Ikuisuuden kynnyksellä

Seiso iankaikkisuuden kynnyksellä ja kuuntele suloista tervetulotoivotusta, joka lausutaan niille, jotka ovat tässä elämässä olleet yhteistyössä Kristuksen kanssa ja ovat pitäneet etuoikeutenaab ja kunnianaan kärsiä hänen aaiansa vuoksi.  Enkelten kanssa he laskevat kruununsa Lunastajansa jalkojen juureen ja huudahtavat:  "Kritsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen.  Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!"  (Ilm. 5:12,13).

Siellä tervehtivät lunastetut niitä, jotka ohjasivat heidät ristiinnaulitun Vapahtajan tykö.  He ylistävät yhdessä häntä, joka kuoli, jotta ihmiset saisivat elämän, joka on Jumalan elämän vertainen.  Taistelu on päättynyt.  Kaikki koettelemukset ja kiistat ovat lopussa.  Voitton laulut täyttävät taivaan lunastettujen seistessä Jumalan valtaistuimen ympärillä.  Kaikki yhtyvät riemulliseen lauluun:  "Karitsa, joka on teurastettu" ja joka on lunastanut meidät Jumalalle, "on arvollinen".

"MInä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään, ja he huusivat suurella äänellä sanoen: 'Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta'" (Ilm. 7:9,10)

"Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesset vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.  Sentähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä päivät ja yöt hänen temppelissään, ja hän, joka valtaistuimella istuu, on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä.  Ei heidän enää tule nälkä eikä enää jano, eikä aurinko ole sattuva heihin, eikä mikään helle, sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on kaitseva heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille, ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä" (Ilm. 7: 14-17).  "Eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt" (Ilm. 21:4).

Meidän tulee alati pitää silmäimme edessä tämä kuva näkymättömästä.  siten kykenemme antamaan oikean arvon iankaikkisille asioille ja ajallisille asioille.  Tämä antaa meille voimaa ohjata muita jalompaan elämään.

                                                                Apua Arkipäivään  (s.38,39)
                                                                Ellen G. White