekä opetuksellamme että esikuvallamme. Ne, jotka uskollisesti pitäytyvät Hänen sanaansa, saavat ihanan tulevaisuuden. On suurenmoista seurata sellaisia periaatteita, jotka pysyvät kautta ikuisuuden. (7 T 152)

Jos mielimme päästä taivaan asukkaiden seuraan uuteen maahan, meidän täytyy antautua taivaan periaatteiden johdettaviksi täällä ajassa. (2 T 133)

Toiminnan ihmiset voivat saada todellista menestystä vain sillä ehdolla, että heillä on säännölliset ajat nousemista, rukouksia, aterioita ja nukkumaan menoa varten. (4 T 412; vrt GW 278)

Yli neljänkymmenen vuoden ajan olen syönyt vain kaksi ateriaa päivässä. Mutta jos minun täytyy suoritta jokin erikoisen tärkeä työ, rajoitan nauttimaani ruokamäärää. Pidän velvollisuutenani kieltäytyä syömästä mitään sellaista, jota voin epäillä aiheuttavan häiriötä. Mieleni täytyy olla pyhitettynä Jumalalle, ja minun täytyy huolellisesti varoa jokaista tapaa, joka vähentää älyllisiä voimiani.

Tämä on kahdeksaskymmenesensimmäinen ikävuoteni ja minä voin todistaa, ettei meidän perheemme himoitse Egyptin lihapatoja. Tiedän jonkin verran, mitä hyötyä on terveysperiaatteiden seuraamisesta. Pidän sekä etuoikeutenani että velvollisuutenani olla terveysuudistaja.

Olen murheellinen siitä, että kansamme keskuudessa on monia, jotka eivät tinkimättömästi seuraa terveysuudistusta. Ne jotka tottumuksillaan rikkovat terveysperiaatteita välittämättä Jumalan antamasta [sivu 3] valosta, saavat varmasti kärsiä seurauksista.

Kirjoitan sinulle näin yksityiskohdittain, jotta osaisit vastata kaikille, jotka saattavat epäillä ruokailuani...

Eräänä syynä siihen, että olen kyennyt tekemään niin paljon työtä puhein ja kirjoituksin, pidän sitä, että olen ollut tinkimättömän kohtuullinen syömisessäni. Jos minulle tarjotaan useita erilaisia ruokia, koetan valita ainoastaan ne, joiden tiedän sopivan yhteen. Näin kykenen säilyttämään hengen voimani hyvässä kunnossa. Kieltäydyn syömästä tietoisesti mitään sellaista, mikä saa aikaan käymistä. Se on kaikkien terveysuudistajien velvollisuus. Meidän täytyy tarkoin harkita vaikuttavia syitä. Velvollisuutemme on olla kohtuullisia kaikessa. (DF 492)

Monet korostavat voimakkaasti sitä suurta erehdystä, että lihasvoima on riippuvainen eläinkunnasta saadusta ravinnosta. Yksinkertaiset jyvät, puiden hedelmät ja kasvikset sisältävät kuitenkin kaikkia ravintoaineita, mitä tarvitaan hyvän veren muodostumiseksi. Liharuoka ei pysty sitä antamaan. (MM 277)

Käsitellessämme ravintoaineita meidän tulee käyttää hyvää, tervettä järkeä. Kun huomaamme, ettei jokin ruoka sovi meille, ei meidän tarvitse kirjoitella kirjeitä tiedustellaksemme syytä häiriöön. Muuttakaa ruokavaliota, käyttäkää vähemmän joitakin ruokia ja kokeilkaa muilla valmisteilla. Pian saamme siten tietää, miten eri ravintoyhdistelmät vaikuttavat meihin. Älykkäinä ihmisinä tutkikaamme periaatteita henkilökohtaisesti, ja käyttäkäämme kokemuksiamme ja arvostelukykyämme hyväksemme, kun ratkaisemme, mitkä ruokalajit parhaiten sopivat meille. (7 T 133)

Meidän ei tule edetä liian nopeasti, että ehdimme saamaan mukaamme ne, joiden omatunto ja ymmärrys on vakuuttunut esittämistämme totuuksista. Meidän tulee kohdata kansaa sillä tasolla, jolla he ovat. Jotkut meistä ovat käyttäneet useita vuosia päästäkseen nykyiselle [sivu 4] tasollemme terveysuudistuksessa. Ruokailu-uudistuksen omaksuminen on hidasta työtä. Me kohtaamme voimakkaita ruokahaluja, sillä maailma on ahmattiuden vallassa. Jos me antaisimme kansalle yhtä paljon aikaa kuin me olemme tarvinneet päästäksemme nykyiselle tasollemme terveys-uudistuksessa, niin me olisimme hyvin kärsivällisiä heitä kohtaan ja sallisimme heidän edistyä askel askeleelta, niinkuin mekin, kunnes heidän jalkansa ovat ratkaisevasti asettuneet terveysuudistuksen korokkeelle. Mutta erikoisesti meidän tulee varoa etenemästä liian nopeasti, ettei meidän tarvitsisi ottaa taka-askeleita. Uudistuksissa meidän on parempi olla vaikka yksi askel jäljessä kuin mennä askelta edemmäksi tavoitteesta. (3 T 20)

Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. (Rm 14:20)

Nyt on aika kansamme viedä perheensä pois suurista kaupungeista syrjäseuduille, sillä muutoin monet nuoristamme ja monet vanhemmista jäsenistämme joutuvat vihollisen ansaan ja valtaan. (8 T 101)

Järjestäkää ryhmiä, joissa te voitte opettaa kansaa valmistamaan hyvää leipää ja miten sekoittaa toisiinsa ravintoaineita, jotta saataisiin terveellisiä ruokayhdistelmiä viljatuotteista ja vihanneksista. Sellainen kasvatus edistää sellaisen halun syntymistä, että kansamme haluaa muuttaa pois kaupungeista hankittuaan maaseudulta maapalan, jolla he voivat itse viljellä omat hedelmänsä ja vihanneksensa. (MM 267)

Vanhurskautemme

Kruunauksensa päivänä ei Kristus ole tunnustava ketään omakseen, jolla on ryppy tai tahra. Uskollisilleen Hän on jakava kirkkauden kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Hänen hallitsevan heitä, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä. Jokainen kantaa merkkiä: Herra meidän vanhurskautemme." E. G. W.

"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; hurskaat saavat nähdä Hänen kasvonsa." (Ps. 11: 7).

Ajatellessamme Jumalan kansan tietä, sen pyhää tehtävää keskellä lopun ajan tapahtumia, ja vertaamme sitä siihen puhtaaseen ja pyhään elämään, jota taivas vaatii jokiselta henkilökohtaisesti sekä näemme juhlalliset merkit, jotka osoittavat maailman kiiruhtavan käsittämättömällä nopeudella kohti loppuansa, niin silloin on meille tärkeintä Jumalan ikuiset muuttumattomat lupaukset siitä, että Hän on pian päättävä työnsä. Miten kauan saamme odottaa Kristuksen ilmestymistä. Kuinka kauan Jumalan seurakunta rukoilee: Tulkoon valtakuntasi! Jotakin puuttuu, veljet ja sisaret! Seurakunnassa täytyy ilmetä erikoinen voima, jonka kautta se tulee siihen tilaan, että se voi vastaanottaa Jumalan Hengen täyteyden ehtoosateessa. Täytyy tulla käännös seurakunnassa vanhurskauttamisessa Kristuksen [sivu 6] veren kautta ennenkuin saamme Jumalan Hengen täyteyden. Mitä meitä hyödyttää sanoman tunteminen; mitä hyödyttää meitä meidän nimemme, tunnustuksemme, jos ehdot ehtoosateen saamiseen ovat täyttämättä? Nämä ehdot täytetään vain syntisen vanhurskauttamisella kaikista synneistään ja velastaan Jeesuksen vanhurskauden kautta. Kun tämä vanhurskaus tunnetaan ja otetaan vastaan koko sydämisesti, silloin saamme kokea ihmeellisen voiman seurakunnassa. Seurakunta on silloin oleva ilman tahraa ja ryppyjä. Silloin sen täydellisyys on nopeasti kasvava! Tämä se on, mitä me tarvitsemme! Ja tästä aiheesta tahdomme nyt tutkia.

Aikamme rientäessä käsittämättömässä juhlallisuudessaan ja vakavuudessaan lyhentäen aikaa nykyisyyden ja Kristuksen tulemisen välillä, niin miten ikävoimmekaan rakkaan Vapahtajamme tuloa.

Vapauttaminen suuresta vastustajasta

Langennut ihminen on saatanan lainalainen vanki. Kristuksen tehtävä oli ihmisen vapauttaminen hänen suuresta vastustajastaan. Ihminen on luonnostaan taipuvainen seuraamaan saatanan ehdotuksia, eikä hän pysty menestyksellisesti vastustamaan niin hirmuista vi- . hollista, ellei Kristus, tuo ylivoimainen voittaja, asu hänessä, valvoen hänen halujaan ja antaen hänelle voimaa. Jumala on ainoa, joka pystyy rajoittamaan saatanan voimaa. Saatana kulkee edestakaisin ja ristiin rastiin maan päällä, eikä hän hetkeksikään lakkaa vaanimasta ihmistä, koska hän pelkää menettävänsä tilaisuuden sielujen tuhoamiseen. On tärkeä Jumalan kansan käsittää tämä, ettei se mene hänen ansoihinsa. Saatana valmistaa petoksiaan niin ettei Jumalan kansa huomaa häntä hänen viimeisessä rynnistyksessään sitä vastaan. 2 Kor. 11:14: "Eikä ihme, sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi." Muutamien petettyjen sielujen kieltäessä hänen olemassaolonsa vangitsee hän heidät ja toimii menestyksellisesti heidän välityksellään. Saatana tietää paremmin kuin Jumalan lapset, mikä voima heillä voisi olla hänen voittamisekseen, jos he turvautuisivat Kristuksen voimaan. Kun he nöyrästi anovat apua voimakkaalta Voittajalta, voivat heikoimmatkin totuuteen uskovat lujasti luottaen Kristukseen, menestyksellisesti lyödä saatanan takaisin [sivu 3] kaikkine joukkoineen. Vihollinen on liian viekas esittääkseen kiusauksiaan avoimesti, sillä silloin kristityn uinuvat voimat voisivat herätä niin että hän turvautuisi ylivoimaiseen Vapahtajaansa. Mutta vihollinen tulee salaa toimien naamioituna jumalisuutta tunnustavien tottelemattomuuden lasten välityksellä.
Saatana panee kaikki voimansa liikkeelle ahdistaessaan ja kiusatessaan Jumalan kansaa ja johtaakseen sitä harhaan. Hän, joka uskalsi uhmata, kiusata ja pilkata Herraamme ja jolla oli valta viedä Hänet käsivarsillaan temppelin harjalle ja tavattoman korkealle vuorelle, käyttää voimaansa ihmeellisellä tavalla nykyiseen sukupolveen, jolla on paljon vähemmän viisautta kuin heidän Herrallaan, ja jotka melkein kokonaan ovat tietämättömiä saatanan viekkaudesta ja voimasta. Hämmästyttävällä tavalla hän vaikuttaa niiden kehoon, jotka luonnostaan ovat taipuvaisia täyttämään hänen käskynsä. Saatana iloitsee siitä, että häntä pidetään luulokuvana. Hän on hyvillään siitä, kun ei häntä minään pidetä ja kun hänet esitetään lapsellisena kuvauksena tai eläimenä. Häntä pidetään niin vähäpätöisenä, että ihmisten mielet ovat täysin valmistumattomia hänen viisaasti laadittuihin juoniinsa, joten hän onnistuu työssään melkein poikkeuksetta. Jos hänen voimansa ja viekkautensa tunnettaisiin, olisivat monet valmiina vastustamaan häntä menestyksellisesti.
Kaikkien tulee käsittää, että saatana kerran oli korkea enkeli-olento. Hänen kapinansa sulki hänet pois taivaasta, mutta se ei riistänyt hänen valtaansa tehden hänestä eläimen. Lankeemuksestaan saakka hän on käyttänyt valtavan voimansa taivaan hallitusta vastaan. Hän on jatkuvasti tullut taitavammaksi, ja hän on oppinut mitä tehokkaimpia keinoja, joilla kiusata ihmislapsia.

Mitä ääntä tahdotte kuunnella Junalan ääneksi

Mitä ääntä aiotte tunnustaa Jumalan ääneksi? Mitä valtaa Herralla on ojentaa virheitänne ja näyttää teille vaelluksenne sellaisena kuin se on? Mitä mahdollisuuksia Hänellä on toimia seurakunnassa? Jos kieltäydytte uskomasta, kunnes jokainen epävarmuuden varjo ja jokainen epäilyksen mahdollisuus on poistettu, ette milloinkaan pääse uskoon. Epäilys, mikä vaatii täydellistä tietoa, ei milloinkaan taivu uskoon. Usko perustuu selvään todistukseen eikä todisteluihin. Herra käskee meitä tottelemaan velvollisuuden ääntä, samalla kuin kaikkialla ympärillämme on toisia ääniä kehottamassa meitä omaksumaan päinvastaisen suunnan. Meiltä kysytään tarkkaa huomiokykyä erottaaksemme Jumalan äänen. Meidän täytyy pitää kurissa ja voittaa taipumuksemme ja totella omantunnon ääntä ilman neuvotteluja tai sovitteluja, sillä muutoin sen kuiskeet vaikenevat antaen haluille ja mielijohteille valvonnan. Herra lähettää sanansa jokaiselle meistä, joka ei ole vastustanut Hänen Henkeään eikä päättänyt olla kuuntelematta ja tottelematta sitä. Tämä ääni on kuultavissa varoituksina, ohjeina ja nuhteina. Se on Herran valon sanoma kansalleen. Jos odotamme voimakkaampia kehotuksia tai parempia tilaisuuksia, voidaan valo ottaa meiltä pois, ja me jäämme pimeyteen

Kristus tuntee jokaisen kärsivän

Meidän tulee olla varuillamme Saatanan petoksista. Hän tulee ottamaan haltuunsa ihmisruumiin ja tekemään ihmisiä sairaiksi. Sen jälkeen hän yhtäkkiä lakkaa käyttämästä pahoja voimiaan, ja niin julistetaan, että ihme on suoritettu. Meillä tulee nyt olla selvä käsitys [sivu 33] Jeesuksen Kristuksen voimasta pelastaa täydellisesti kaikki, jotka tulevat Hänen tykönsä. (MM 110)

Me emme pysty parantamaan. Me emme pysty muuttamaan ihmisruumiin sairaustiloja. Mutta meidän osamme hoitajina, Jumalan työtovereina, on Hänen varaamiensa keinojen käyttäminen. Sitten meidän tulee rukoilla Jumalaa siunaamaan nämä välikappaleet. Me uskomme Jumalaan ja että Hän kuulee rukouksia ja vastaa niihin. Hän on sanonut: "Anokaa niin teille annetaan; etsikää niin te löydätte, kolkuttakaa niin teille avataan." (MM 13)

Monet ovat odottaneet, että Jumala pitäisi heitä terveinä vain sen perusteella, että he ovat pyytäneet sitä. Mutta Jumala ei ole kuullut heidän rukouksiaan, koska he eivät ole tehneet uskoaan täydelliseksi teoillaan. Jumala ei suorita ihmettä pitääkseen terveinä niitä, jotka eivät huolehdi itsestään, vaan jatkuvasti rikkovat terveyden lakeja, eivätkä lainkaan ponnistele välttääkseen sairautta. Kun teemme kaiken voitavamme terveytemme säilyttämiseksi, voimme odottaa siunattuja tuloksia, ja voimme uskossa pyytää Jumalaa siunaamaan ponnistuksiamme terveytemme säilyttämiseksi. Hän on silloin vastaava rukoukseemme, jos Hänen nimensä tulee kirkastetuksi sen kautta. Mutta ymmärtäkööt kaikki, että heillä on työ, joka heidän on suoritettava omaksi hyväkseen. Jumala ei tule suorittamaan ihmettä pitääkseen sellaisia ihmisiä terveinä, jotka ovat valinneet suunnan, joka varmasti tekee heidät sairaiksi, koska he eivät välitä terveyden laeista. (MM 13)

"He panevat kätensä sairasten päälle, ja ne tulevat terveiksi." Tämä maailma on suuri sairaala, mutta Kristus tuli parantamaan sairaita ja julistamaan vapautusta Saatanan vangeille. Hän itse uhkui terveyttä ja voimaa. Hän antoi omaa elämäänsä sairaille, vaivatuille ja pahojen henkien riivaamille. Hän ei kääntänyt pois luotaan ketään, joka tuli [sivu 34] saamaan parantavaa voimaa. Hän tiesi, että ne, jotka pyysivät Häneltä apua, olivat itse aiheuttaneet sairautensa, mutta Hän ei kuitenkaan kieltäytynyt parantamasta heitä. Ja kun Kristuksen voima virtasi näihin sieluraukkoihin, tulivat he synnintuntoon, ja monet parantuivat hengellisestä sairaudestaan samoin kuin ruumiillisistakin vaivoistaan. Evankeliumiin sisältyy vielä sama voima, miksi emme siis tänä aikana näkisi samoja tuloksia?

Kristus tuntee jokaisen kärsivän tuskat. Kun pahat henget raastavat ihmisruumista, Kristus tuntee tuon kirouksen. Kun kuume jäytää elinjuuria, Kristus tuntee tuskan. Ja Hän on aivan yhtä halukas parantamaan sairaita, kuin Hän oli ollessaan henkilökohtaisesti maan päällä. Kristuksen palvelijat ovat Hänen edustajiaan, Hänen apulaisiaan. Hän toivoo heidän välityksellään voivansa käyttää parantavaa voimaansa.

Vapahtajan parannustavassa on Hänen opetuslapsilleen paljon opittavaa. Kerran Hän voiteli sokean silmät tahtaalla ja käski häntä: "Mene ja peseydy Siiloan lammikossa..." Niin hän meni ja peseytyi ja palasi näkevänä." (Joh. 9:7). Vaikka Suuren Lääkärin voima yksin saattoi parantaa, käytti Kristus kuitenkin yksinkertaisia luonnon parannuskeinoja. Vaikka Hän ei kannattanut lääkkeiden käyttöä, Hän hyväksyi yksinkertaiset ja luonnolliset hoitokeinot.

Monille parannuksen saaneille vaivatuille Kristus sanoi: "Älä enää syntiä tee, ettei sinulle mitään pahempaa tapahtuisi." (Joh. 5:14). Näin Hän opetti, että kaikki sairaudet johtuvat Jumalan lakien rikkomisesta, sekä luonnonlakien että hengellisten lakien. Maailman kurjuutta ei olisi olemassa, jos ihmiset vain eläisivät sopusoinnussa Luojan suunnitelman kanssa....

Kaikissa Kristuksen parannustöissä vaikutti rakkauden voima, ja vain osallistumalla uskon kautta tuosta rakkaudesta me voimme tulla Hänen työaseikseen. Ellemme ole jumalallisessa yhteydessä Kristuksen [sivu 35] kanssa, ei elämääantava voima voi runsaana virrata meistä muihin. Oli seutuja, joissa ei Vapahtaja itsekään voinut tehdä paljon ihmetekoja ihmisten epäuskon tähden. (AT 790)

Näin, että syy, miksi Jumala ei täydellisemmin kuule palvelijoittensa rukouksia sairaiden puolesta keskuudessamme oli siinä, ettei Hän tullut kirkastetuksi niin tehden, koska he rikkoivat terveyden lakeja. Näin myös, että Hänen suunnitelmansa oli terveysuudistuksen ja parantolan välityksellä valmistaa tietä siihen, että uskon rukoukseen voidaan vastata täydellisesti.