Niin kauan kuin Vapahtajamme eli ihmisten keskuudessa, hänen osanaan oli köyhien kohtalo. Hän tunsi kokemuksesta köyhien huolet ja vaikeudet, ja hän saattoi lohduttaa ja rohkaista kaikkia halpaarvoisia työntekijöitä. Ne joilla on oikea käsitys hänen elämänsä opetuksista, eivät koskaan pidä luokkaeroja tarpeellisina, niin että rikkaita olisi kunnioitettava enemmän kuin saman kunnian ansaitsevia köyhiä.
Jeesus osoitti työssään iloista mieltä ja tahdikkuutta, Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja hengellisyyttä, jotta Raamatun uskonto saataisiin ilmenemään kotielämässä ja työpaikalla, tai kun on kestettävä liike-elämän rasituksia ja kuitenkin pidettävä silmällä vain Jumalan kunniaa. Tässä Kristus voi auttaa. Hän ei ollut koskaan niin täynnä tämän maailman huolia, ettei hänellä olisi ollut aikaa ajatella taivaallisia asioita. Usein hän toi ilmi sydämensä ilon laulamalla virsiä ja hengellisiä lauluja. Nasaretin asukkaat kuulivat usein hänen äänensä kiittävän ja ylistävän Jumalaa. Hän piti yllä yhteyttä taivaan kanssa lauluin, ja kun hänen toverinsa valittivat väsymystä työstä, heitä virkistivät hänen huulitaan kuuluvat suloiset sävelet. Hänen ylistyslaulunsa näyttivät karkottavan pahat enkelit ja suitsutuksen tavoin täyttävän paikan sulo-tuoksulla. Hänen kuulijainsa ajatukset kohosivat heidän muukalaisuutensa maasta ylös taivaan kotiin.
Jeesus oli maailmalle parantavan armon lähde, ja kaikkien noiden Nasaretissa vietettyjen yksinäisten vuosien aikana hänen elämästaan tulvaili myötätunnon ja hellyyden virtoja. Vanhukset, surevat, synnin painamat, lapset viattomissa leikeissään, pienet metsän eläimet, kärsivälliset vetojuhdat olivat kaikki onnellisempia hänen läheisyydessään. Hän joka sanansa voimalla piti yllä maailmoja, saattoi kumartua auttamaan haavoittunutta lintua. Mikään ei jäänyt häneltä huomaamatta, mitään palvelusta hän ei pitänyt alentavana.
Näin kasvaessaan viisaudessa ja iässä Jeesus sai yhä lisääntyvässä määrin osakseen Jumalan ja ihmisten suosion. Hän veti puoleensa kaikkien sydänten myötätunnon osoittamalla itse voivansa tuntea myötätuntoa kaikkia kohtaan. Se toivon ja rohkeuden ilmapiiri, joka häntä ympäröi, teki hänen läsnäolonsa siunaukseksi joka kodissa. Ja hänet kutsuttiin usein sapatin päivänä synagoogassa lukemaan teksti profeetoista, ja kuulijain sydän värähti, kun heille loisti uutta valoa pyhän tekstin tutuista sanoista.
Jeesus karttoi kuitenkin huomion herättämistä. Koko Nasaretissa olonsa aikana hän ei millään tavalla ilmaissut ihmeitä tekevää voimaansa. Hän ei etsinyt korkeata asemaa eikä omaksunut itselleen mitään arvonimiä. Hänen hiljainen ja yksinkertainen elämänsä ja myös Raamatun ylen niukat tiedot hänen lapsuusvuosistaan antavat tärkeän opetuksen. Mitä rauhallisempaa ja yksinkertaisempaa elämää lapsi saa elää - mitä enemmän vailla keinotekoista kiihotusta ja mitä enemmän sopusoinnussa luonnon kanssa - sitä suotuisampaa se on ruumiin ja sielun kehitykselle ja hengelliselle kasvulle.
Alfa ja Omega 4 (s. 53,54)
Ellen G. White
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti