Me voimme valita kahdesta elämän suunnasta. Yksi johtaa eroon Jumalasta ja sulkee meidät pois hänen valtakunnastaan.Sillä teillä on kateutta,riitaa, murhia ja kaikkea pahuutta. Meidän tulisi valita toinen suunta, jota seuratessa voimme löytää iloa,rauhaa, sopusointua ja rakkautta.
Rakkautta tulee vaalia. Eniten tarvitsemme Kristuksen rakkautta sydämmeemme. Tästä kallisarvoisesta lahjasta meillä on suuri puute. Ennen kaikkea muuta me tarvitsemme sellaista rakkautta, joka paloi Jeesuksen sydämessä.Kun meillä on sellaista rakkautta,se tulee ilmi. Voiko Jeesus Kristus asua sydämmessämm ilman että se heijastuisi lähimmäisiimme ? Se ei voi olla antamatta todisteita olemassaolostaan. Se ilmenee sanoina ja kasvon ilmeinäkin.
- Jokin aika sitten kuulin sairaan lapsen sanovan,että eräs ihminen ei rakastanut häntä. Häneltä kysyttiin, miksi hän niin ajatteli: " Mistä tiedät, ettei hän rakasta sinua ? " "Mistäkö ? Kun katson häntä, tiedän ettei hän pidä minusta. Minä tiedän ,ettei hän rakasta minua. " Lapsi lukee kasvonilmeitä ja ymmärtää katseestakin. Eikö sitten aikuinen voisi tietää, milloin joku rakastaa,sillä se ilmenee käytöksessä, sanoissa, teoissa ja kasvonilmeissä. Onko ihme,että lapsi pystyy sanomaan, ketkä ovat hänen ystäviään ? Onko kumma,että hän tietää, ketkä hänestä pitävät ? Ei tarvita montakaan kuukautta ennen kuin voimme havaita,onko ihmisen sydämmessä Kristuksen rakkautta ja heijastuuko se myö ympäristöön.
- Kun Kristuksen rakkaus on sydämmessä,se ei pysy salassa, kuten ei hienon hajusteen tuoksukaan. Sen pyhä vaikutus heijastuu luonteen kautta kaikille. Kristus, " kirkkauden toivo ",saa muotonsa ihmisessä. Hänen valkeutensa ja rakkautensa koetaan, hänen läsnäolonsa voi tuntea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti