Sapatin suuri merkitys luomisen muistomerkkinä on siinä,että se jatkuvasti esittää sen todellisen perusteen, minkä nojalla on velvollisuus palvella Jumalaa - Koska hän on Luoja ja me olemme hänen luomiaan olentoja. Sen tähden sapatti kuuluu suorastaan Jumalan palvonnan perustukseen; sillä se teroittaa tätä suurta totuutta mitä vaikuttavimmalla tavalla, eikä mikään muu säädös tee sitä.
Jumalan palvonnan todellisena perustuksena ,ei ainoastaan seitsemäntenä päivänä tapahtuvan, vaan kaiken palvonnan,on Luojan ja hänen luomisensa olentojen välinen suhde. Tämä suuri totuus ei voi koskaan vanhentua eikä saa milloinkaan unohtua.
Muistuttaakseen ihmisiä jatkuvasti tästä totuudesta Jumala asetti sapatin Eedenissä; ja niin kauvan kuin se tosiasia, että hän on meidän Luojamme, pysyy meidän palvontamme perusteena, niin kauan sapatti säilyy sen merkkinä ja muistona. Jos sapattia olisi yleisesti pidetty, ihmisten ajatukset ja tunteet olisivat suuntautuneet Luojaan kunnioituksen ja palvonnan kohteena, eikä koskaan olisi ollut yhtään epäjumalanpalveliaa, jumalankieltäjää tai uskonta. Sapatin pitäminen on merkki kuuliaisuudesta oikeaa Jumalaa kohtaan, häntä joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet. Tästä seuraa,että sanoma, joka kehottaa ihmisiä palvelemaan Jumalaa ja pitänään hänen käskynsä, kiinnittää erikoista huomiota neljännen käskyn pitämiseen.
Vastakohtana niille, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, kolmas enkeli osoittaa toista luokkaa, jonka erheitä vastaan annetaan seuraava vakava ja pelottava varoitus: "Jos joku kumartaa petoa ja sen kuvaa ja ottaa sen merkin otsaansa tai käteensä, niin hänkin on juova Jumalan vihan viiniä. Ilm. 14:9,10. Tämän sanoman käsittämiseksi on välttämätöntä tulkita oikein siinä käytetyt vertauskuvat. Mitä tarkoitetaan pedolla, sen kuvalla ja sen merkillä?
Suuri Taistelu (s. 437)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti