Uhrin tarkoitus

Moraalilaki ilmaisee  Luojan tahdon sekä lankeamattoimiin olentoihin että ihmiskuntaan nähden.
 Sen perustana on suurin rakkaus Luojaa kohtaan.  Jumalan moraalilaki on sovellettu ja ilmaistu ihmisperhettä varten kymmenessä käskyssä.  Lyhyt, kaiken kattava ja arvovaltainen kymmenen käskyn laki määrittää ihmisten velvollisuudet Luojaa ja toisiaan kohtaan.
( Katso  Matt.22:37-39; Room.13:8-10.)

2.  Kymmenen käskyn lain perusperiaatteiden rikkominen toi synnin maailmaan. Seurauksena on syntisten moraalinen ja hengellinen turmelus, etenevä  ruumiillinen rappeutuminen ja lopulta kuolea.
( 1.Joh.3:4; Room.5:12;8:6-8)

3. Pyhäkköpalvelus korosti kolmea puolta  Kristuksen työssä meidän hyväksemme: uhria, välitystyötä ja tuomiota. Yleisesti ottaen pyhäkön  kolme osaa vastasivat tätä  kolmivaiheista työtä. Uhri suoritettiin esipihalla, välitystyö pyhässä ja tuomio kaikkeinpyhimmässä.  Pyhäkön uhrimenot ja palvelus auttoivat Jumalan kansaa kaikkina aikoina ymmärtämään lunastussuunnitelman eri vaiheita.

-  Lisäksi jokainen uhri tarjosi näkyvän välikappaleen, jonka kautta ihminen saattoi palvella Jumalaa,  tunnustaa syntinsä sekä ilmaista kiitollisuutensa ja uskollisuutensa.  Eräässä mielessä nämä uhrit olivat rukouksia. Jotka kiinnittivät tuojansa uskon tulevaan  Lunastajaan.

Ole seurallinen

Kaikille Kristuksen työtovereille tahtoisin sanoa: Käyttäkää hyväksenne kaikki tarjoutuvat tilaisuudet päästäksenne ihmisten kotipiiriin. Ottakaa mukaan Raamattunne ja selittäkää heille sen suuria totuuksia.  Menestyksenne ei ole niinkään riippuvainen tiedostanne ja suorituksistanne kuin siitä, miten  pystytte tavoittamaan ihmisen sydämen.  Olemalla seurallisia ja tulemalla lähelle ihmisiä voitte kääntää heidän ajatuksensa suunnan helpommin kuin taidokkaimillaan  keskustelulla.
Kristuksen esittäminen perhepiirissä kotilieden äärellä ja pienissä  kotikokouksissa voittaa usein sieluja Jeeskselle menestyksellisemmin kuin liikehtivälle  väkijoukolle pidetyt ulkoilmakokoukset tai vaikkapa kokoussaleissa ja kirkoissa esitetyt saarnat.

Kaikkien, jotka saarnaavat Jumalan sanaa ja kaikkien, jotka ovat vastaanottaneet hänen armonsa evankeliumin, tulisi seurata Kristuksen esimerkkiä hänen osallistuessaan ihmisten harrastuksiin.  Me emme saa kieltäytyä seurustelemasta ihmisten kansaa.  Meidän ei tule eristäytyä toisista.  Saavuuttaaksemme kaikki ihmisluokat meidän tulee kohdata heidät siellä, missä he ovat.  Harvoin he omasta aloitteestaan tulevat etsimään meitä.  Jumalallinen totuus ei kosketa ihmissydämiä vain saarnatuolista julistettuna.  on toinenkin työkenttä, joka on ehkä vaatimattomampi, mutta aivan yhtä lupaava.  Se on alhaisten majoissa ja suurten palatseissa, vieraanvaraisen pöydän ääressä ja siellä, missä kokoonnutaan nauttimaan viattomasta ilosta toisten seurassa.

Kristus ei eristäytynyt muista, ja hän oli erityisesti loukannut fariseuksia poikkeamalla tässä suhteessa heidän tarkoista säännöistään.  Hän huomasi uskonnon alan aidatuksi korkeilla erottavilla muureilla, ikään kuin se olisi liian pyhä jokapäiväistä elämää varten.  Nämä raja-aidat hän kaatoi kumoon.  Joutuessaan tekemisiin ihmisten kansaa hän ei kysynyt:  Mikä on sinun uskontunnustuksesi?  Mihin seurakuntaan sinä kuulut?  Hän jakoi parantavaa voi maansa kaikille apuatarvitseville.Sen sijaan että olisi sulkeutunut erakkomajaan osoittaakseen taivaallista luonnettaan hän työskenteli innokkaasti ihmiskunnan hyväksi.  Hän teroitti sitä periaatetta, ettei Raamatun uskonto ole ruumiin kuolettamista.  Hän opetti, ettei puhdas ja tahraton uskonto ole tarkoitettu vain määrättyjä aikoja tai erikoisia tilaisuuksia varten.  Aina ja kaikkialla hän osoitti hellää kiinnostusta ihmisiä kohtaan tai levitti ympärilleen valoisan hurskauden elvyttävää valoa.

Heidän ennakkoluuloistaan välittämättä hän nautti tämän halveksitun kansan vieraanvaraisuutta.  Hän nukkui heidän kattonsa alla, söi heidän kanssaan heidän pöydässään nauttien heidän käsiensä valmistamaa ja tarjoamaa ruokaa, opetti heidän kaduillaan ja kohteli heitä hyvin ystävällisesti ja huomaavaisesti.

Jeesus tulee pian

Kristuksen toisen tulemisen toivon ymmärtäminen on avain, joka avaa historian lukot ja selittää kaikki tulevat tapahtumat.
Uskollisen vartian äänen tulisi kuulua joka hetki:  " Aamu on tullut, mutta silti on yö. "
Pasuunan äänen tulisi kaikua selkeänä, sillä on Herran tuloon valmistautumisen suuri aika.
Profetian totuudet  liittyvät toisiinsa,ja kun tutkistelemme niitä, ne muodostavat  käytännöllisen  kristillisen totuuden eheän  kokonaisuuden.  Kaikkien  saarnojemme ja todistuksemme tulee ennen muuta ilmaista, että me odottamme ja rukoilemme  Jumalan pojan  tuloa  jateemme työtä sen johdonmukaisesti.  Hänen tulemuksessa on meidän toivomme.  Tämän toivon tulee näkyä kaikessa sanoissamme ja kaikissa teoissamme, kaikkialla, missä kohtaamme ihmisiä, ja kaikessa ihmissuhteissamme.
Tämä ihmeellinen sanoma, Ihmisen Pojan toinen tulemus, tulee esittää ihmisille. Tämän aiheen  tulisi sisältyä jokaiseen saarnaan. Kun meitä ruokitaan jatkuvasti ikuisilla totuuksilla, näkyvät maailman houkutukset sellaisina kuin ne ovatkin: Täysin hyödyttöminä ja tyhjinä. Miten meidän tulisi suhtautua maailman , kunniaan, rikkauksiin ja nautintoihin ?
Me olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia, jotka odottavat, toivovat ja rukoilevat tuon siunatun toivon täyttymistä: Herramme ja pelastajamme Jeesuksen Kristuksen saapumista kunniassaan. Jos uskomme tähän ja toteutamme sitä myös elämässämme, miten voimakkaan toiminnan lähteenä tämä usko ja toivo voikaaan olla, miten palavasti se saakaan meidät rakastamaan toisiamme, miten tunnontarkasti se saakaan meidät elämään pyhää elämää Jumalan kunniaksi. Ja jos me pyrkisimme todella tekemään Jumalan tahdon, meidän ja maailman välille muodostuisi selvä raja.--  Jokaisen tulisi pitää mielessään,että Jeesus tulee pian.     " E.G. White.

Nostakaa päänne

Nostakaa päänne

Kun Jeesus puhui öljymäellä maailmanlopun merkeistä, Hän sanoi:
“Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21: 25-27).
Monet ajattelevat ihmiset, valtiomiehet ja tiedemiehet sanovat, miten vakavassa tilassa vanha maailmamme on. He korottavat varoittavan äänensä herättääkseen maailman asukkaat välinpitämättömyyden unesta. Jumalan Sana yksin voi osoittaa meille ulospääsytien tulevasta katastrofista. Jumalan lapset, jotka kuulevat Jumalan äänen, voivat löytää pelastuksen pahasta, kuten ensimmäiset kristityt Jerusalemin hävityksestä. He ovat ottaneet vaarin Herran Sanasta ja seuranneet historiaa, miten silloin ei yksikään kristitty kuollut Jerusalemissa.
“Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta” (Joh. 10:27, 28).
Yön pimeydessäkin he näkevät aamun koiton, pelastuksensa. He ovat valmiita etukäteen iloitsemaan lopullisesta vapautumisestaan synnin kurjuudesta. Jo Psalmista lauloi tästä heidän ilostaan:
“Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: `Suuret ovat Israelin Herran teot `. Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään” (Psalmi 126).  

voiko se toteutua?

Yli 2500 vuotta sitten kuningas Nebukadnessar, Babylonian kuningas ja senaikaisen maailman yksi merkittävimmistä hallitsijoista, ryhtyi pohtimaan valtakuntansa ja ylipäätään koko maailman historian tulevaisuutta. Hän sai vastauksen epätavallisella tavalla.
“mutta taivaassa on Jumala, joka paljastaa salaisuudet, ja nyt hän kertoo kuningas Nebukadnessarille, mitä tulevina aikoina on tapahtuva. Sinun unesi ja näyt, jotka vuoteellasi näit, ovat nämä” (Dan. 2: 28).
Unessa hän näki vaikuttavannäköisen metallisen patsaan
“Sinä katselit, kuningas, ja edessäsi oli suuri kuvapatsas. Patsas oli korkea ja sen loisto oli suunnaton. Se oli sinun edessäsi ja sen muoto oli kauhistava. Se patsas oli tällainen: pää puhdasta kultaa, rinta ja käsivarret hopeaa, vatsa ja reidet pronssia, sääret rautaa, jalat osaksi rautaa, osaksi savea. Sitä katsellessasi lähti käden koskettamatta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne. Niin murtuivat yhtä lailla rauta, savi, pronssi, hopea ja kulta, ja niistä tuli kuin ruumenia kesäisellä puimatantereella, ja tuuli kantoi ne pois, eikä niitä löytynyt mistään. Ja kivestä, joka oli osunut patsaaseen, tuli suuri vuori, ja se täytti koko maailman” (Dan. 2: 31-35).
Jumala näki Nebukadnessarin halun nähdä tulevaisuus. Mahtavassa näyssä hän näki tulevat tapahtumat ja maailmanvallat. Unen olosuhteet ja Danielin selitys (Dan. 2: 1-30) saivat hänet vakuuttuneeksi, että hän oli tekemisissä kaikkivaltiaan Jumalan kanssa.

Neljä maailmanvaltaa

“Sinä olet se kultainen pää”, Daniel sanoi Nebukadnessarille (Dan. 2: 36-38). Suurten maailmanvaltojen ensimmäisenä oli ylpeä Babylon ja sen mahtava hallitsija Nebukadnessar. Hän teki suuria asioita lyhyessä ajassa. Vielä tänäänkin voimme ihailla Babylonin kaupungin loistokkaita katuja Pergamon-museossa Berliinissä. Babylonin Riippuvat puutarhat on yksi antiikin seitsemästä ihmeestä. Mutta lyhyen ajan kuluttua Babylon menetti maailmanvallan aseman. Se tapahtui vuosina 606-538 eKr. Aran ja häpeällisen Belsassarin aikana ilmestyi kuuluisa kirjoitus seinälle: Mene Mene Tekel Ufarsin (Dan. 5: 24-30). Syntinä oli: sinut on vaaДalla punnittu ja kevyeksi havaittu.
Meedo-Persiasta tuli maailmanvalta Babylonin kukistuttua.
Yhtäkkiä, yön aikana, Babylon vallattiin ja Meedo-Persia perustettiin. Unessa nähdyn kuvapatsaan hopeiset kädet ja rinta kuvasivat Meedo-Persiaa. Se oli suuri ja voimakas valtakunta, mutta ei yltänyt Babylonin loistoon. Meidän aikaamme asti Persiassa on ollut keisarivalta. Maailmanvaltana se hallitsi kuitenkin vain vuosina 538-331 eKr. Kun lännestä tulivat valloittajat ja voittivat persialaiset, Dariuksesta tuli ensimmäinen kruununhaltija.
Kreikkaa kuvasi kuvapatsaan kupariset vatsa ja reidet.
“…sitten kolmas valtakunta, joka on hallitseva koko maailmaa” (Dan. 2: 39).
Aleksanteri Suuren valloitusjoukot täyttivät tämän ennustuksen. Hän valloitti koko itäisen maailman aina Intiaan saakka. Hän perusti valtakunnan, jonka kokoista ei ollut siihen mennessä ollut. Paheellinen elämä ja taipumus juomiseen aiheuttivat hänelle kuitenkin nopean lopun. Vastaavanlaisesi tuhoutuen ja hajoten tämä valtakunta hallitsi maailmaa vuosina 331- 161 eKr.
Rooma. “Vielä on tuleva neljäs valtakunta, luja kuin rauta, ja niin kuin rauta murskaa ja särkee kaiken ja niin kuin rauta rikkoo, niin se on murskaava ja rikkova kaikki muut” (Dan. 2: 40).
Kuinka sattuva onkaan tämä ennustus Roomasta. Se oli rautainen sotilaineen, vahva linnoineen, ja julma vihollisilleen. Se pysyi maailmanvaltana vuodesta 161 eKr. vuoteen 476 jKr. Sen jäljet ulottuvat meidän aikaamme asti.
Jakautunut Eurooppa
“Se, että näit jalkojen ja varpaiden olevan osaksi ruukkusavea ja osaksi rautaa, tarkoittaa, että tämä valtakunta on oleva jakautunut mutta siinä on raudan lujuutta, niin kuin näit rautaa olevan ruukkusaven seassa. Se, että varpaat olivat osaksi rautaa ja osaksi savea, tarkoittaa, että valtakunta on oleva osittain luja ja osittain hauras. Ja että näit rautaa ruukkusaven seassa, se tarkoittaa, että valtakunnat liittyvät toisiinsa avositein mutta eivät yhdisty, niin kuin ei rautakaan yhdisty saveen” (Dan. 2: 41-43).
Me elämme tänään aikakautta, jota kuvaa näyssä nähdyn kuvapatsaan kymmenen varvasta. Yhtenäinen Rooman valtakunta on jakautunut ja pysyy sellaisena maailmanhistorian loppuun saakka. Kun tehdään yrityksiä jakautuneiden osien jälleen yhdistämiseksi, tulee lopputuloksena olemaan aina epäonnistuminen. Tätä yrittää EU yhdistämällä menneiden voittajavaltioiden asevoimat suurmahdiksi. Maiden hallituksia tai kirkkokuntia yhdistämällä ei voida valtioiden rajoja poistaa. Jumalan sana sanoo: Rauta ja savi eivät yhdisty!
Kuitenkin raudan olemusta (kovuutta) on säilynyt. Vieläkin iso osa tieteellistä ja teologista kieltä on latinaa. Lakiasioissa puhutaan vieläkin roomalaisesta oikeudesta. Roomalainen oikeus on pohjana kaikkien nykyisten oikeusvaltioiden oikeusjärjestelmälle.
Meille, jotka ehkä pelokkaana pohdimme tulevaisuutta, kuten Nebukadnessar, on olemassa ennustus, että jakautuneessa Euroopassa tulee olemaan tietynlainen luottamussuhde. Näemmehän, että emme sentään ole hukkuneet sotien tulvaan, ja että emme ole sotien alkulähde. Euroopassa ei myös ole mikään tietty oppi tai diktatuuri muodostanut mitään vahvaa asemaa.

Kivi, joka “lähti käden koskematta”

Nebukadnessarin näkemän kuvapatsaan vertauskuva ulottuu maailmanhistorian loppuun saakka.
“Sitä katsellessasi lähti käden koskematta vierimään kivi. Se osui patsaan jalkoihin, jotka olivat rautaa ja savea, ja murskasi ne” (Dan. 2: 34).
Se kivi, joka kuvapatsaan lopulta hävitti, ei ole esim. atomipommi, koska se lähti liikkeelle ilman ihmiskättä. Mutta mitä kivi tarkoittaa? Tämä kivi ei ole mikään muu kuin Jeesus Kristus.
“Joka tähän kiveen kaatuu, se ruhjoutuu, ja jonka päälle tämä kivi kaatuu, sen se murskaa” (Matt. 21: 44).
Näin tämä mahtava profetia kuljettaa meidät vuosituhansien takaa aina Kristuksen takaisintuloon saakka. Tällöin kansojen historia maan päällä päättyy.

Toisenlainen valtakunta

Ennustuksen kertomus ei pääty, kuten kaikissa profetioissa on tarkoitus, ennen kuin on tultu Jumalan valtakunnan uudelleentulemiseen.
“Noiden kuninkaiden aikana on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka ei ikinä tuhoudu, eikä sitä valtakuntaa anneta toiselle kansalle. Se murskaa lopullisesti kaikki nuo valtakunnat, ja se pysyy ikuisesti” (Dan, 2: 44).
Ajattelevainen kuningas Nebukadnessar pohti tulevaisuutta vuosituhansia sitten. Hänelle tulevaisuus näytettiin, ja hän tiesi Jumalan valtakunnan tulevan. Miten paljon enemmän meidän tulisi tässä epävarmassa ja rauhattomassa maailmassa pohtia tulevaisuutta? Tällaiset pohdinnat saavat meidät ikävöimään Jumalan valtakuntaa, jossa rauha ja oikeudenmukaisuus vallitsevat.

( SPAUP)

Seulominen on alkanut

Seulominen alkoi jo 1850 (HK 58) ja on jatkunut siitä asti. 1857 sisar White sanoi: "Näin Jumalan kansaa seulottavan voimakkaasti". (1 T 179). 1868: "Minä näin, että elämme nyt seulomisen ajassa." (1 T 429). 1881: "Jumala seuloo nyt kansaansa, koetellen heidän tarkoituksiansa ja vaikuttimiansa. Monet tulevat osoittautumaan, ei vehniksi, vaan ruumeniksi, joilla ei ole itsessään mitään arvoa." (4 T 51). 1900: "Jumala seuloo nyt kansaansa." (6 T 332). Seulominen jatkuu, kunnes Jumalan jäännös on täysilukuinen. Laodikeasanoman vastaanottaneet jäävät jäljelle. Ne jäävät puiden latvoihin ja oksille, kun seurakuntapuuta ravistetaan (Jes. 17). Ne, jotka eivät tee parannusta, "oksennetaan ulos".
Seurakunnassa on monia "proteesi" (teko-) jäseniä, joissa ei ole elämää. Suokoon Jumala, että moni heistä kääntyisi ja liittyisi siten elimellisenä ja elävänä jäsenenä Kristukseen. Silloin he ovat eläviä jäseniä seurakunnassakin toisille siunaukseksi.
Profetian henki puhuu muinaisen Israelin "sekakansasta" seuraavasti:
"'Ja myös paljon sekakansaa meni heidän kanssaan.' (2 Moos. 12: 38). Tässä joukossa ei ollut ainoastaan niitä, jotka toimivat uskossa Israelin Jumalaan, vaan myös paljon suurempi joukko [sivu 94] sellaisia, jotka halusivat paeta vitsauksia tai jotka seurasivat joukkoa vanavedessä ainoastaan kiihoituksesta ja uteliaisuudesta. Nämä ihmiset olivat aina haitaksi ja kiusaukseksi Israelilaisille." (PP 281).


Puhuessaan kansan napinasta (4 Moos. 10-11) profetian henki sanoo:
"Nurina alkoi sekakansasta, joista monet eivät olleet kokonaan yhtyneet Israeliin ja jotka alati etsivät aiheita arvosteluun. Valittajat eivät olleet tyytyväisiä kulkusuuntaan, he löysivät aina vikoja tiestä, jota Mooses heitä johti, vaikka ne hyvin tiesivät, että hän, niinkuin he itsekin, seurasivat pilvenpatsasta, pilven ohjausta . . . Jälleen he alkoivat vaatia lihaa syödäkseen." (PP 377).
"Se sekakansa, joka seurasi Israelia Egyptistä, oli alkusyynä alituisiin kiusauksiin ja vaikeuksiin. He tunnustivat hylänneensä epäjumalanpalveluksen ja palvelevansa oikeaa Jumalaa, mutta heidän aikaisempi kasvatuksensa ja harjoituksensa oli muovaillut heidän tapansa ja luonteensa . . . Useimmissa tapauksissa he aiheuttivat riidan ja taistelun, ollen ensimmäiset osoittamaan tyytymättömyyttä. He levittivät leiriin hapatusta epäjumalanpalveluksellisilla menettelyillään ja nurinallaan Jumalaa vastaan." (PP 408).


