- Raamattu kertoo tuskan ja kärsimysten olevan olemassa vapauden, moraalisten olentojen,sekä enkelien että ihmisten, tekemien valintojen vuoksi. Ilmestyskirja sanoo kaiken saaneen alkunsa sodesta taivaassa. ( Ilm.12:7). Ennen sitä ei ollut olemassa tuskaa eikä kärsimystä, mutta siitä lähtien kun ne saivat alkunsa, ongelmana on ollut niiden kanssa selviäminen.
Jumala näki,että jos hän vain yksinkertaisesti tuhoaisi Satanan ja kapinalliset enkelit, seurauksena olisi eräänlainen hirmuvalta. Jokainen ajatteleva olento olisi totellut häntä pelosta. Samalla tavalla kun ihmiset osoittavat suosiotaan Josif Stalinille pelätessään häntä, taivaan asukkaat olisivat ylistäneet Jumalaa avoimesti,mutta sisäisesti he olisivat silti tunteneet epäilyä ja pelkoa,jotka ovat molemmat hyvin tuskallisia tunteita. Toinen tekijä,joka meiltä saattaa jäädä huomaamatta, on se että Jumala itse tunsi tuskaa kapinan alkamishetkestä lähtien. Hän tunsi tuskaa nähdessään onnelliseksi tekemiensä luotujen kääntyvän häntä vastaan ja kylvävän epäilystä ja murhetta kaikkialle luomakuntaan.
- Lusifer pani alalle tuskan ja kärsimyksen,ja heti kun hän oli sen tehnyt, Jumala joutui kokemaan sen, koska, kuten Paavali sanoo: Hänessä me elämme, likumme ja olemme. ( Apt.17:28 ).
Jumala tuntee jokaisen luomansa olennon tuskan ja kärsimyksen.
- Tämä merkitsee sitä,että Jumala tietää ennemmän tuskasta ja kärsimyksestä kuin on koskaan mahdollista yhdellerkään ihmiselle. Hän koki sen jo ennen kuin ensimmäinen ihminen,ja hän tuntee myös kaikki meidän tuskamme ja kärsimyksemme. Vain Jumala voi poistaa niiden kaksoissyyn: inhimillisen itsekkyyden ja kuolevaisuuden. Koska tunnemme niin hyvin Raamatun kertomuksen, meiltä jää joskus huomaamatta Jumalan inhimillisen itsekyyden ja intohimoisen kuolevaisuuden ongelmien parannuskeinoin henkeäsalpaava pelottomuus.
-Jumala näki ongelman ulottovuudet sillä psalmista sanoo: " Herra katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymärrystä, onko ketään,joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat luopuneet hänestä-kelvottomina kaikki tyyni ! ei ole ketään,joka tekee hyvää,ei yhtäkään " Ps.14:2,3. Itsekyys turmeli jokaisen ihmissydämmen, ja kuolema odotta jokaista. Ainoa mahdollinen ratkaisu oli se, että Jumala otti päälleen inhimillisen itsekyyden ja kuolevaisuuden käsitellä kuoleman ja itsekyyden. Jumalan oli kohdattava ne perinpohjaisesti- hänen oli itse tultava ihmiseksi.
-Jumala haluaa jakaa voittonsa meidän kanssamme. Ainoa paikka koko maailmankaikkeudessa, mistä voimme löytää suojan tuskalta ja kärsimyksiltä,on Kristuksessa. Kun hän tulee takaisin tähän maailmaan, hän tekee lopun kärsimyksestä ja kuolemasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti