Ykseyttä joka meillä on Kristuksessa

Ykseyden kokemus  alkuseurakunnassa  osoittaa,  millaisia  asioita  voidaan  vielä  tänäkin päivänä  saavuttaa.  Ykseys  ei  kuitenkaan  syntynyt ilman kaikkien uskovien tietoista  sitoutumista.  Varhaisseurakunnan  johtajat  pitivät  erityistehtävänään  vaalia  ykseyttä  Kristuksessa.  Kuten  rakkaus  miehen ja  vaimon  sekä lasten  välillä  perustuu  sitoumukseen, jota  on tietoisesti  päivittäin  valittava, samoin  on uskovien ykseyden  laita.  Ykseyttä,  joka  meillä  on Kristuksessa, voidaan  vahvistaa  ja tehdä  näkyväksi  lukuisilla  eri tavoilla.
- Tavat,  joilla  ykseyttä  valittiin  alkuseurakunnassa, olivat  rukous, yhteinen  jumalanpalvelus,  yhdessä vietetty  aika,  yhteinen näky sekä Jumalan  sanan tutkiminen.  Uskovat  ymmärsivät  tehtävänsä  julistaa   evankeliumia  kaikille kansoille.  Lisäksi  he  tajusivat, että  heidän  velvollisuutensa oli  rakastaa   toinen toisiaan  ja huolehtia  toisistaan.  Heidän  ykseytensä  tuli julki siinä,että  he olivat anteliaita  ja tutkivat  tukivat toisiaan  omassa paikallisyhteisössään.  Apua  annettiin  laajemmallekkin  paikallisseurakuntien  välillä, silloin kun pitkät  välimatkat erottivat  heitä.
-Heidän  auliutenta  todisti, etteivät  he olleet saaneet Jumalan  armoa  turhaan.  Mikä  muu kuin Hengen  pyhitys  saattoi  syyttää sellaista  epäitsekyyttä?   Uskovien  ja epäuskoisten silmissä  se oli  armon  ihme.

Johtajana olemisen ja palveliana olemisen välillä vallitsee

" Hyvän  johtajuuden  periaatteet  pätevät  kaikkialla  yhteiskunnassa, myös seurakunnassa.  Seurakunnan  johtajan  tulee  olla kuitenkin  enemmän  kuin johtaja.  Hänen  tulee  olla myös  palvelia.
Johtajana  olemisen  ja palveliana  olemisen  välillä  vallitsee  ilmeinen  riita.  Miten  joku  voi samaan aikaan  sekä  johtaa  että  palvella?
Eikö  johtajalle kuulu  kunnia- asema?  Eikö  hän  ole se, joka  jakelee  määräykset  ja odottaa, että  muut  tottelevat  häntä?  Miten  hän  voi  asettua  palvelian  asemaan, joka  vastaanottaa  määräyksiä  ja toteuttaa  ne ?
Tämän  paradoksin  ratkaisemiseksi  meidän on  katsottava  Jeesukseen.  Hän  edusti  ylivertaisella  tavalla  palvelevan  johtajuuden  periaatetta.  Hänen  koko elämänsä  oli  palvelemista, ja kuitenkin  samaan  aikaan  hän  oli  suurin  johtaja,jonka maailma  on koskaan nähnyt.

Lukekaa  uudelleen  Matt.20:25-28. Mitä tämä  kertoo  siitä, miten  Jeesus  ymmärtää  sanan  " suuri "  merkityksen  ( jae 26 ). Verrattuna  siihen, miten  se yleensä   ymmerretään  maailmassa?

Miksi on niin  tärkeää, että seurakuntakuriin  liittyy  armollisuus  ja rakkaus  niitä kohtaan,jotka ovat  erehtyneet?
Miksi  meidän  tulisi seurakuntakuria  toteuttamisessa  aina pitää  mielessämme  Matt.7:12. Sanat?

Hän lupaa ennallistaa

On mahtavaa, miten Jeremian kirjassa nähdään Jumala rakastavan,  armollisena ja  jalomielisenä kansaansa kohtaan,  vaikka se on kapinoinut, hajaantunut ja luopunut hänestä.
Jumala kutsuu jatkuvasti  kansaansa palaamaan ja katumaan  pahoja tekojaan. Kerta toisensa jälkeen hän  lupaa ennallistaa  heidät  ja tarjoaa tulevaisuuden  toivoa.
"  Käänny, Kuopio - Israel, sanoo Herra!  Minä en enää ole vihoissani  sinulle,minä  olen armollinen,sanoo Herra,ei minun vihani jatku loputtomiin. 
Tunne kuitenkin rikoksesi : Sinä olet luopunut Herrasta,  Jumalasta, olet juossut kaikkialle vieraitten jumalien perässä,  vihreän  puun alta  toisen alle. Mutta et  ole kuunnellut,sanoo Herra. "
( Jer.3:12,13.)
Jeremian puhui  aikaan,jolloin Jumalan sanaan suhtauduttiin  yleisesti  välinpitämätyömästi,  vaikka  kuningas Josian aikana aloitettiin joitakin uudistuksia,  suuri osa  kansasta  ei tuntenut  tarvetta  pysyä kuuliasena  Jumalalle.
Heidän  syntinsä  saivat  aikaan  hengellistä  ja poliittista  tuhoa. Mitä enemmän he taantuivat  Jumalan  tahdon  noudattamisesta, sitä  kauheamalta  heidän  tulevaisuutensa näytti.  Silti  Jumala  vetosi  heihin  Jeremian  kautta.
Hänellä  oli heille  parempi  tulevaisuus  varattuna, ja hän kaipasi  johtaa  heidät  takaisin  menestykseen,  ykseyteen  ja terveyteen,  mutta  se onnistuisi  vain, jos  he eläisivät  uskossa  ja sen mukaan  mitä kaikkea uskoon kuuluu.

Mitä kuuliaisuus  ja tottelemattomuus on merkinnyt  elämällesi  ?

"  Raamatun sanoma  2018.  S.123 "

Tuo voima ei ole heikentynyt

Ne kertovat  Luoja statukseesi, jonka sana  tarkoittaa elämää.
Tärkeiden  teknologisten toteamusten  lisäksi  nämä  ihmeet  osoittavat  meille  voitokkaan  Jumalan, joka  tuntee  meidän  tuskamme.
Pidän kovasti   Ellen  Whiten tavasta  käsitellä  tätä kertomusta : " Hän, joka seisoi  surevat äidin  vieressä  Nainin  portilla, valvoo  jokaisen  surevan  rinnalla  kuolinvuoteen  ääressä.  Meidän  surumme  herättää  hänen myötätuntoaan.  Hänen  sydämensä, joka  rakasti  ja sääli,  tuntee  muuttumatonta  hellyyttä.  Hänen sanansa, joka  kutsui  kuolleen  eloon, ei  ole tehottomampi  nyt  kuin silloin, kun  se lausuttiin Naihin nuorukaiselle.  Hän sanoo : Minulle on annettu  valta  taivaassa  ja maan  päällä.
( Matt.28:18) . Tuo voima ei  ole  heikentynyt  vuosien  vieressä  eikä  vähentynyt  hänen  ylivuotavan  armonsa  lakkaamattomasta  toiminnasta.  Hän on  yhä vielä  kaikkien niiden  elävä  Vapahtaja   jotka  uskovat häneen.

Ikonen elämä, joka  syntyy ylösnousemus aamuna, ei ole liian  suuri  tehtävä  hänelle.  Kysy äidiltä,  joka  ylistää  suureen ääneen Naihin  portilla.  Kuuntele  Marttaa  ja Mariaa,kun  he syleilevät  Lasarusta.  Ylösnousnousemuspäivä  on tulossa; Se on aivan kulman  takana. Voitko  kuvitella  aikaa, jolloin  " Kuolemaa  ei enää ole "
( Ilm.21:4 ) ja jolloin  kyyneleet  ha suru  ovat vain  kaukainen  muisto?

" Nykyaika  lokakuu 2017 . S. 32. "

Erillään maailmasta

Joh.17:15.
Kiinnittäkää  sielunne lujasti iankaikkiseen kallioon,sillä vain Kristuksessa on turvallista.
Elävässä uskossa tehty liitto  Kristuksen kanssa on kestävä;  jokaisen muun liiton on rikkouduttava.- Mutta tämä yhteys maksaa meille jotakin.-  Siihen liittyy sekä tuskallista irrottautumista että kiinnittymistä. 
Ylpeys, itsekkyys, turhamaisuus ja maailmallusuus  - Synti kaikissa muodoissaan  - On voitettava, jos mielemme käydä liittoon  Kristuksen kanssa. Syynä siihen,  että Kristillinen  elämä on monien mielestä  niin  valitettavan kovaa  ha että he ovat niin epävakaita  ja häilyvä, on se, että he koettavat kiinnittyä  Kristukseen irrottautumatta  näistä hellimistään epäjumalista.

Tahdommeko  hyväksyä  hänen  Sanassaan  esitetyn  ehdon - eron maailmasta?
 Pyhittäytymisemme  Jumalalle  täytyy  olla elävä  periaate, joka kytkeytyy elämään ja johtaa kieltäytykseen  ja uhrautuvaisuuteen.  Sen täytyy  olla kaiken  ajattelumme   perustana  ja toimintamme  herätteenä. Tämä kohottaa meidät maailman yläpuolelle,  eroon sen saastuttavasta  vaikutuksesta.

"  White.  Päivästä päivään.  S.243  "

Aikamme kuuluu Jumalalle

Ps.90:12.
Aikamme kuuluu Jumalalle. Jokainen hetki  on hänen, ja vakava velvoituksemme on käyttää  se hänen  kunniakseen.  Mistään  muusta  antamastaan leiviskästä  hän  ei vaadi niin tarkkaa  tiliä  kuin  ajastamme.
Ajan arvo  ylittää  kaiken  arvioinnin.  Kristus  piti  jokaista hetkeä  arvokkaana, ja niin tulisi  meidänkin  pitää. Elämä  on liian lyhyt   hukattavaksi.  Meillä  on vain muutamia  armon päiviä  valmistuaksemme  ikuisuutta  varten.  Meillä  ei ole  yhtään  aikaa  hukattavaksi  eikä käytettäväksi  itsekäisiin  huveihin tai  synti elämään.  Nyt meidän  on valmistauduttava  tutkivalle tuomiolle.
Meitä kehotetaan  ottamaan  vaari  oikeasta  hetkestä  ( Ef.5:16). Hukattua  aikaa ei koskaan  saada  takaisin.  Emme voi kutsua  takaisin  ainuttakaan hetkeä.  Voimme  ottaa vaarin ajastamme  vain  käyttämällä  parhaiten  jäljelläolevan  ajan, toteuttamalla  yhteistyössä  Jumalan  kanssa  hänen  suuria  lunastussuunnitelmansa.
Jokaisella  hetkellä on vakavat  ja ikuiset  seurauksenssa. 
- Tilaisuus, joka  meillä on nyt  puhuaksemme  tarvitsevalle  elämän sanaa, ei ehkä  koskaan  enää  toistu.  Jumala saattaa  sanoa tuolle  henkilölle : Tänä yönä  sinun sielusi  vaaditaan  sinulta  pois,  mutta meidän laiminlyöntimme vuoksi  häneiehlä olekaan  valmis  ( Luuk.12:20). Miten pystymme  vastaamaan  siitä  Jumalalle  suurena tuomiopäivänä. ?
"  White päivästä päivään. S. 175 "