" Karitsoita hänkantaa sylissään "

Kun Jeesus suorittaa laupeudentyötään kaupungin kaduilla, väkijoukon läpi työntyy äitejä, jotka kantavat sylissään sairaita ja kuolevia pienokaiosia.  He yrittävät päästä  Jeesuksen lähelle  herätääkseen hänen huomionsa.
Katso näitä äitejä, jotka ovat kalpeita, uupuneita, miltei epätoivoisia, mutta kuitenkin päättäväisiä ja  peräänantamattomia.  Kärsimyksensä taakkaa kantaen he etsivät Vapahtajaa.  Kun tungeksiva  ihmisjoukko työntää heitä kauvenmaksi,  Kristus lähestyy heitä askel askeleelta, kunnes hän on aivan heidän lähellään.  Toivo syttyy heidän sydämmessään. Ilon kyyneleet valuvat,kun he saavat osakseen hänen huomionsa ja katsovat silmiin, jotka ilmaisevat rajatonta sääliä ja rakkautta.
Vapahtaja valitsee joukosta yhden ja pyrkii herättämään hänen luottamuksensa sanoen: " Mitä haluat minun tekevän sinulle? "   Nainen pyytää  nyyhkyttäen: " Mestari, paranna lapseni."  Kristus ottaa pienokaisen hänen käsivarsiltaan ja tauti pakenee hänen kosketuksestaan.  Kuoleman kalpeus on poissa, elämää antava voima virtaa suonissa, lihakset vahvistuvat.  Äidille lausutaan lohdutuksen ja rauhan sanoja; ja sitten on  vuorossa toinen sairastapaus, aivan yhtä kiireellinen.  Jälleen Kristus käyttää elämää antavaa voimaansa, ja kaikki antavat kiitoksen ja kunnkan hänelle, joka saa aikaan ihmeitä.  Me mietiskelemme paljon  Kristuksen elämän suuruutta.  Puhumme niistä suurenmoisista asioista, joita hän sai aikaan, ihmeistä , joita hän teki.  Mutta huomio, jonka hän kohdisti  vähäpätöisiä pidettyihin seikkoihin. Tarjoaa vielä  vakuuttavamman todistuksen hänen suuruudestaan.
Jeesus tuntee jokaisen äidin sydäntä painavan taakan.  Hän, jolla oli puutetta ja köyhyyttäm vastaan taisteleva äiti, tuntee myötätuntoa jokaista ponnistelevaa äitiä kohtaan.  Hän, joka teki pitkän matkan huojentaakseen kanaanilaisen naisen ahdistunut sydäntä, on valmis tekemään alvanyhtä paljon nykyajan äitien hyväksi.  Hän lohduttaa ja auttaa kaikissa murheissa ja vastoinkäymisissä.

Äidit tulkoot huolineen Jeesuksen luo. He saavat osakseen riittävästi armoa voidakseen huolehtia lapsistaan.  Portit ovat auki jokaista äitä varten, joka haluaa laskea taakansa Vapahtajan jalkojen juureen.  Hän, joka sanoi: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä."  (Mark. 10:14), kehottaa yhä äitejä tuomaan pienokaisensa hänen siunattavikseen.

                                                              Suuren Lääkärin  (s. 25-27)
                                                               Ellen G. White