Meillä on anteeksiantava Vapahtaja

 Kun luemme Raamattua, löydämme Jeesuksen sanat eräälle ihmiselle:  " Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi," Hän tiesi, että lääkkeet ja ihmeet eivät voineet parantaa ihmistä, jos hänen omatuntonsa ollisi sairas.  Ja siksi hän halusi vapauttaa nuo ihmispoloiset synnin ja syyllisyyden painavasta taakasta.  Sen jälkeen hän lääkitsi heidän fyysisiä vaivojaan.

Meillä on sama Jeesus tänään, hän on valmis antamaan meille oman rauhansa syyttävän omantunnon sijaan.  Mutta hän odottaa, että me olemme valmiit antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi toinen toisiltamme, sillä ellemme me ole halukkaita sopimaan toistemme kanssa, emme voi saada anteeksi Jumalaltakaan (Matt. 6:14).

RAKENTAJIA EI ALAS REPIVIÄ

"Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva:  'halkeamain umpeenmuuraaja' ja 'teitten korjaaja mään asuttamiseksi".  Jes. 58:12.

Eikö Jumalalla ole mitään elävää seurakuntaa?  Hänellä on kyllä seurakunta, mutta se on taisteleva seurakunta eikä voitosta riemuitseva seurakunta.  Valitamme, että on vajavaisia jäseniä.  Herran tuodessa seurakuntaan todella kääntyneitä tuo saatana samaan aikaan sen keskuuteen kääntymättömiä henkilöitä.  Kristuksen kylväessä hyvää siementä saatana kylvää lustetta.  Seurakunnan jäseniin kohdistuu jatkuvasti kaksi vastakkaista vaikutusta.  Toinen niistä pyrkii puhdistamaan seurakuntaa ja toinen turmelemaan Jumalan kansaa.

Vaikka seurakunnassa onkin epäkohtia ja tulee olemaan maailman loppuun asti, on seurakunta näinä viimeisinä päivinä oleva synnin saastuttaman ja turmeleman maailman valona.

Maailmassa on vain yksi seurakunta, joka tänä aikana muuraa umpeen halkeamia, kohottaa perusmuuria ja rakentaa jälleen ikivanhat rauniot; ja jos kuka tahansa kiinnittää maailman ja toisten seurakuntien huomion tähän seurakuntaan julistaen sen olevan Babylon, niin hän toimii silloin yhteisymmärryksessä hänen kanssaan, joka on veljien syyttäjä.  Koko maailma on täynnä vihaa niitä kohtaan, jotka julistavat Jumalan lain vaatimusten sitovuutta, eikä Herralle uskollinen seurakunta joudu mihinkään tavalliseen taisteluun.
Ne, joilla on vähänkin käsitystä tämän sodankäynnin merkityksestä, eivät hykkää taistelevaa seurakuntaa vastaan, vaan kamppaolevat kaikin voiminensa Jumalan kansan kanssa pahuuden liittoutumaa vastaan.

Ne eivät toimi Jumalan tahdon mukaisesti, jotka omin päin ryhtyvät julistamaan jotakin sanomaa ja väittävät olevansa Jumalan opettamia ja johtamia, pyrkien kuitenkin erityisesti repimään alas sitä, mitä Jumala on vuosikausia rakentanut, Tiedettäköön, että tällaiset ovat suuren pettäjän puolella.  Alkää uskoko heitä.

Nykyäänkin tarvitaan ankaran nuhteen ääntä.

 Nykyäänkin tarvitaan ankaran nuhteen ääntä.  Raskaat synnit ovat erottaneet ihmiset Jumalasta.  Uskottomuus on tulemassa yleisesti suosituksi.  Tuhannet sanovat nykyään:  "Emme tahdo tätä kuninkaaksemme" (Luuk. 19:14).  Säyseät saarnat eivät jätä pysyvää vaiutusta;  pasuuna ei anna selvää ääntä.  Jumalan sanan selkeät, terävät totuudet eivät pääse tunkeutumaan sydämeen.

Monet kristityiksi tunnustautuvat voisivat ilmaista todelliset tunteensa sanomalla;  "Onko tarpeellista puhua noin suorin sanoin?"  Mutta he saisivat yhtä hyvin kysyä:  "Mitä syytä Johannes Kastajalla oli sanoa fariseuksille: 'Te kyykäärmeitten sikiöt, kuka on teitä neuvonut pakenemaan tulevaista vihaa?'"  (Luuk. 3:7).  Miksi hänen oli tarpeellista herättää Herodiaan viha sanomalla Herodekselle, ettei tällä ollut lupaa pitää veljensä vaimoa?  Kristuksen edelläkävijä menetti henkensä suoran puheensa tähden.  Miksei hän voinut kulkea tietään joutumatta synnissä elävien epäsuosioon?

Miehet, joiden pitäisi uskollisesti vartioida Jumalan lakia, ovat näin päätelleet, kunnes uskollisuus on saanut väistyä ovelan taktikoinnin tieltä ja synti saanut jäädä nuhtelematta.  Milloin saadaan kirkossa vielä kerran kuulla uskollisen nuhteen ääntä?

Jospa jokainen sananpalvelija käsittäisi virkansa ja työnsä pyhyyden ja osoittaisi Elian kaltaista rohkeutta!  Jumalan asettamina sanansaattajina heidän asemansa on tavattoman vastuullinen.  Heitä kehotetaan:  "Nuhtele, varoita, kehoita, kaikkella pitkämielisyydellä" (2 Tim. 4:2).

                                                                         ALFA JA OMEGA  (s, 44,45)
                                                                          ELLEN G. WHITE

Kun Kristus seisoi öljymäellä

Kun Kristus seisoi öljymäellä ja katseli Jerusalemia, ei hän itkenyt vain tuota valittua kaupunkia.  Jerusalemin kohtalossa hän näki koko maailman tuhon.

"Jospa tietäisit sinäkin tänä päivänä, mikä rauhaasi sopii!  Mutta nyt se on sinun silmiltäsi salattu"  (luuk. 19:42).

"Tänä päivänä."  Päivä on päättymässä.  Armon ja suotujen etuoikeuksien aika on miltei lopussa.  Koston pilvet kerääntyvät.  Jumalan armon hylkääjät ajautuvat pikaiseen ja peruuttamattomaan häviöönsä.

Kuitenkin maailma nukkuu.  Ihmiset eivät tunne etsikkoaikaansa.

Mistä lötyy seurakunta tämän kriisin aikana?  Vastaavatko sen jäsenet Jumalan vaatimuksia?  Noudattavatko he hänen lähetyskäkyään, ja heijastavatko he hänen luonnettaan maailmalle?  Koettavatko he innokkaasti kääntää lähimmästensä huomion viimeiseen armokutsuun ja varoitussanomaan?

Ihmiset ovat vaarassa.  Väkijoukot ovat tuhon partaalla.  Muuta miten harvat Kristuksen seuraajiksi tunnustautuvat tuntevat vastuuta näistä sieluista.  Maailman kohtalo on vaakalaudalla,  muuta tämä tuskin liikuttaa niitäkään, jotka sanovat uskovansa kauaskantoisimpaan totuuteen, mikä milloinkaan on annettu kuolevaisille.  Puuttuu sitä rakkautta, mikä sai Kristuksen lähtemään taivaskodistaan ja ottamaan itselleen ihmisluonnon, jotta inhimillisyys voisi saada kosketuksen inhimillisyyteen ja saada sen kohotetuksi jumalallisuuteen.  Jumalan lapset ovat horroksen ja lamaannuksen vallassa, mikä estää heitä ymmärtämästä nykyhetken velvoitusta.

- Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille  (  Mark.16:15 ).  Ovatko he vähemmän syyllisiä kuin aikoinaan juutalaisten seurakunta ?
Kristuksen seuraajiksi  tunnustautuvia koetellaan koko kaikkeuden nänden, mutta heidän intonsa viileys ja jumalanpalveluksensa tehottomuus todistavat heidän  uskottomiksi.  Jos he toimisivat nyt parhaansa mukaan ,  ei heitä moitittaisi,mutta he voisivat aikaansaada paljon enemmän, jos tekisivät työtä kokosydämmellisesti. He tietävät ja maailma tietää,että he ovat suureksi osaksi menettäneet kieltäytyksen ja ristin kantamisen mielenlaadun. On monia, joiden kerran havaitaan olevan taivaan kirjoihin merkitty pelkiksi kuluttajiksi, jotka eivät tuottaneet mitään. Monet kyllä  tunnustavat Kristuksen nimeä mutta  himmenevät hänen  kirkkautensa, verhoavat hänen ihanuutensa ja saavat hänen kunniansa. 
- Monilla on nimensä seurakunnan jäsenkirjassa ilman,että he ovat Kristuksen  hallinnassa. Eivät he noudata hänen neuvojaan eivätkä tee hänen työtään.

Rakasta lähimmäistäsi

Samarialainen oli täyttänyt käskyn:  "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi"  ja siten osoittanut olevansa vanhurskaampi kuin hänen tuomitsijansa.  Henkensä uhalla hän oli hoitanut pahoinpideltyä kuin veljeä.  Tämä samarialainen kuvaa Kristusta.  Vapahtajamme osoitti meitä kohtaan sellaista rakkautta, jonka veroista ihminen ei voi milloinkaan tuntea.  Hän sääli meitä, kun olimme runneltuja ja kuolemaisllamme.  Hän ei mennyt ohitsemme eikä jättänyt meitä avuttomina ja toivottomina kuolemaan.  Hän ei jäänyt pyhään, onnelliseen kotiinsa, jossa kaikki taivaan joukot rakastivat häntä.  Hän näki kipeän tarpeemme, ryhtyi auttamaan meitä ja ajamaan ihmiskunnan asiaa kuin omaansa.  Hän kuoli pelastaakseen vihollisensa.  Hän rukoili murhaajiensa puolesta.  Omaan esimerkkiinsä viitaten hän sanoo seuraajilleen:  "Sen käskyn minä  teille annan, että rakastatte toisianne",  "niinkuin minä olen teitä rakastanut -- että tekin niin rakastatte toisianne" (Joh. 15:17; 13:34.).

Monet eivät auta vähääkään uskonveljeä tai naapuria, joka kamppailee vaikeissa olosuhteissa.  Koska he tunnustautuvat kristityiksi, he voivat kylmässä itsekkyydessäänkin katsoa edustavansa Kristusta.  Mutta koska Herran palvelijoiksi tunnustautuvat eivät ole yhteistyössä hänen kanssaan, he jättävät lähimmäisensä suureksi osaksi vaille Jumalan rakkautta, jota heidän pitäisi ilmentää.  Samalla he suuresti estävät Jumalaa saamasta ihmissydämistä ja huulilta kohoavaa kiitosta ja ylistystä.  He riistävät hänen pyhälle nimelleen kuuluvan kunnian ja sielut, joiden puolesta Kristus kuoli ja jotka hän haluaisi viedä valtakuntaansa olemaan hänen luonaan iankaikkisesta.

Satoa on paljon

Mieti kielikuvaa, jota Jeesus käytti kuvatessaan evankeliumin työtä Mattt. 9:36-38:  "Kun hän näki väkijoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.  Silloin hän sanoi opetuslapsilleen:  ' Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän.  Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen.'"  Kiinnitä huomiota siihen, että Jeesus luettelee muutamia yksinkertaisia tosiasioita.  Ensinnäkin satoa on paljon.  Pyhä Henki tekee aina työtään ihmisten sydämissä vetäen heitä puoleensa.

Erityisesti taloudellisesti kehittyneissä maissa kuulemme usein sanottavan, että evankeliointi on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta.  Että ihmiset eivät ole kiinnostuneita Jumalaan liittyvistä asioista.  Humanismi, materialismi, postmodernismi _ kaikenlaiset "ismit" tuntuvat asettavan voittamattomia esteitä evankeliumin hyvien uutisten julistamiselle.  Salli minun kuitenkin sanoa:  Jumala toimii tässä maailmassa tehden oman osansa kiinnittääkseen lastensa huomion heidän ikuiseen kotiinsa.  Ihmismäärät eivät ehkä ole suuria.  Haasteet saattavat tosiaan olla valtavia.  Jumala on kuitenkin yhä Jumala!  Hän on suurempi kuin kasa "ismejä" ja haasteita.  Jumala tekee työtä sellaisten ihmisten sydämissä, jotka ovat avoimia ja vastaanottavia Kristukselle ja jotka odottavat ja haluavat kuulla hyvää uutista.

Jeesuksen vertauksessa sadonkorjuusta vaikeutena on, että työmiehiä on liian vähän.  Ei ole tarpeeksi työntekijöitä, jotka olisivat halukkaita kohtaamaan rohkeasti päivän helteen ja pelloilla vallitsevat epämukavat olosuhteet kerätäkseen sadon talteen.  Sinut ja minut on kutsuttu näiden pellolla työskentelevien joukkoon.  Liian harvameistä on valmis lähtemään työhön!  Tämän vuoksi meitä neuvotaan rukoilemaan radikaali rukous.

Pastori Derek Morris selittää innostavassa kirjassaan The Radical Prayer (Radikaali rukous) laajasti Kristuksen meille esittämmä kutsua lähteä korjaamaan satoa.  Radikaali rukous, jonka Kristus vetoaa meitä sanomaan, on yksinkertaisesti tämä:  "Herra, tee kaikki tarvittava, että heität minut tänään kokonaan sadonkorjuuseen!  Tämä on radikaali rukous, jossa sitoudumme päivittäin laittamaan jäännöksen erityistehtävämme elämämme väliin muutaman tunnin lempiohjelmastamme televisiossa _ jopa TV7:n tai muun hengellisen TV-kanavan ohjelmasta - vain sen takia, että lähdemme sadonkorjuuseen.  Oletko halukas rukoilemaan tämän radikaalin rukouksen tänään?

Meidän tulee kohdata totuus, että liian usein emme elä evankeliumin levittäjälle sopivaa radikaalia elämäntyyliä.  ShareHim (Kerro hänestä) - nimisessä toimintamuodossamme puhumme "eveankeliumin elämisestä" kuvatessamme sellaisen ihmisen elämää, joka rukoilee radikaalia rukousta. Uskovaa, joka todella "elää evankeliumia", liikuttaa myötätunto kadotettuja kohtaan.  Sata vuotta sitten seurakuntamme sanansaattaja antoi nämä kehotuksen sanat:

     "Sanomamme on maailmanlaajuinen.  Monet eivät silti tee kirjaimellisesti mitään, vielä useammat tekevät hyvin vähän ja senkin niin suuressa uskonpuutteessa, ettei siitä ole mitään hyötyä.  Hylkäämmekö pellot, jotka olemme jo avanneet vieraissa maissa?  Keskeytämmekö osan työstämme kotikentillä?  Kalpenemmeko muutaman tuhannen dollarin velan edessä?  Horjummeko ja muutummeko vitkastelijoiksi nyt, maailman historian viimeisten näytösten aikana?  Sydämeni sanoo: ei, ei."

                                                  KOLMEM ENKELIN SANOMA ( s 68, 67)
                                                             - PALUU OLEELLISEEN

Laodikean seurakunnalle tarkoitettu sanoma on täynnä rohkaisua

( Ilm.3:14-21 ).  Laodikean seurakunnalle lähetetty sanoma on todellinen kuva  jäännösseurakunnan hengellisestä tilasta maapallon historian viimeisinä päivinä ja on  Kristuksen viimeinen vetoomus jäännösseurakunnan jäsenille ennen koeajan päättymistä.
- Syynä Laodikean penseään ja viheliäiseen tilaan on se, että itsekkyys vallitsee sydämmissä ja Kristus pidetään oven ulkopuolella.
Laodikean seurakunnalle julistettu sanoma on vavahduttava tuomio ( 3t 252) Mutta silti rakkauden sanoma.
Se on rakastava vetoomus meitä suuresti rakastavalta Herraltamme.
Jos me otamme vaarin totisen Todistajan neuvosta ja avaamme sydämmen oven, niin että Kristus voi edustajansa Pyhän Hengen välityksellä tulla sisään, me saamme  Jumalallisen voiman voittaa jokaisen vastuksen ja nauttia oikeudesta istua Kristuksen kanssa hänen valtaistuimellaan.
Hengen kautta Kristus asuu meissä, ja Pyhä Hengi, vastaanotettuna sydämmeen uskon kautta, on iankaikkisen elämän alku.
- Viimeiselle seurakunnalle tarkoitettu varoitus on julistettava kaikille, jotka tunnustautuvat Kristityiksi.
Laodikean  sanoman on edettävä terävän, kaksiteräisen miekan tavoin kaikkiin seurakuntiin: -  Ponnistammeko me kaikki voimamme, jotta nuo seurakunnat tulisi varoitetuksi ?

" Ihmisen suuri vaara piilee itsepetoksessa."
Laodikealaisten ainoana toivona on selkeä näkemys tilastaan Jumalan edessä, tieto sairautensa luonteesta.  He eivät ole kylmiä eivätkä palavia; he ovat välinpitämättömyyden tilassa ja samalla mairittelevat itseään  ajatuksella, ettivät he  tarvitse mitään.

" Saatana ei pelkää mitään enemmän kuin sitä, että Jumalan kansa valmistaa tien poistaen jokaisen esteen, niin että Herra voi vuodattaa Henkensä."

- Valmistautuminen Kevätsateelle Profetian hengen kautta annettuja lausuntoja koonnut B:E: WAGNER



 

Kristus ristiinnaulittuna

      

     

        Pyrkiessään johdattamaan sieluja ristin juurelle Paavali ei nuhdellut suoraan niitä, jotka elivät hillittömästi, tai osoittanut, kuinka iljettävä heidän syntinsä oli phyän Jumalan silmissä.  Hän pyrki mieluumminkin selvittämään heille elämän todellisen päämäärän ja koetti teroittaa heille niitä jumalallisen Opettajan esittämiä opetuksia, jotka omaksuttuina kohottaisivat heidät maailmallisuudesta ja synnistä puhtauteen ja vanhurskauteen.

        Hän puhui erityisen paljon käytännön hurskaudesta sekä pyhyydestä, joka niiden on saavutettava, jotka luetaan arvollisiksi saamaan paikan Jumalan valtakunnassa.  Hän kaipasi nähdä Kristuksen evankeliumin valon läpäisevän heidän mielensä, pimeyden, niin että he tajuaisivat, kuinka inhottavia heidän siveettömät tapansa olivat Jumalan silmissä.  Tämä vuoksi hänen opetuksensa keskeisenä sisältönä heidän keskuudesssaan oli Kristus - ja hän ristiinnaulittuna.

        Hän pyrki osoittamaan heille, että heidän innokkaimman tutkistelunsa kohteena ja heidän suurimman ilonsa lähteensä tuli olla suurenmoinen totuus pelastuksesta, joka saavutetaan kääntymällä Jumalan puoleen ja uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen.

         Filosofi kääntää selkänsä pelastuksen valolle, koska se saattaa häpeään hänen ylpeät olettamuksensa.  Maailmaan mieltynyt kieltäytyy ottamasta sitä vastaan, koska se erottaisi hänet hänen maallisista epäjumalistaan.

         Paavali tajusi, että ihmisten oli ymmärrettävä Kristuksen luonne ennen kuin he voisivat rakastaa häntä ja katsoa ristiä uskon silmin.  Tämä on sitä oppia, joka on lunastettujen tutkistelun ja ylistyksen kohteena läpi koko iankaikkisuuden.  Ainoastaan ristin valossa voidaan oivaltaa ihmissielun todellinen arvo.   

        Jumalan armon jalostava vaikutus muuttaa ihmisen luontaisen mielenlaadun.  Taivas ei olisi mieluisa paikka niille, joilla on lihan mieli.  Heidän luonnollinen, pyhittymätön sydämensä ei tuntisi minkäänlaista vetovoimaa tuohon puhtaaseen ja pyhään paikkaan.  Vaikka he pääsisivätkin sinne, he eivät löytäisi sieltä mitään, mikä heitä miellyttäisi.

        Kristuksen armon tulee tukahduttaa luonnollista sydäntä hallitsevat taipumukset, ennen kuin langennut ihminen on sovelias astumaan taivaaseen ja iloitsemaan puhtaiden, pyhien enkelien seurasta.  Kun ihminen kuolee synnille ja herää uuteen elämään Kristuksessa, Jumalan rakkaus täyttää hänen sydämensä.  Hänen ymmärryksensä pyhittyy, hän juo ilon ja tiedon ehtymättömästä lähteestä, ja hänen tielleen loistaa iankaikkisen päivän valo, sillä hänen kanssaan on alati elämän valkeus.

                                                                         ALFA JA OMEGA  (s. 190, 191 )
                                                                         ELLEN G. WHITE

Evankeljumin julistustehtävä selviää

Kristus viipyi maan päällä neljäkymmentä päivää.  Tänä aikana hän valmisti opetuslapsia heidän tulevaan työhönsä ja selitti heille siihen asti epäselviksi jääneitä asioita.  Hän puhui ennustuksista, jotka koskivat hänen tulemistaan, joutumistaan juutalaisten hylkää mäksi ja kuolemistaan, ja osoitti näiden ennustusten toteutuneen jokaista yksityiskohtaan  myöten.  Hän sanoi heille, että heidän tuli pitää tätä ennustusten täyttymistä vakuutena siitä voimasta, jota he saisivat kokea tulevissa toimissaan.  Raamauttu kertoo:  "Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset.  Ja hän sanoi heille:  "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista."  Ja hän lisäsi:"  Te olette tämän todistajat" (Luuk. 24:45-48).

Näinä päivinä, jotka Kristus vietti opetuslastensa kanssa, he saivat uuden kokemuksen.  Kun he kuulivat rakkaan Mestarinsa selittävän kirjoituksia kaiken tapahtuneen valossa, heidän uskonsa häneen varmistui lopullisesti.  Nyt he saattoivat sanoa:  "Minä tunnen hänet, johon minä uskon" (2Tim. 1;12).  He alkoivat käsittää työnsä laatua ja laajuutta sekä että heidän tuli julistaa heidän haltuunsa uskottuja totuuksia koko maailmalle.  Kristuksen elämän tapahtumat, hänen kuolemansa ja ylösnousemuksensa, näihin tapahtumiin viittaavat ennustukset, pelastussuunitelman salaisuudet ja Jeesuksen valta antaa syntejä anteeksi - tämän kaiken todistajia he olivat olleet, ja heidän tuli tiedottaa se kaikki maailmalle.  Heidän tuli julistaa ilosanomaa rauhasta ja pelastuksesta, joka saadaan katumuksen tietä ja Vapahtajan voimalla.
Ennen taivaaseen astumistaan Kristus antoi opetuslapsilleen heidän lähetystehtävänsä.


                                                                                      ALFA ja OMEGA (s,22,23)
                                                                                      ELLEN G. WHITE

Valoa läpi pimeyden

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.   Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on" . Hebr.10:35,36.

 Pyhäkköoppi oli se avain, jonka avulla vuonna 1844 koetun pettymyksen salaisuus paljastui. Se toi päivän valoon täydellisen totuuden järjestelmän, yhtenäisen ja sopusointuisen, näyttäen että Jumalan käsi oli johtanut suurta adventtiliiketta.

Adventistit silloin otaksuivat, että maa tai jokin sen osa oli pyhäkkö.  Heidän käsityksensä mukaan pyhdistamista tulella viimeisenä suurena päivänä, ja tämä oli tapahtuva Kristuksen toisessa tulemisessa.  Tämä vei siihen johtopäätökseen, että Kristus tulisi takaisin maan päälle vuonna 1844. 

Mutta määrätty aika oli mennyt ohi, eikä Herra ollut tullut.  Uskovaiset tiesivät, ettei Jumalan sana voinut raueta tyhjiin.  Heidän selityksensä täytyi olla virheellinen; mutta missä oli virhe?  Tutkiessaan he huomasivat, ettei Raamatussa ole mitään tukea sille yleiselle käsitykselle, jonka mukaan maa on pyhäkkö, mutta he löysivät sieltä täydellisen selityksen, josta ilmeni pyhäkön luonne, asema ja siihen liittyvät palvelustoimet.''Ne, jotka seurasivat profeetallisen sanan valoa, näkivät, että Kristus, sen sijaan että olisi 2300 päivän päättyessä vuonna 1844 tullut puhdistamaan maata, meni silloin taivaallisen pyhäkön kaikkein pyhimpään toimittamaan sovitustyön viimeistä osaa tulemisensa edellä.

Nyt he näkivät hänet kaikkein pyhimmässä säälivänä ylimmäisenä pappinaan, joka pian oli ilmestyvä heidän kuninkaanaan ja vapauttajanaan.

Seuraten häntä uskossa he oppivat ymmärtämään seurakunnan viimeisen työn.  He ymmärsivät paremmin ensimmäisen ja toisen enkelin sanomat sekä olivat valmiit vastaanottamaan ja antamaan maailmalle kolmannen enkelin vakavan varoituksen, sellaisena kuin se esitetään Ilmestyskirjan 14. luvussa.