keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

uusi maailma

 Ilmestyskirjan Johannes näki  " uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet ".  Hän näki myös, " kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten."
( Ilm.21:1,2.)  Nimi Jerusalem tarkoittaa "rauhan kaupunkia".  Tämän maan päällä sijaitseva Jerusalem on nykyisin kaikkea muuta kuin rauhan kaupunki.  Kolme suurinta uskontoa - juutalaisuus, islam ja kristinusko - pitävät sitä pyhänä paikkanaan tehden siitä kaikkein kiistellyimmän maapalan maailmassa.  Jerusalemin maapalan maailamassa.  Jerusalemin muurit on ammuttu täyteen luodinreikiä.  Jumalan uusi Jerusalem on sen sijaan oleva todellinen rauhan kaupunki. 

Tiedämme taivaallisesta kaupunfista sen, että siellä on kerta kaikkiaan täydelliset vesivarat.  Johnnes sanoi, että hänen seurassaan ollut enkeli näytti hänelle kristallinkirkkaan "elämän veden virran" (Ilm.22:1).  Nykyisessä maailmassa meidän on lisättävä vesivaroihinkemikaaleja tappaaksemme bakteerit, jotta ihmiset eivät sairastuisi.  Sellaista ei tarvita Jumalan uudessa Jerusalemissa.

Ilmestyskirjassa sanotaan myös, että "kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu.  Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden." (Jae. 2) Tämä jae ei tarkoita sitä, että ihmiset sairastuvat ja käyttävät sitten puun lehtiä yrttilääkkeenä.  Oletan, että tämä tarkoittaa hengellistä tervehtymistä.  Kun me kaikki keräännymme yhdessä yhtenä perheenä elämän puun alle, kaikenlainen hajaannus loppuu.  Me muodostamme yhdistyneen kansan.

Jesaja antaa toisen kuvauksen Jumalan uudesta maasta:  "Silloin aukenevat sokeiden silmät ja kuurojen korvat avautuvat, rampa yhppii silloin kuin kauris, mykän kieli laulaa riemuaan." (Jes. 35:5,6.)  Sokeat näkevät, kuurot kuulevat ja rammt kävelevät!  Johannes jatkaa ajatusta sanoen: "Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kodonnut." (Ilm. 21:4).

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Jumalan etsintä perustuu rakkauteen


Rakkaudella on oma voimansa.  Se on ainoa voima, joka lopulta kykenee saamaan valtaansa ihmissydämen.  Jeesus ilmoittaa Jumalan, joka tulee etsimään meitä, Jumalan, joka antaa tilaa meidän vapaudellemme sittenkin, vaikka sen hintana on hänen Poikansa henki, Junalan, joka on haavoittuva.  Mutta Jeesus ilmoittaa ennen muuta Jumalan, joka on rakkaus.

Jeesuksen omissa kertomuksissa Jumalan rakkaudesta on lähes epätoivoinen sävy.  Luukkaan 15. luvussa hän kertoo naisesta, joka etsii koko yön, ennen kuin löytää arvokkaan rahan, ja paimenesta, joka etsii pimeässä niin kauan että lopulta löytää yhden ainoan eksyneen lampaan.  Molemmat vertaukset päättyvät suureen riemuun, taivaallisiin juhliin, joissa ilo irtoaa, kun tulee tieto siitä, että jälleen joku syntinen on saatu toivottaa tervetulleeksi kotiin.

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1.Joh. 4:10).  "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta" (Joh. 15:13).

lauantai 23. huhtikuuta 2016

" Ensirakkauteni "


Asuessani Tuusulasa vuonna 2000 sain kokea elämässäni todellisen rakkauden, kun luin Jesajan kirjan Jakeita 53:2-7 ( vkr):  Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä- - Rangaistus oli hänen päällänsä,että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikien meidän syntivelkamme."
Lukiessani ymmärsin Kristuksen kärsimyksiä, jotka koskettivat minua.   Sain tuntea, että minunkin syntini oli sovitettu ristillä.  Samana vuonna, eräänä syksyisenä yönä itkin synnintuskissani ja huusin Jeesusta pelastajaksi elämääni ja sisimpääni.  Sitten Jumala johdatti eteeni kirpputorilta suuri taistelu - kirjan.  Sen kautta sain vastaukset lopun aikaa  koskeviin ja muihinkin kysymyksiini ( Matteus 24, Kuukas 21 ). Silloin minulle avautui myös  Sapatti. Sain hylätä vanhan elämäni ja ottaa rakkauden askeleen totuuteen sekä yhtyä Jeesuksen jäähyväisrukoukseen ( Joh. 17:26). Myös kolmen enkelin sanoma ja Jeesuksen lähetyskäsky evankeljumin viemisestä kireesti eteenpäin tulivat minulle kokonaisvaltaisesti rakkaiksi. Samalla opin arvostamaan Herran ehtoollista ( Joh.13).  kiintymykseni Jumalan saa kohtaan alkoi syventyä ollessani elämäni ensimmäisessä jalkojen pesussa ja sapattijumalanpalveluksessa Helsingin Annankadun advettikirkossa.
Seuraavana keväänä lensin Kuusamoon, jossa  ystäväni pastori Paavo  Hautala kastoi minut.  Seurakunnassa olen oppinut ymmärtämään myös  Nykyaika-lehden merkityksen. Tämä lehti valaisee Jumalan suunnitelmia, tekee avoimeksi Jumalan tahdolle, vahvistaa uskoa Jeesukseen ja antaa elämälle lohtusta ja toivoa.     Jumala teitä siunatkoon.  Virvoittavaa kevättä!  (  Ilm 1:3 ;  14:7; 22:14 ja  Ef.1:2.)
Voit lukea todistukseni  Nykyaika lehdestä  seurakunta lehti 12/ 2012

Elämän lähde

Se, mitä Jeesus sanoi eraalle kaivosta vettä noutamaan tulleelle naiselle kauan sitten, on totta myös tänään:  "Joka juo tätä(kaivon) vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaant vettä, ei enää koskaan ole janoissaan.  Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä."

Raamatun viimeisesä kirjassa, Ilmestyskirjassa, Jeesus vakuuttaa:  "Alä pelkää.  Minä olen ensimmäinen ja viimeinen, tätti elävä.  Minä olin kuollut, mutta nyt minä elän, elän aina ja ikuisesti.  Minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet."

Aika on annettu meille siksi, että sen kuluessa etsisimme ikuista elämää.  Tämä elämä on Jeesuksessa.  Se voidaan vastaanottaa uskon kautta juuri nyt!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Nyt on pelastuksen päivä

" Kyllä minä tahdon - mutta ehtiihän tässä, sillä saihan se ryövärikin armon yhdennellätoista hetkellä."  Näin ajattelee moni, kun Jumala kutsuu pelastukseen.  Mutta usein tämä aja tus on varsin kohtalokas.  Elämä on ainutkertainen!  Olemme täällä vain muutaman hetken, jona aikana meidän kohtalomme ratkaistaan ikuisesti.  Sen tähden Juuri nyt tehdyt valinnat ovat kauaskantoisia.  Niillä on arvaamattoman suuri merkitys kaikkeen tässä ja tulevassa elämässä.

Tästä on varoittavana esimerkkinä Eesau.  "Kuolenhan minä kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen."  Näin hän sanoi, ja näillä huolettomilla sanoilla hän heitti luotansa pois suuren siunauksen, jota hän ei saanut takaisin, vaikka kyynelin pyysi.

Eesau kyllä huomasi menetyksensä tullessaan isänsä eteen, mutta silloin se oli jo liian myöhäistä.  "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni?  Siunaa myöskin minut"  (!Moos. 27:38).  Ja Eesau itki katkeresti.  Mutta mikä oli vanhan lisakin vastaus?  Näin hän sanoi:  "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäälä" (1Moos. 27:39).  Tämä ei tunnu siunaukselta. Päinvastoin ! Se kertoo helteestä, jonka alla kaikki kuivuu ja nääntyy. Se kertoo elämästä, josta kaikki arvokas laskeutuu pois.  Tässä on monien miehen ja naisen kokemus tänäkin aikana.  Kääntämällä selkänsä Jumalan kutsulle ja Pyhän Hengen  äänelle heille on tapahtuut elämän suurin onnettomuus. Siunausvirrat ovat kuivuneet, sielu on nääntynyt, ja sanomaton ahdistus painaa mieltä.  Niinpä moni vaikeroikin sielun tuskassa:  "Minä odotin onnea , mutta tuli onnettomuus; minä varjosin valoa, mutta tuli pimeys "  ( Job.30:26 ).  Eikä tässä kaikki.  Suurin ja raskain pettymys, minkä miljoonat kokevat todeksi, on se, kun viimeisenä päivänä huomaavat  jääneensä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle.  Silloin moni murtuu kyyneliin.  Eesaun tavoin he tulevat Isän eteen liian myöhään. Pelastuksen ovi on jo suljettu  ja jokaisen kohtalo on ratkaistu. Lohduton ja peruuttamaton on se sana, joka silloin kantautuu kaikkien pelastumattomien korviin. Se on Kristuksen  sana: En tunne teitä, enkä tiedä,mistä te olette.

perjantai 8. huhtikuuta 2016

Valmistautuminen

Ellen G. White antaa seuraavilla riveillä neuvoja hyvin käytännöllisellä tavalla:  "Valmistukset sapattia varten on saatava valmiiksi perjantaina.  Katso, että vaatteet ovat kunnossa ja kaikki keittäminen suoritettu.  Kengät pitää olla kiilloitettu ja kylpy otettu.  On mahdollista tehdä näin.  Jos otat sen tavaksi, voit tehdä sen. 

Sapattia ei ole käytettävä vaatteiden korjaukseen, ruuanlaittoon, huvitteluun tai mihinkään muuhun maalliseen toimeen.  Ennen auringonlaskua kaikki ajalliset puuhat on pantava pois ja kaikki maailmalliset lehdet siirrettävä näkyvistä.  Vanhemmat, selittäkää lapsillenne tämät työ ja sen tarkoitus, ja antakaa heidän ottaa osaa valmistautumiseen sapatin pitämiseksi lain käskyn mukaan.

"Ennen auringonlaskua tulisi perheen jäsenten kokoontua sapatin alku ja loppuhetkiä.  Alku ja loppuhetket ovat yhtä kallisarvoista ja pyhiä kuin päivän keskiaikakin.

"Meidän on huolellisesti tarkattava sapatin alkamista ja päättymistä.  Muista, että jokainen hetki on pyhä.  Ennen sapatin alkua on lakattava sekä henkisistä että ruumiillisista maallisista askareista".

Tahdomme toivotta sapatin tervetulleeksi ja osoittaa sen alkaneeksi pitämällä hengellisen virkistyshetken perheemme kanssa ja myös silloin, kun olemme yksin.  Voimme avata Pyhän Raamatun ja polvillamme rukoilla Luojaamme jättäen elämämme hänen käsiinsä.  Tämä muodostuu sapatin vieton tavan varmistukseksi koko perheelle.  Monet lapset ovat myöhemmin todistaneet lämpimistä muistoista ja perjantai - illan rukoushetkien lujittavasta, vahvistavasta vaikutuksesta sapattia vastaanotettaessa.

Miten järkyttävä menetys, jos sallimme viikon töiden vallata tämän siunatun ajan.  Jos olemme huolimattomia sapatin alku ja loppuhetkiin nähden,olemme taipuvaisia ajautumaan huolimattomuuteen muihinkin pyhän päivän tunteihin nähden.  Vihollinen ei tahtoisi meidän erottavan selvästi arkipäiväisiä asioita Jumalalle kuuluvista.

                                             Sapatin pyhittämisen periaatteet  (s. 8,9)

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Kuuliaisuuden palkka

Ristin kunnia on siinä, että  kääntyneet ihmiset voivat nyt hänen armonsa avulla elää pyhää elämää  heikoissa, inhimillisessä lihassaankin. Saatana, voikka hänet luotiin  täydelliseksi ja pyhäksi, lankesi syntiin itse taivaassa. Aadam ja Eeva, joilla ei ollut minkäänlaista taipumusta pahaan, antoivat perään kiusaukselle kauniissa Eedenin paratiisissa ja lankesivat.  Mutta Jumalan lapset täällä maan päällä voivat ristin voimassa kulkea kohti jumalallista täydellisyyttä, vaikka heillä on  synnillinen luonto ja vaikka jumalattomat ihmiset ja pahat enkelit ympäröivät heitä. Tästä nähdään, että Jumalan laki on vapauden laki ja että ihminen tulee onnelliseksi olemalla kuuliainen sen kaikille sen käskyille.
Ristin kunnia on siinä, että tänä viimeisenä aikana, jolloin kapina on  saavuttanut huippunsa ja ihmiskunnan siveellinen tila on kurjimmillaan, Jumala kokoaa pyhän kansan, jäännösseurakunnan, joka on sinetöity Elävän Jumalan sinetillä, täydellisen pyhityksen merkillä.  Näinä äärimmäisen jumalattomuuden päivinä  Jumalan kansa saavuttaa korkeimman pyhyyden.  Omakohtaisen uskon vapaaehtoisella kuuliaisuudella seurakunta pitää kaikki Jumalan käskyt ja siten rakastavassa palveluksessaan heijastaa  Kristuksen ihanteita ja hyveitä.  Tämä jäännösjoukko jonka suussa ei ole valhetta ja joka seuraa Kristusta minne tahansa hän meneekin, sekä täällä että iäisyydessä, tulee ikuisesti olemaa n hänen kunniansa ylistykseksi.  Ilm.14:1-5.