Sen sijaan Anteliaisuus on yksi avainominaisuus ihmisessä, " joka pelkää Herraa", kuten psalmi saa 112 moneen kertaan todetaan: " Hyvin käy sen, joka on armias ja lainaa omassan muille,sen,joka aina toimii oikeuden mukaan.
( Ps.112:5 )
Kirjeessään Paavali säännöllisesti muistutti siitä,että kristittyjen toivon perustana on Jumalan Anteliaisuus, joka ilmeni parhaiten siinä,että Jeesus antoi henkensä edestämme. Tämä motivoi meitäkin elämään anteliaasti: "Rukoilen,että yhteinen uskomme suttaisi sinua käsittämään kaiken sen hyvän, minkä Kristus on meille antanut." ( Filem.1:6.)
Anteliaisuus on suuruutta ja rohkeutta täynnä oleva elämäasenne, jossa huomioidaan toiset.
Aito usko auttaa kuolemaan itselle ja elämään enemmän toiselle. Se auttaa näkemään ihmiset sellaisina kuin Jumala heidät näkee: niin heidän hyvyytensä kuin rikkonaisuutensakin. Usko vaatii,että pyrimme auttamaan hädänalaisia niin hyvin kuin pystymme.
Antelias elämä on arvokkaampaa kuin mikään lahjoitus.
Meidän tulee arvostaa ja vaalia anteliasta henkeä kaikessa mitä teemme.
Useimmille anteliaisuus ei tule luonnostaan ;se on armoa, jota meidän tulee aktiivisesti ja päämäärätietoisesti harjoittaa riippumatta siitä, kuinka paljon oma itsekyytemme houkuttelisi muuhun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti