"Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteistä" (Jes. 12:3). Sitten papit kantoivat ammentamansa veden temppeliin torvien kaikuessa ja laulajien veisatessa juhlavirttä: "Meidän jalkamme saavat seisoa sinun porteissasi, Jeruslem" (Ps. 122:2). Ylistyslaulujen raikuessa vesi kaadettiin polttouhrialttarille, ja kansa yhtyi riemulauluun, jota syvä-ääniset torvet ja muu soitanto säestivät.
Vapahtaja käytti tätä vertauskuvallista palvelusta suunnatakseen sen avulla kuulijansa ajatukset niihin siunauksiin, joita hän oli tullut jakamaan heille. "Juhlan viimeisenä, suurena päivänä" hånen äänensä kuultiin kaikuvan yli temppelin pihojen: "Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sismmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elämän veden virrat." Tästä Johannes mainitsee; "Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen"(Joh. 7:37-39). Auringon kuivaksi paahtamasta maasta esiin kumpuava virkistävä vesi, joka saa erämaan kukoistamaan ja palauttaa nääntyneen elämään, kuvaa sitä jumalallista armoa, jota Kristus yksin voi antaa ja joka elävän veden tavoin puhdistaa, virkistää ja virvoittaa sielun. Sillä, jossa Kristus pysyy, on sisällään ehtymätön armon ja voiman lähde.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti