Nostakaa päänne
Kun Jeesus puhui öljymäellä maailmanlopun merkeistä, Hän sanoi:
“Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21: 25-27).
Monet ajattelevat ihmiset, valtiomiehet ja tiedemiehet sanovat, miten vakavassa tilassa vanha maailmamme on. He korottavat varoittavan äänensä herättääkseen maailman asukkaat välinpitämättömyyden unesta. Jumalan Sana yksin voi osoittaa meille ulospääsytien tulevasta katastrofista. Jumalan lapset, jotka kuulevat Jumalan äänen, voivat löytää pelastuksen pahasta, kuten ensimmäiset kristityt Jerusalemin hävityksestä. He ovat ottaneet vaarin Herran Sanasta ja seuranneet historiaa, miten silloin ei yksikään kristitty kuollut Jerusalemissa.
“Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta” (Joh. 10:27, 28).
Yön pimeydessäkin he näkevät aamun koiton, pelastuksensa. He ovat valmiita etukäteen iloitsemaan lopullisesta vapautumisestaan synnin kurjuudesta. Jo Psalmista lauloi tästä heidän ilostaan:
“Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: `Suuret ovat Israelin Herran teot `. Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään” (Psalmi 126).
“Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa. Kaikki lamaantuvat pelosta odottaessaan sitä, mikä on kohtaava ihmiskuntaa, sillä taivaiden voimat järkkyvät. Silloin nähdään Ihmisen Pojan tulevan pilven päällä suuressa voimassaan ja kirkkaudessaan” (Luuk. 21: 25-27).
Monet ajattelevat ihmiset, valtiomiehet ja tiedemiehet sanovat, miten vakavassa tilassa vanha maailmamme on. He korottavat varoittavan äänensä herättääkseen maailman asukkaat välinpitämättömyyden unesta. Jumalan Sana yksin voi osoittaa meille ulospääsytien tulevasta katastrofista. Jumalan lapset, jotka kuulevat Jumalan äänen, voivat löytää pelastuksen pahasta, kuten ensimmäiset kristityt Jerusalemin hävityksestä. He ovat ottaneet vaarin Herran Sanasta ja seuranneet historiaa, miten silloin ei yksikään kristitty kuollut Jerusalemissa.
“Minun lampaani kuulevat minun ääneni ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Minä annan heille ikuisen elämän. He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta” (Joh. 10:27, 28).
Yön pimeydessäkin he näkevät aamun koiton, pelastuksensa. He ovat valmiita etukäteen iloitsemaan lopullisesta vapautumisestaan synnin kurjuudesta. Jo Psalmista lauloi tästä heidän ilostaan:
“Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, se oli meille kuin unta. Silloin suumme hersyi naurua ja riemu kajahti huuliltamme. Silloin sanoivat vieraat kansat: `Suuret ovat Israelin Herran teot `. Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot, niistä me saamme iloita. Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin. Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään” (Psalmi 126).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti