Tästä on varoittavana esimerkkinä Eesau. "Kuolenhan minä kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen." Näin hän sanoi, ja näillä huolettomilla sanoilla hän heitti luotansa pois suuren siunauksen, jota hän ei saanut takaisin, vaikka kyynelin pyysi.
Eesau kyllä huomasi menetyksensä tullessaan isänsä eteen, mutta silloin se oli jo liian myöhäistä. "Tuo yksi ainoa siunausko sinulla vain onkin, isäni? Siunaa myöskin minut" (!Moos. 27:38). Ja Eesau itki katkeresti. Mutta mikä oli vanhan lisakin vastaus? Näin hän sanoi: "Katso, sinun asuinsijasi on oleva kaukana lihavasta maasta ja vailla taivaan kastetta ylhäälä" (1Moos. 27:39). Tämä ei tunnu siunaukselta. Päinvastoin ! Se kertoo helteestä, jonka alla kaikki kuivuu ja nääntyy. Se kertoo elämästä, josta kaikki arvokas laskeutuu pois. Tässä on monien miehen ja naisen kokemus tänäkin aikana. Kääntämällä selkänsä Jumalan kutsulle ja Pyhän Hengen äänelle heille on tapahtuut elämän suurin onnettomuus. Siunausvirrat ovat kuivuneet, sielu on nääntynyt, ja sanomaton ahdistus painaa mieltä. Niinpä moni vaikeroikin sielun tuskassa: "Minä odotin onnea , mutta tuli onnettomuus; minä varjosin valoa, mutta tuli pimeys " ( Job.30:26 ). Eikä tässä kaikki. Suurin ja raskain pettymys, minkä miljoonat kokevat todeksi, on se, kun viimeisenä päivänä huomaavat jääneensä Jumalan valtakunnan ulkopuolelle. Silloin moni murtuu kyyneliin. Eesaun tavoin he tulevat Isän eteen liian myöhään. Pelastuksen ovi on jo suljettu ja jokaisen kohtalo on ratkaistu. Lohduton ja peruuttamaton on se sana, joka silloin kantautuu kaikkien pelastumattomien korviin. Se on Kristuksen sana: En tunne teitä, enkä tiedä,mistä te olette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti