Jeesus ja kansa

 Jeesus oli kansamies.  Häntä kutsuttiin publikaanien ja syntisten ystäväksi.  Tavallisen kansan parissa hän viihtyikin.
Jeesus voitti kansa luottamuksen.  Se ei ollut niikään hänen saarnojensa kuin hänen henkilökohtaisen ystävyytensä ja rakkautensa seurausta.  Hän auttoi ihmisiä pääsemään synnistä, sairaudesta ja alemmuuden taakata.
Kun muuan virkamies Kapernaumissa pyysi Jeesukselta apua sairaalle pojalleen, hän paransi pojan.  Roomalainen upseeri rukoili Jeesusta sairaan palvelijansa puolesta, ja palvelija parani.  Nikodemos, neuvoston jäsen, tuli yöllä Jeesuksen luo ja koki hengellisen uudistumisen.  Jairos, synagogan esimies, turvautui Jeesukseen tyttärensä kuoltua, ja Jeesus herätti tytön.  Tullimiehet Leevi ja Sakkeus valmistivat juhlapäivälliset kiitokseksi Jeesukselle.  Betanian sisarukset Lasarus, Martta ja Maria olivat Jeesuksen lähimpiä ystäviä.  Syntinen nainen voiteli Jeesuksen jalat kalliilla öljyllä.  Samarialaisen naisen todistus sai koko kaupungin liikkeelle.  Nämä ja lukemattomat tapahtumat, joita Raamattu ei edes mainitse (Joh. 21:25) osoittavat, että Jeesuksella oli paljon ystäviä.
Jeesus ei ole vain ystäviensä tai pienen lauman Herra.  Hän on kaikkien Vapahtaja.  Meidän tulee pitää yhteyttä maailmaan, sillä sen elovainioila on paljon korjaamatonta satoa.  Jeesus haluaa yhteyttä niin yksilöhin kuin kansoihinkin.  Hänet tulee tehdä tunnetuksi kaikille.  Se onnistuu parhaiten henkilökohtaisen työn kautta silloinkin, kun sanoma välitetään median kautta.
Ne, jotka kuulivat Jeesuta, sanoivat:  "Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin lainopettajat."  (Matt. 7:29.)  Eikä aiheetta.  Jeesus saarnasi, opetti, paransi, herätti kuolleita ja ruokki tuhansia eli teki sosiaalista työtä.  Jopa ulkomailta tultiin häntä kuulemaan ja saamaan apua.