Tämä on kirjoitettu meille varoitukseksi.
Paitsi vaaraa, että otetaan seurakuntaan henkilöitä, jotka eivät ole olleet tarpeeksi kauan koetteella, joiden hengellistä tilaa ei paljonkaan tai ei lainkaan tunneta, on olemassa toinenkin vaara, nimittäin se, ettei seurakunnasta poisteta ajoissa jäsenyyteen arvottomia, vaan annetaan niiden olla vuodesta vuoteen ja levittää turmelevaa vaikutusta ympärilleen. Tällainen perusteellinen puhdistus vähentäisi tietenkin tavallista enemmän konferenssin jäsenlukua. Siitä kuitenkin huomautettakoon, ettei erottamista ole tehtävä, ennenkuin kaikki on tehty, mitä tehtävissä on, (Matt. 18: 15-17; 1 Ts 232-235), sielun pelastamiseksi Jumalalle ja seurakunnalle. Tämä usein laiminlyödään. Sielut jätetään oman onnensa varaan, ajelehtimaan synteihin ja perikatoon. [sivu 95]
Niin ihanaa kuin onkin, kun uusia jäseniä tulee kansamme keskuuteen ja yhdyskuntamme jäsenluku kasvaa, pelottaa kuitenkin ajatus, että sen mukana lisääntyisi myös tottelemattomuus Jumalaa vastaan. Hoos. 4: 7 luemme vanhan suomennoksen mukaan: "Mitä enemmän heitä karttui, sitä enemmän he tekivät minua vastaan syntiä, siksi minä muutan heidän kunniansa häpeäksi." (Näin myös ruotsal. ja engl. Raamatussa). Lisääntyneen jäsenmäärän tuottama kunnia muuttuu syntimäärän suurennuttua häpeäksi.
Kun ajattelemme seurakunnasta poistuneiden määrää, niin murhe täyttää mielen. Esitämme tässä yhteydessä kaikille - varsinkin saarnaajille ja paimenille - hiukan tilastoa.


Kun ajattelemme Laodikean tilaa, niin mikään lähetystyö nyt ei ole sen tärkeämpää kuin lähetystyö seurakunnan pelastamiseksi. Emme vähimmässäkään määrässä aliarvioi työtä maailman hyväksi. Sitä on tehtävä vieläpä innokkaammin kuin koskaan ennen, mutta vähintään yhtä tärkeä on työ oman kansamme hyväksi, kuten kirjoitukset osoittavat. Mitä hyötyä olisi ollut juutalaisten seurakunnan suurentamisesta Jeesuksen aikana? Sen ymmärsivät Johannes Kastaja ja Jeesus, samoinkuin apostolitkin ensin ja sen vuoksi he työskentelivät tuon "Jumalan kansan" keskuudessa, "veljien" hyväksi. Samanlainen luopumus vallitsee Laodikean keskuudessa nyt kuin muinaisessa Israelissa. (5 217; ks. edellä esitettyjä lausuntoja kansamme tilasta). Oivallettakoon, että saatanan ennakolta suunniteltu vilkas toiminta tähtää, kuten aina ennenkin juuri seurakunnan turmelemiseen uskottomien jäsenien lisäämisellä siihen [sivu 93] mieluummin kuin niiden vähentämisellä. Kirjoituksista päätellen Jumalan suunnitelma tarkoittaa seurakunnan puhdistamista ja puhtaana pitämistä. Sen vuoksi, "seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat". Myös meidän tulee jouduttaa noita päiviä. Antakaamme nyt "suoran todistuksen" kuulua. Se saa aikaan seulonnan, puhdistumisen, jonka suuri koetus täydentää ja kypsyttää jäännöksen läpikotaiseksi puhdistumiseksi. Nyt on nähtävä kaikki Jumalan näkökulmasta ollaksemme "tasapuolisia" Herran työn edistämiseksi sisään - ja ulospäin Jumalan suunnitelmien mukaisesti.
Seulominen ei tarkoita koko järjestön eli yhdyskunnan puhdistamista vaan Jumalan uskollisten lasten puhdistamista ja valmistamista pelastukseen ja vastaanottamaan iltasateen sekä julistamaan voimakasta huutoa. Tämä ainoastaan on seulomisen tarkoitus.

" Suora todistus. Kaarlo Soisalo. "   ( Luvut 5-9)

pukekaa yllenne uusi

Ottaessaan Kristuksen vastaan usko at hylkäävät  vanhan pakanallisen elämäntavan. Mutta se ei vielä riitä. Kristinusko ei ole kieltojen uskoto. Se odottaa uskovan nousevan korkeammalle moraalin ja hengellisyyden tasolle. Siksi Paavali kehottaa: "  Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen. " ( Ef.4;23,24).  Vanhalle minälle olivat ominaista turhanpäiväiset ajatukset, mutta uudella ihmisellä on uudistunut mieli. " Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne"  ( Room,12;2).

Kuvailtuaan pakanoiden turhanpäiväistä ja syntistä elämää ( Ef.4;17-20 ) Paavali toteaa,että uskovia kehoitettiin hylkäämään sellainen elämäntapa heidän tullessaan  Kristuksen luo.  Näin hän mistttaa uskovia siitä , että nämä jo tuntevat pelastuksen ja uudestisyntymisen vaikutuksen elämääsä. Tämä totuus ei ole lähtöisin ihmisestä vaan  Jeesukseta ( Ef.4;21). Paavali ei käytä  Jeesuksen nimeä sattumanvaraisesti. Hän haluaa uskovien tietävän, että ylösnoussut ja taivaaseen astunut Jeesus on " Tie, tiotuus ja elämä " ( Joh.14;6).
"  Niistä, jotka otavat vastaan  Vapahtajan, tulee Jumalan lapsia--  Heidän  mielensä muuttuu -- Ennen he rakastivat itseään yli kaiken, nyt he rakastavat yli kaiken Jumalaa ja Kristusta. "
( EGW 6BC 11117,)

Sinetöinti lopun aikana

Lopunajan sinetöinti ei eroa merkitykseltään edellä mainitusta.  En ole Raamatusta löytänyt ainoatakaan tapausta, jossa sinetti tarkoittaisi mutta kuin yllä on mainittu.

Esimerkiksi olemme harhassa ihastuessamme vain siihen ajatukseen, että sapatti on Jumalan sinetti, jos kuvittelemme ulkokohtaisen sapatinpyhittämisen ilman Kristusta ja Pyhää Henkeä riittävän.  Jumalia on käyttänyt ja tulee käyttämään sapattia asiana, joka varsinkin lopun vainoissa koettelee uskovien rakkautta ja uskollisuutta Raamatulle, ja siten sapatti vahvistaa suhteemme Jumalaan ja toimii sinettinä aivan niin kuin kirja Alfa ja Omega (VIII, s 142) esittää.  Kuitenkin kestämme itseämme jos vältämme, että meillä on Jumalan sinetti vain muodollisen sapatinpyhittämisen ansiosta.

Haluan jokaisen tätä lukevan pysähtyvän miettimään, miksi Ellen White yleiseen myyntiin tarkoitetussa kirjassaan Suuri taistelu sanoo sapatin olevan Jumalan sinetti mutta seurakunnan sisäiseen käyttöön tarkoitetuissa todistuksissa puolestaan, ettei "kaikkia, jotka tunnustavat pitävänsä sapattia, sinetöidä" (Todistusaarteita, osa 2, s. 64). Hän jatkaa, että jopa monet(!), " jotka opettavat totuutta toisille, eivät tule saamaan Jumalan sinettiä otsaansa", koska he tunsivat teorian, mutta eivät todellista käytäntöä, sillä "he ovat vailla antaumusta ja hurskautta" ( Todistusaarteita, osa2, s. 64). 
On siis mahdollista pitää sapattia ilman elävää Kristusyhteyttä.  Ihminen voi käydä kirkossa tavan vuoksi, harrastaa uskontoa muodollisesti, niin ettei siinä vahvisteta muuta kuin hänen omaa egonaan. Sinetöinti sen sijaan varmentaa ihmisen kuulumisen Jumalalle.  Perusedellytyksiä ovat uskon kuuliaisuuden lisäksi nöyrtyminen Jumalan edessä, viipyminen ristin juurella, sielun puhdistaminen Karitsan verellä.
Tältä pohjalta ajateltuna ymmärtää Ilmestyskirjan kuvauksen sinetöidyistä:  He seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee, heidät on ostettu erikoisiksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu, he ovat tahrattomat(Ilm. 14:4,5)
Haluatko kuulua sinetöityihin? Jos haluat, haluat silloin kuulua kokosydämisesti Kristukselle ilman varauksia.