Kruunauksensa päivänä ei Kristus ole tunnustava ketään omakseen, jolla on ryppy tai tahra. Uskollisilleen Hän on jakava kirkkauden kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Hänen hallitsevan heitä, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä. Jokainen kantaa merkkiä: Herra meidän vanhurskautemme." E. G. W.
"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; hurskaat saavat nähdä Hänen kasvonsa." (Ps. 11: 7).
Ajatellessamme Jumalan kansan tietä, sen pyhää tehtävää keskellä lopun ajan tapahtumia, ja vertaamme sitä siihen puhtaaseen ja pyhään elämään, jota taivas vaatii jokiselta henkilökohtaisesti sekä näemme juhlalliset merkit, jotka osoittavat maailman kiiruhtavan käsittämättömällä nopeudella kohti loppuansa, niin silloin on meille tärkeintä Jumalan ikuiset muuttumattomat lupaukset siitä, että Hän on pian päättävä työnsä. Miten kauan saamme odottaa Kristuksen ilmestymistä. Kuinka kauan Jumalan seurakunta rukoilee: Tulkoon valtakuntasi! Jotakin puuttuu, veljet ja sisaret! Seurakunnassa täytyy ilmetä erikoinen voima, jonka kautta se tulee siihen tilaan, että se voi vastaanottaa Jumalan Hengen täyteyden ehtoosateessa. Täytyy tulla käännös seurakunnassa vanhurskauttamisessa Kristuksen [sivu 6] veren kautta ennenkuin saamme Jumalan Hengen täyteyden. Mitä meitä hyödyttää sanoman tunteminen; mitä hyödyttää meitä meidän nimemme, tunnustuksemme, jos ehdot ehtoosateen saamiseen ovat täyttämättä? Nämä ehdot täytetään vain syntisen vanhurskauttamisella kaikista synneistään ja velastaan Jeesuksen vanhurskauden kautta. Kun tämä vanhurskaus tunnetaan ja otetaan vastaan koko sydämisesti, silloin saamme kokea ihmeellisen voiman seurakunnassa. Seurakunta on silloin oleva ilman tahraa ja ryppyjä. Silloin sen täydellisyys on nopeasti kasvava! Tämä se on, mitä me tarvitsemme! Ja tästä aiheesta tahdomme nyt tutkia.
Aikamme rientäessä käsittämättömässä juhlallisuudessaan ja vakavuudessaan lyhentäen aikaa nykyisyyden ja Kristuksen tulemisen välillä, niin miten ikävoimmekaan rakkaan Vapahtajamme tuloa.
Sotien uhrit peittävät taistelukentät. Onnettomuudet ja katastroofit niittävät satoaan kalliista ihmissieluista. Jumalanpelko ja rakkaus on hävinnyt. Ihmiselämä ei ole suuren arvoinen. Kuvaamaton kurjuus, tuska, huokaukset ja valitukset täyttävät ihmissydämet. Miten rikas, ah miten rikas onkaan nykyisyys viimeisten ennustusten täyttymisestä maan päällä. Pian on Jumalan kansa oleva keskellä viimeistä suurta ahdistusta tämän maailman historiassa. Mutta tähän suureen taisteluun on se astuva "Kristuksen vanhurskauteen pukeutuneena."
Veljet ja sisaret! Tämä Jeesuksen vanhurskaus on tärkein meidän varustuksessamme, johon meidän täytyy pukeutua lunastushistorian viimeisessä taistelussa. Ilman tätä on voittomme mahdotonta. Siitä myöskin riippuu osallisuutemme ehtoosateeseen. Jo tämä pieni, mutta juhlallinen ote profetian Hengen tuotteista osoittaa meille valmistautumisemme suuren tärkeyden. Sentähden tulisi meidän pyhin kaipauksemme olla: päästä pukeutumaan Kristuksen vanhurskauteen, että meidät löydettäisiin vanhurskasten riveistä viimeisessä taistelussa. Tutkistelussa tulemme paremmin näkemään, että tämä vanhurskaus on todellisuudessa koko kristillisen elämämme suuri sisältö ja merkitsee Jumalan kansalle joko hyväksymistä tai hylkäämistä.
Ajattelen, että me maailman vakavista tapahtumista voimme nähdä, tuomion taivaassa pian päätyvän. Tämä on aikamme suurin ja tärkein kysymys, koska se merkitsee ikuisen kohtalomme ratkaisua. Tämä ratkaisu on kokonaan riippuvainen [sivu 7] elämämme vanhurskauttamisesta Jeesuksen kautta. Tämä vanhurskauttamus taasen on mahdollista, jos syntinen tuntee ja tunnustaa syntinsä ja täydellisesti voittaa ne Jeesuksen kautta. Se on syntisen vapauttamista täydellisesti syntivelastaan Kristuksen kautta. Voidaksemme oikein käsittää, mitä merkitsee syntisen vapauttaminen syntivelastaan täydellisesti ja sen seurauksesta (ikuisesta kuolemasta), tulee meidän tutkia sitä oikeasssa valossaan. 2 Moos. 34: 5-7 ilmoitetaan ihmiselle hänen syntivelkansa: "Ja Herra vaelsi hänen kasvojensa edessä ja huusi: "Herra, Herra! - Jumala, laupias ja armollinen, ja pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pitää laupeuden tuhanteen saakka, ja antaa anteeksi vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin; jonka edessä ei yksikään ole viaton." Huomaa: Jumala ei pidä syntistä viattomana. Eikä Hän sitä voikaan, sillä se ei olisi sopusoinnussa Hänen vanhurskautensa kanssa. Mutta Hän tekee paljon suuremman työn; paljon ihmeellisemmän: Hän poistaa velan! Syyllisestä siis tulee niinkuin hän ei koskaan olisi syntiä tehnyt. Sentähden emme me ikuisessa kirkkaudessa enää muista omia eikä toistemme syntejä. Synti on poissa. Kristus on meidän edestämme tullut "synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2 Kor. 5: 21). Kukaan ei voi enää muistaa syntejään. Synti ja sen velka on pyyhitty pois kuin pilvi ja sumu. (Jes. 44: 22). Se on niin täydellisesti otettu meiltä pois ja asetettu Jeesuksen päälle, niinkuin emme olisi koskaan tehneetkään syntiä. Mikä Jumalan rakkauden täyteys? Me olemme vanhurskautetut sillä vanhurskaudella, joka kelpaa Jumalan edessä. Se merkitsee, me esiinnymme nyt Jumalan edessä siinä vanhurskaudessa, jonka Kristus on uhrinsa kautta hankkinut. Sillä yksin on arvoa Jumalan edessä. Tämä on se vanhurskaus, jonka jokaisen täytyy saavuttaa, joka taivaassa vapautetaan tuomiosta. Ja tuomiosta vapautuminen täytyy olla todistus ja osoitus, ettei tätä teon velkaa ole olemassa. Taivaallisessa tuomiossa tämä on mahdollista vain siten, että syntinen voi osoittaa Kristukseen henkilökohtaisena vanhurskauttajanaan. Jos syytetty haluaa saavuttaa sellaisen vanhurskauttamisen, täytyy hänen elämänsä osoittaa sopusointuisuutta lain kanssa. Hänen tulee osoittaa kunnioittavansa, rakastavansa ja seuraavansa lakia. Tämä kaikki merkitsee, että täydellinen vanhurskauttamus Kristuksen kautta on voimassa vasta silloin, kun syntinen syntinsä tunnustaa, jättää sen ja saa anteeksi. Tunnustus ilman kääntymystä pois epävanhurskaudesta, [sivu 8] s.o. synnistä, on arvoton. Todellinen vanhurskauttamisemme kaikista synneistä ja niiden velasta ja vapautus sen rangaistuksesta on siis enemmän kuin yksin anteeksianto. Sentähden Jeesus sanoi niille, jotka olivat saaneet anteeksi: "Mene, äläkä enää tee syntiä." Tuon käsittämättömän suuren työn kehitys on seuraava: 1. "Tehkää siis parannus; " 2. "ja kääntykää ", (älkää tehkö enää syntiä); 3. "että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." (Ap.t. 3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti