Risti yhdistää Jumalan ja ihmisen.

Risti on paikka, jossa ihminen ja Jumala kohtaavat.  Kun syntinen katselee ristiä, hän katselee sitä lempeää kättä, joka on ojennettu sovinnon merkiksi.  Silloin salainen vihamielisyys hänen sydämestään väistyy, hänen ylpeytensä kukistuu ja epäilykset häviävät.  Ihminen näkee syyllisyytensä ja katuu syntejään, joita hän on tehnyt rakkauden Jumalaa kohtaan, ja rientää hänen avoimeen Isän syliinsä.  Risti on aran jumalkaipuun ja syyllisyyden painaman omantunnon pakopaikka, siunattu armoistuin, jonka eteen tänäänkin voimme luottavaisesti käydä, "jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." (Hepr. 4:16)

Golgatan rististä on tullut kristinuskon vertauskuva, sillä kristinusko on rakkauden ja sovituksen uskonto.  Se on ainoa uskonto, joka on tyydyttävällä tavalla ratkaissut ihmissydämen suuren tarpeen!  Se mikä muissa uskonnoissa esiintyy aatteena, on kristinuskossa tullut todellisuudeksi.  Ristillä on ehdoton erikoisasema uskontojen joukossa.  Risti on vertaistaan vailla koko maailman historiassa.

Sydämestä lähtevä kuuliaisuus

On totta, että suurin osa kääntymättömistä ihmisistä kykenee pidättäytymään aviorikoksen, valehtelun ja varastamisen kaltaisista ulkoisista teoista.  Se on yksinomaan hyvä asia.  Tallainen itsekuri tekee hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan olemassaolon mahdolliseksi.  Emme kuitenkaan ole olleet kuuliaisia raamatullisessa mielessä, ellemme ole kokeneet "kääntymykseksi" tai "uudestisyntymiseksi" kutsuttua sisäistä muutosta.  Ainoa Jumalan hyväksymä kuuliaisuus on sellainen, joka saa alkunsa kääntyneestä mielestä ja sydämestä.

Asian ydin on tämä:  pelastuksen on tapahduttava ensin, ja vasta sitten aito kuuliaisuus on mahdollista.

Ota vaari lepopäivästä,niin että sen pyhität

Ennen kuin saavuttiin Luvattuun maahan, Mooses kehotti israelilaisia:  "Ota vaari lepopäivästä, niin että sen pyhität" (5 Moos.  5:12).  Herran tarkoitus oli, että sapattikäskyn uskollinen noudattaminen muistuttaisi israelilaisia jatkuvasti heidän vastuustaan hänelle, Luojalleen ja Lunastajalleen.  Niin kauan kuin he pitäisivät sapatin oikeassa hengessä, ei esiintyisi epäjumalanpalvelusta.  Mutta jos he syrjäyttäisivät kymmenen käskyn laista tämän säädöksen katsoen, ettei se enää ole voimassa, silloin Luoja unohtuisi ja ihmiset palvoisivat muita jumalia.  "Sapattini minä annoin heille", julisti Jumala, "olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät."  Mutta he "pitivät minun oikeuteni halpoina, eivät vaeltaneet minun käskyjeni mukaan, vaan rikkoivat minun sapattini; sillä heidän sydämensä vaelsi heidän kivijumalainsa jäljessä."  Kehottaessaan heitä palaamaan luokseen hän jälleen kiinnitti heidän huomionsa siihen, miten tärkeää oli pitää sapatti pyhänä.   "Minä olen Herra, teidän Jumalanne", hän sanoi, "minun käskyjeni mukaan vaeltakaa,  minun oikeuksiani noudattakaa, ne pitäkää ja pyhittäkää minun sapattini; ne olkoot merkkinä välillämme, minun ja teidän, että tulisitte tietämään, että minä olen Herra, teidän Jumalanne" ( Hes, 20: 12,16,19,20).

Antaudu Jumalan turviin

" Osoita ihmeellinen armosi, sinä, joka pelastat vihamiesten vallasta ne, jotka turvaavat sinun oikeaan käteesi." Ps. 17:7.

 Ilmestyskirja sanoo, että hän on "meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä" (Ilm. 12:10).  Sama taistelu toistuu, se käydään jokaisesta sielusta, joka pelastetaan pahan vallasta ja jonka nimi on kirjoitettuna Karitsan elämänkirjaan.  Ainoatakaan ihmistä ei milloinkaan siirretä saatanan perheestä Jumalan perheeseen herättämättä paholaisen ankaraa vastustusta. -- Hän johtaa ihmisiä epäilyksiin saaden heidät menettämään luottamuksensa Jumalaan ja eroamaan hänen rakkaudestaan.  Hän kiusaa heitä rikkomaan Jumalan lakia, ja sen jälkeen hän vättää heitä vangeikseen kiistäen Kristuksen oikeuden ottaa heidät pois häneltä.  Koska hän tietää niiden, jotka vakaasti etsivät Jumalan armoa ja anteeksiantamusta, saavan sen, hän osoittaa heille heidän syntejään masentaakseen heitä. -- Lukemattomin julmin ja kavalin juonin hän pyrkii varmistamaan heidän perikatonsa.

Ihminen ei pysty omin voimin vastustamaan näitä hyökkäyksiä.  Hän seisoo Jumalan edessä synnintahraamissa vaatteissaan tunnustaen syyllisyytensä.  Mutta Jeesus, Puolustajamme, esittää vaikuttavan vetoomuksen kaikkien niiden puolesta, jotka katuen ja uskoen ovat jättäneet sielunsa hänen haltuunsa.  Hän puolustaa heitä ja kukistaa heidän syyttäjänsä Golgatan voimallisilla todistuksilla.  Hänen täydellinen kuuliaisuutensa Jumalan laille aina ristin kuolemaan saakka on antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä, ja nyt hän pyytää Isältään armoa ja sovitusta syylliselle ihmiselle.

Kristus ei salli ainoankaan katuvan ja uskovan sielun, joka pyytää hänen suojelustaan, joutua vihollisen valtaan.  Hänen sanansa lupaus kuuluu:  "Ottakoot pakonsa minun turviini, tehkööt rauhan minun kanssani, rauhan tehkööt he minun kanssani."  Lupaus kuuluu kaikille:  "Jos sinä vaellat minun teilläni-- minä annan sinulle pääsyn näiden joukkoon, jotka tässä seisovat" (Sak. 3:7).  Jumalan enkeleitä tulee vaeltamaan heidän molemmilla puolillaan jo tässä maailmassa, ja viimein he tulevat seisomaan Jumalan valtaistuinta ympäröivien enkelien joukossa.  ( Päivästä Päivään - Ellen G White. s.354)

Aika rientää loppuaan kohti !

"Ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha." Ef. 5:16.

Noin kahden aikaan aamulla lokakuun 23.  pnä 1879 Herran Henki laskeutui päälleni ja sain nähdä tulevan tuomion tapahtumia. -- Jumalan tuomioitten suuri täytäntöönpanon päivän näytti tulleen.  Kymmenen tyhatta kertaa kymmenen tuhatta oli kokoontunut suuren valtaistuimen eteen, jolla istui majesteettinen henkilö.  Hänen edessään oli useita kirjoja, ja jokaisen kansiin oli kaiverrettu kultakirjaimin sanat:  "Taivaan Kirja."  Kirjaimet näyttivät tulenliekiltä.  Sitten avattiin eräs näistä kirjoista, joka sisälsi niiden nimet, jotka sanoivat uskovansa totuuden. -- Näitten henkilöitten nimiä lueteltaessa yksitellen ja heidän hyvät tekojaan mainittaessa heidän kasvoistaan loisti valoa ja pyhää iloa, mikä heijastui joka suuntaan.

Avattiin toinen kirja, johon oli kirjoitettu totuutta tunnustavien synnit.  Yleisotsikon, itsekkyyden, alla seurasivat kaikki muut synnit.  Valtaistuimella istuvan Pyhän Jumalan kääntäessä hitaasti kirjan lehtiä ja hänen silmäinsä tarkatessa hetkisen yksilöitä hänen katseensa tulen liekin tavoin tunkeutui heidän sielunsa sisimpään.  Siinä heidän elämänsä jokainen sana ja teko tuotiin panoraamana heidän eteensä aivan kuin tulikirjaimin esitettynä.

Eräs joukko oli merkitty maan vaivaajiksi.  Tämä ihmisryhmä oli asettanut oman minänsä ylimmälle paikalle tehden työtä ainoastaan itsekkäitten suunnitelmien toteuttamiseksi.

Sitten esitettiin kysymys:  "Miksi ette ole pesseet luonteenne pukua ja valkaisseet sitä Karitsan veressä?  Koska ette tahtoneet osallistua hänen kärsimyksiinsä, ette voi myöskään osallistua hänen kirkkauteensa."  Sitten kirja suljettiin, ja vaippa putosi valtaistuimella Istuvalta paljastaen Jumalan Pojan hirvittävän kirkkauden."

Siihen päättyi tapahtumasarja, ja huomasin olevani edelleenkin maan päällä, sanomattoman kiitollisena siitä, ettei Jumalan päivä vielä ollut tullut, vaan että meille vielä on suotu kallista koetusaikaa, jona voimme valmistautua ikuisuutta varten.

White Päivästä päivään.  s.233.

Sapatti evankeljumin pienoiskuvana

Sapatin ja evankeliumin välistä suhdettavoi tarkastella toisestakin näkökulmasta.  Mitä sapatin vietto on:  Se on työn lopettamista.   Onkin suorastaan käsittämätön paradoksi ja oikeastaan perusteellinen väärinkäsitys pitää sapatin viettoa jonkinlaisena  ihmisponnistuksena tai työnä.  Sapattihan merkitsee työn vastakohtaa, eli jo määritelmän puolesta sen on oltava kaikkea muuta kuin inhimillisen ansion tavoittelua.  Uusi liitto merkitsee ihmistekojen loppua ja lepoa Kristuksessa eikä siten ole vähäisimmässäkään ristiriidassa sapatin hengen kanssa.  Jeesus ei turhaan sanonut, että "Ihmisen Poika-- on sapatinkin Herra" (Mark. 2:28).  Kaikessa, mitä Kristus hallitsee on evankeliumin ilo, rauha ja lepo.

"Samalla kun se (sapatti) muistuttaa Eedenin kadotetusta rauhasta, se kertoo Kristuksen palauttamasta rauhasta. -- Kaikki -- toistaa hänen kutsuaan: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon' (Matt. 11:28)" (Ellen White:  Aikakausien.  Toivo..  s. 266).

Tästä syystä ymmärrämmekin, ettei sapattia annettu vain fyysistä lepoa varten, vaan se annettiin ihmiselle lahjaksi auttamaan hänen syvimmän tarpeensa tyydyttämisessä, hengellisen ja henkisen levon saavuttamisessa Kristuksessa.

Paavali rinnastaa kastetta vanhan ihmisen hautaamiseen ja uuden syntymiseen Kristuksessa (Room. 6).
Näin kastetta voidaan pitää uudestisyntymisen merkkinä.  Kaste ei synnytä ihmistä uudesti, mutta se todistaa Kristuksen täytetystä työstä ja Pyhän Hengen voimasta tehdä syntisestä ihmisestä Jumalan lapsi.  Samoin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa sapatin levon ja sen levon, jonka usko Kristukseen antaa:  "Sillä me pääsemme lepo on, me, jotka tulimme uskoon."  Tämä lepo selitetään vähän myöhemmin:  "Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva"  (Hebr. 4:3,9).  Oikea sapatinlepo on lepoa Kristuksessa.  Tässä merkityksessä sapatti on uskonvanhurskauden merkki.

Se, mitä edellä ole sanont korostaa sapatin evankellisuutta.  Sapatti on Jesajan mukaan ilon päivä (Jes. 58:13).  Se on lahja.  Se merkitsee vapautta ajallisesta työstä ja samalla se merkitsee vapautta siitä, että minä omilla töilläni yrittäisin ansaita pelastuksen.  Tällaisesta sapatinvietosta juutalainen sapatinpitäjä ei tiedä mitään, koska hänellä ei ole lepoa Kristuksessa.  Tästä syystä on myös todettava, että on mahdollista.  Silloin se on vain merkki orjuudesta samoin kuin sellaisen ihmisen kaste, rekoukset ja kaikki muut ponnistelut.  Ilman Kristusta mikään näistä asioista ei ole oikein.  Ilman Kristusta ne ovat tappio.

Jumalan edessä käytetty aika on hyvä sijoitus ja voiman lähde.

 

Rukouksessa Jumalan edessä käytetty aika on hyvä sijoitus ja voiman lähde. Se auttaa pitämään arvot kohdallaan.
Jeesus itse sanoo Luuk.9:25: " Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta saattaa itsensä tuhoon ja turmioon ? " Maailma tarjoaa monia lupauksia, mutta maailma myös vaatii. On lohdullista muistaa, että Jumala ei vaadi. Jes.55:1-2:  " Kuulkaa, kaikki janoiset ! Tulkaa veden ääreen ! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa!  Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi ? 
Joh. 6:32-37: " Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni.  Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän." He sanoivat: " Anna meille aina sitä leipää. " Jeesus sanoi: "  Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.- - sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois.

Jeesus osoittaa sinulle elämän tien, sillä hän on tie,totuus ja elämä

Jeesus osoittaa sinulle elämän tien, sillä hän on tie, totuus ja elämä (Ps. 16:11; Joh. 14:6).  Hänen voimassaan sanat kulkea eteenpäin.  Laulun sanat "yksin en kulje en hetkeäkään" ovat iloista todellisuutta Jumalan lapselle, sinulle, tästä lähtien.  Enää sinun ei tarvitse olla yksin huolinesi, iloinesi ja suruinesi.  Sinulla on Jeesuksessa ystävä, jonka siipien suojassa tunnet turvallisuutta kaiken aikaa.  Joutuessasi elämän mutkakohtiin huomaat selviäväsi niistä, koska kuorma on kaksin kevyempi kantaa.  Et vielä ole täydellinen, mutta pyrit siihen, koska Jeesus on ottanut sinut omakseen. (Fil. 3:12-14).

Sinun ei tarvitse enää tuntea syyllisyyttä, koska Herra pani sinun syntivelkasi, Jeesuksen kannettavaksi (Jes.53:6).  Syyttömäksi julistettuna askeleesi kevenee ja halusi on lentäen viedä tätä vapautuksen sanomaa myös muille. siitä vielä osattomille.  Kiitos Herralle!

Me olemme arvokkaita

Raamattu sanoo: Olet arvokas.  Syntiinlangenneinakin me olemme arvokkaita. Meidän arvomme ihmisinä ei perustu suorituksiimme vaan Jumalaan, Luojaamme ja Lunastajaamme.
Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, persoonallisiksi, ainutlaatuisiksi ja toimiviksi yksilöksi. Langeinneinakin hänen kuvansa näkyy meissä.
Kaksinverroin arvokkaaksi meidät tekee se, että meidät on ostettu ei hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä hänen lapsikseen ( 1.Piet.1:18,19).
Sen tähden meidän arvomme ihmisenä ei lepää siinä, mitä toiset sanovat ja ajattelevat meistä tai mitä omat tunteemme sanovat meistä, vaan mitä Jumala, Luojamme ja Lunastajamme ajattelee meistä: Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minut-- Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi ( Jes.43:1:4).
Voimme vain ilolla yhtyä Paavalin sanoihin: Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat ( Room.8:1 ).  Voiko olla suurenmoisempaa tapaa aloittaa päivä kuin ajattelemalla taivaallisen Isän rakkautta ja huolenpitoa meitä, hänen lapsiaan , kohtaan ?

Uskon haaste

 Ennen luin Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista, hän esitti uskon haasteen Martalle, Lasaruksen sisrelle, joka suri veljensä kuolemaa;  "Minä olen ylösnousemun ja elämä:  joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.  Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.  Uskotkosen?"  (Joh.11:25,26 Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista osoittaakseen säällä ja todistaakseen, että vaikka täällä ajassa joutuisimme eroamaan rakkaistamme, meillä on kuitenkin Vapahtaja, joka on herättävä heidät viimeisenä päivänä.  Olihan Jeesus vähän aiemmin sanonut, että hänen lähettäjänsä tahto on se,  "että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä".  Seuraavassa sellaiseksi, "joka näkee Pojan ja uskoo häneen" (Joh. 6:39,40).  Uskossa saamme katsoa Jeesukseen ja omistaa pelastusvarmuuden ja ikuisen elämän.  Usko ja sen myötä tuleva pelastusvarmuus, joka ei perustu ihmisen tekoihin vaan Jumalalta saatuun lahjaan, on parpsta lääkettä hälventämään kuoleman synkänvarjon yltämme.

Usko ei kuitenkaan merkitse irrottautumista todellisuudesta.  Kuolema on yhä outo vieras, jopa vihollinen.  Se erottaa rakkaat toisistaan ja tuo kyyneleet ja ikävän.  Näitä tunteita ei kuitenkaan tarvitse hävetä eikä torjua, vaan niiden keskellä usko antaa parhaan lohdutuksen ja toivon, joka voi kirkastaa kyyneleisimmätkin silmät.  Joskus kuolema on kuin äidin syli, johon uupuneen lapsen on hyvä nukahtaa.  Paavalikin sanoi elämänsä lopulla aavistellen lähtönsä läjeisyyden:  "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto" (Fil. 1:21).  Kristitylle kuolema ei merkitse kaiken loppua, tyhijiin taukeamista, vaan se on kuin lyhyt, hetken kestävä uni, josta noustaan uuteen aamuun, niin kuin hyvin nukutun yön jälkeen (1 Tess. 4:13-17).  Lopulta "hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmstänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva..." (Ilm. 21:4).

Uskon taistelu

Otsikoin tämän päivän kirjoituksen "Uskon taistelu", koska monet ihmiset eivät ymmärrä niitä kamppailuja, joita kristityt joutuvat käymään läpi.  Kääntymättömällä ihmisellä ei ole Jumalan Henkeä.  Häntä ohjaa vain hänen oma lihallinen mielensä ja, niin kuin Paavali sanoo, "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikkaan alistua " ( Room.8:7). Jos kääntymätön ihminen yrittää olla kuuliainen, hän tekee sen itsekkäistä syistä tavoitellakseen omaa etua tai sosiaalisen painostuksen vuoksi. Voi olla, että hänet on kasvatettu periaatteellisessa kodissa ja tottumus ja omatunto ohjaavat hänet  elämään säädyllisesti. Kristityn kuuliaisuus on toisenlaista. Se lähtee Jumalan  Hengen antamasta halusta: " Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt koko  sydämestänne kuuliaiseksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on kutsuttu."  ( Room.6:17.) 
- Uudestisyntynyt ihminen haluaa kaikin tavoin toteuttaa Jumalan tahdon elämässään.  Paavali kuvailee tätä asennetta sanoilla: " Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain " ( Room.7:22).  Uuden liiton lupauksen alla Pyhä Henki alkaa kirjoittaa Jumalan lakia uskovan sydämmeen ja mieleen ( Hepr.8:8-10 ja 2. Kor.3:3).
-Paavali sanoo, että lain vanhurskaat  vaatimukset toteutuvat kohdallamme, kun Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kasteen kautta: " Jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus."  ( Room.8:4.)