Niittämisen Laki

Niittämisen laki on erehtymätön, ja niinkuin kaikki Jumalan lait sekin on muuttumaton.  Se koskee yksilöä, kotia, kirkkoa, valtiota ja koko ihmiskuntaa.  Pyhässä Raamatussa tämä laki esitetään näin:  "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseään pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän niittääkin.  Joka lihaansa kylvää, on lihasta niitävä turmeltumusta; mutta joka Henkeen kylvää, on Hengestä niitävä iankaikkisen elämän." Gal. 6:7,8.
Kristus viittasi opetuksissaan usein tähän suureen lakiin.  Hän opetti, että ihmisen sydämen ja elämän pellossa on kaksi suurta kylvöstä, jotka kumpikin tuottavat oman satonsa.  Totuus ja vanhurskaus ovat hyvää siementä ja tuottavat ilon ja rauhan runsaan sadon; synti erhetys tuottavat pahoina kylvöinä tuskaa ja kuolemaa.
Kun katselemme nykymaailmaa sotineen, kärsimyksineen ja rikoksineen, tai kun näemme virheitä tai syntiä seurakunnassa, taikkapa vain jonkun yksilön siveellisen mainitun miehen tavoin:  "Herra, etkö kylvänyt peltoosi hyvää siementä?  Mistä siihen on tullut valhevehnää?"  Matt. 13:27.  Kristus vastasi tähän:  "Sen on vihamies tehnyt."  Jea. 28.  Tämä vastaus selittää synnin, kärsimyksen ja tuskan olemaassaolon.  Se ilmoittaa kaiken koko ihmiskunnan historiassa esiintyneen pahan synnyn ja syyn.

Niittämisen laki säätää, että koottu sato on aina samanlaista kuin kylvetty siemen.  Jo aivan luomisen alussa määrättiin, että kaikki elollinen,  " jossa siemen on ", kantaisi hedelmän "lajinsa jälkeen".  1 Moos. 1:12.  Mitä sitten ihmiskunta kylväneekin, määrää kylvö niittämisen, joka on kohtalo.  "Nostakaa silmänne", sanoi Kristus, "ja katselkaa vainioita, kuinka ne ovat valkoiset leikattaviksi". Joh. 4:35.
                                                          Kylvöä ja Satoa   (s. 15,16)