Sapatin ja evankeliumin välistä suhdettavoi tarkastella toisestakin näkökulmasta. Mitä sapatin vietto on: Se on työn lopettamista. Onkin suorastaan käsittämätön paradoksi ja oikeastaan perusteellinen väärinkäsitys pitää sapatin viettoa jonkinlaisena ihmisponnistuksena tai työnä. Sapattihan merkitsee työn vastakohtaa, eli jo määritelmän puolesta sen on oltava kaikkea muuta kuin inhimillisen ansion tavoittelua. Uusi liitto merkitsee ihmistekojen loppua ja lepoa Kristuksessa eikä siten ole vähäisimmässäkään ristiriidassa sapatin hengen kanssa. Jeesus ei turhaan sanonut, että "Ihmisen Poika-- on sapatinkin Herra" (Mark. 2:28). Kaikessa, mitä Kristus hallitsee on evankeliumin ilo, rauha ja lepo.
"Samalla kun se (sapatti) muistuttaa Eedenin kadotetusta rauhasta, se kertoo Kristuksen palauttamasta rauhasta. -- Kaikki -- toistaa hänen kutsuaan: "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon' (Matt. 11:28)" (Ellen White: Aikakausien. Toivo.. s. 266).
Tästä syystä ymmärrämmekin, ettei sapattia annettu vain fyysistä lepoa varten, vaan se annettiin ihmiselle lahjaksi auttamaan hänen syvimmän tarpeensa tyydyttämisessä, hengellisen ja henkisen levon saavuttamisessa Kristuksessa.
Paavali rinnastaa kastetta vanhan ihmisen hautaamiseen ja uuden syntymiseen Kristuksessa (Room. 6).
Näin kastetta voidaan pitää uudestisyntymisen merkkinä. Kaste ei synnytä ihmistä uudesti, mutta se todistaa Kristuksen täytetystä työstä ja Pyhän Hengen voimasta tehdä syntisestä ihmisestä Jumalan lapsi. Samoin Hebrealaiskirjeen kirjoittaja rinnastaa sapatin levon ja sen levon, jonka usko Kristukseen antaa: "Sillä me pääsemme lepo on, me, jotka tulimme uskoon." Tämä lepo selitetään vähän myöhemmin: "Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva" (Hebr. 4:3,9). Oikea sapatinlepo on lepoa Kristuksessa. Tässä merkityksessä sapatti on uskonvanhurskauden merkki.
Se, mitä edellä ole sanont korostaa sapatin evankellisuutta. Sapatti on Jesajan mukaan ilon päivä (Jes. 58:13). Se on lahja. Se merkitsee vapautta ajallisesta työstä ja samalla se merkitsee vapautta siitä, että minä omilla töilläni yrittäisin ansaita pelastuksen. Tällaisesta sapatinvietosta juutalainen sapatinpitäjä ei tiedä mitään, koska hänellä ei ole lepoa Kristuksessa. Tästä syystä on myös todettava, että on mahdollista. Silloin se on vain merkki orjuudesta samoin kuin sellaisen ihmisen kaste, rekoukset ja kaikki muut ponnistelut. Ilman Kristusta mikään näistä asioista ei ole oikein. Ilman Kristusta ne ovat tappio.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti