Rakkaudella on oma voimansa. Se on ainoa voima, joka lopulta kykenee saamaan valtaansa ihmissydämen. Jeesus ilmoittaa Jumalan, joka tulee etsimään meitä, Jumalan, joka antaa tilaa meidän vapaudellemme sittenkin, vaikka sen hintana on hänen Poikansa henki, Junalan, joka on haavoittuva. Mutta Jeesus ilmoittaa ennen muuta Jumalan, joka on rakkaus.
Jeesuksen omissa kertomuksissa Jumalan rakkaudesta on lähes epätoivoinen sävy. Luukkaan 15. luvussa hän kertoo naisesta, joka etsii koko yön, ennen kuin löytää arvokkaan rahan, ja paimenesta, joka etsii pimeässä niin kauan että lopulta löytää yhden ainoan eksyneen lampaan. Molemmat vertaukset päättyvät suureen riemuun, taivaallisiin juhliin, joissa ilo irtoaa, kun tulee tieto siitä, että jälleen joku syntinen on saatu toivottaa tervetulleeksi kotiin.
"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1.Joh. 4:10). "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta" (Joh. 15:13).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti