Sapatinvietto

Sapatin pyhä asetus o n merkki Jumalan ihmistä kohtaan osoittamasta rakkaudesta.
Se on muisto siitä Jumalan voimasta, joka  ilmeni luomistyössä, mutta se ilmenee myös Hänen valtaansa uudistaa ja pyhittää elämä  ( Hes.20:12, ja pitämällä sitä pyhänä me osoitamme olevamme uskollisia Jumalalle.  Sapatin oikea pyhittäminen on todistuksena uskollisuudesta Luojaa kohtaan ja yhteydestä Lunastajaan.  Aivan erikoisessa merkityksessä on sapatti  todistus kuuliaisuudesta. Ellemme me yksilönä kykene esittämään tätä todistusta, kuinka olisimme sopivia julistamaan sapattisanomaa maailmalle ?
Sapatin hetket kuuluvat Jumalalle, ja ne on käytettävä yksinomaan Hänelle.  Meidän omilla  huveillamme, omilla sanoillamme ja omilla ajatuksillamme ei saa olla mitään sijaa Herran pyhän päivän vietossa  ( Jes. 58:13).   Sapatti on erikoisesti varattu sekä kodeissa että seurakunnissa suoritettavaa jumalanpalvelusta varten. Se on ilon päivä meidän itsellemme.
Ansiotyöstä on luovuttava sapatinpäivänä, tämä päivänä ei saa tehdä mitään sellaista työtä, joka tavoittelee  vain maallisia etuja , vaan  niinkuin jumala jätti luomistyönsä ja lepäsi sapattina ja pyhitti sen, niin on ihmisenkin jätettävä jokapäiväiset tehtävänsä ja omistettava sapatin pyhät hetket jumalanpalvelukseen, tarpeelliseen lepoon ja hyviin tekoihin.