Uudestisyntymistä ei voi erottaa Jeesuksen rististä. Ne ovat kuin siamilaiset kaksoset, joilla on sama sydän. Niinpä keskustellessaan Nikodemoksen kanssa Jeesus avaa omaa ristinkuolemaansa Vanhan testamentin kertomuksella ( 4. Moos.21:4-9), jonka Nikodemos hyvin tuntee:
" Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin myös Ihmisen Poika korotettava, jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän."
Jotta syntonen ihminen voi uudestisyntyä pyhän Jumalan lapseksi, on uskallettava astua pimeydestä valoon. Itsepetoksesta totuuteen. Itsetyytyväisyydestä keppikerjäläiseksi. Risti on kuitenkin myös lohdullinen, sillä yllättäen se ei syytäkkään, vaan tarjoaa täydellistä anteeksiantoa. Sillä antaakseen ihmiselle oikeuden uudestisyntyä Jumalan lapseksi Jeesuksen täytyi kuolla jokaisen ihmisen kaikkien pahojen tekojen tähden. " Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainokaisen Poika, jota Jumala ei lähettänyt maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Kun laitat edellä mainitun raamatunjakeen sanojen maailmaa ja yksikään tilalle oman nimesi ja luet sen sitten uudestaan, Jeesuksen sanat tulevatkin yllättäen aivan iholle. ( Joh.19:38-42)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti