Opetuslapsilta oli hukassa tie elämään. Vastatessaan heidän hämmennykseensä tiestä pelastukseen Jeesus sanoi: "Minä olen tie ja totuus ja elämä". Jeesuksen toteamuksen lähtökohtana näyttää olleen opetuslasten pelko siitä, että Jeesuksen poistuessa kaikki heidän odotuksensa pelastuksesta romshtavat. Mihin hän menee? Miten tämä kaikki päättyy? He olivat luottaneet häneen täysin. Puhuessaan tiestä Jeesus esittelee itsensä tienä. Usko johtaisi tälle tielle. "Alköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun." (Joh. 14:1) Yhteydenpito tapahtuisi uskossa rukouksen kautta.
Jeesus ei kuitenkaan ole vain tie elämään, hän on elämä! Tien luonne on avata mahdollisuus elämään, mutta vain jos sitä käytetään. Se on hyödytön, ellei sitä käytetä. Molemmissa testamenteissa uskonelämää kuvataan tiellä vaeltamisena. Eenok (Hanok) vaelsi Herran yhteydessä. Abraham vaelsi Jumalan tahdon mukaisesti. Psalmissa 119 esiintyy ehkä kaunein Vanhan testamentin kuvaus siitä, mitä vaeltaminen Herran osoittamalla tiellä on. Psalmin alku on suorastaan iskevä. Vanha Kirroraamattu kääntää sen: "Autuaat ne, joiden tie on nuhteeton, jotka Herran laissa vaeltavat!"
Psalmissa 119 on kyse sekä tiestä että sillä vaeltamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti