Jumala puhdistaaa

 Meidän on pysähdyttävä ja kysyttävä, mikä on hyvä tie ja vaellettava sitä, niin me löydämme levon sieluillemme. (Jer. 6: 16.)

Ei tule "huokailla ja valittaa" sanomaa vastaan, minkä olemme saaneet edellä olevilla lehdillä kuulla, vaan ainoastaan kaikkea sitä, "mikä meitä painaa, ja syntiä, joka niin helposti meidät kietoo" sekä seurakunnan syntejä. Varokoon jokainen lankeamasta arvostelemaan Jumalan sanomaa tai Hänen sanansaattajaansa, joka sanoman esittää. Surkaamme ennemmin "kaikkia kauhistuksia", mitä seurakunnan keskuudessa tehdään, tunnettuja ja salattuja, jottei meitä havaittaisi väärällä puolella, pahantekijäin joukossa, oleviksi, ja niin tulisimme Jumalan suojelevaa merkkiä vailla olevina tuhotuiksi. (Hes. 9: 4-6.)

Uhraa ennemmin kaikki muu, mitä se lieneekin, mutta älä milloinkaan Kristusta ja sanomaa. Älä myöskään ala hapuilla tai haihatella, kulkien joukosta joukkoon muka jotain parempaa, hengellisempää (ehkä henkeä) hakien. Pysy seurakunnassasi ja säilytä totuus. Karta visusti syyttelevää ja arvostelevaa mieltä, mutta älä silti laiminlyö, kuten edellä sanoimme, "huokaamista ja valittamista" vallitsevien "kauhistusten" vuoksi, sillä siten ainoastaan saat sinetin ja voitat vihollisen. Katso vain, että kuulut todelliseen jäännökseen, joka on seurakunnan [sivu 356] sisäpuolella. Jos sinut sanoman vuoksi jollakin tavalla syrjäytettäisiin, niin pysy yhä samanmielisten yhteydessä Pyhän Hengen vuodatusta rukoillen, koettaen sävyisällä vaelluksellasi ja opetuksellasi pelastaa Laodikeasta niin monta kuin mahdollista. Ole aina todellinen kristitty, jolla on Jumalan Henki ja Kristuksen mieli ja joka on aina ja kaikessa totuuden puolella. Toista yhdyskuntaa ei Jumala perusta. Kolmen enkelin - nykyisen totuuden - sanomasta sanoo profetian henki:

"Tämä on viimeinen sanoma: toista ei enää tule. Kun tämä sanoma on suorittanut tehtävänsä ei uusia armonkutsuja tulla antamaan. Mikä luottamustehtävä tämä sen vuoksi onkaan! Ja mikä vastuu lepääkään kaikkien yllä näiden armonkutsujen viemisestä!" (5 T 206-207).

Se yhdyskunta, joka kolmen enkelin sanoman kautta kootaan, on viimeinen Jumalan perustama yhdyskunta. "Toista ei enää tule."

Jumala puhdistaa seurakuntansa, jäännöksensä, päättäen lopulta työnsä "voimakkaalla huudolla" valitsemiensa välikappalten kautta, sitten kun "Hän on ottanut ohjakset omiin käsiinsä". Herra on sanonut: "Mitä voisin sanoa herättääkseni seurakuntamme? Mitä voin sanoa niille, joilla on ollut huomattava osuus viimeisen sanoman julistuksessa? Todistus, että 'Herra tulee', tulisi antaa, ei vain suulla, vaan elämällä ja luonteella ... Veljet, jos te pysytte yhtä toimettomina, maailmallisina ja itsekkäinä, kuin olette olleet, syrjäyttää Jumala teidät, valiten toisia, jotka huolehtivat vähemmän itsestään, tavoittelevat vähemmän maailman kunniaa ja jotka eivät pelkää mennä Mestarinsa tavoin ulkopuolelle leirin häväistystä kantaen. Työ annetaan niille, jotka sen tekevät, jotka pitävät sitä arvossa ja jotka kutovat sen periaatteet jokapäiväiseen elämäänsä. Jumala valitsee nöyriä miehiä, jotka koettavat kirkastaa ennemmin Hänen nimeään ja edistää Hänen asiaansa kuin hankkia itselleen kunniaa ja menestystä. Hän korottaa miehiä, joilla ei ole niin paljon maallista viisautta, mutta jotka ovat Hänen yhteydessään ja jotka etsivät voimaa ja neuvoja ylhäältä." 

Juuri tämä on evankeljumin tarkoutus

 Hebr 2:2,3. Hän tahtoo päästää meidät synnin vallasta ja pelastaa meidät. Jeesus tuli pelastamaan ja päästämään meitä tottelemattomuudesta. Rm 1:5 "että syntyisi uskon kuuliaisuus," Rm 16:26 "uskon kuuliaisuuden aikaansaamiseksi." Juuri tämä on evankeliumin tarkoitus. Jotka eivät välitä sanomasta, joutuvat virran vietäväksi. 2 Ts 2:10,11. Ne, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen, joutuvat kadotukseen. Mt 7:26,27; Hebr 2:3.

Hebr 2:5-18. Tässä puhutaan sukulaisuudesta ihmisen ja Kristuksen välillä. Hebr 2:6,7. Puhutaan Jeesuksesta, mutta myöskin ihmisestä, molemmat tehtiin vähäksi aikaa "enkeleitä halvemmaksi". Ihminenkin on luotu vähäksi aikaa enkeleitä halvemmaksi, mutta tulevaisuudessa pelastetut saavat korkeamman aseman kuin he. Hänet asetetaan hänen kättensä tekojen herraksi. Tällainen asema oli ihmisellä jo Edenkodissa.

Heb 2:11,12. "Kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljikseen.

Hebr 2:12,13. Ihmisiä kutsutaan Jumalan lapsiksi. Ihmisiä yhdistää Jumalaan uusisyntyminen. He ovat Jumalasta syntyneet ja heitä kutsutaan veljiksi. 1 Joh 3:9 "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä... sillä hän on Jumalasta syntynyt." 1 Pt 1:3 "...Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta." Enkelit eivät ole tulleet Jumalan pojiksi, mutta ihmiset tulivat. Samoinkuin Kristuskin kuolemansa ja kärsimyksensä kautta tuli korkeammaksi kuin aikaisemmin.

Fl 2:8,2,10. "Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman..." Ihminen on myöskin alennustilassa, ja kun hänet koroitetaan, saavuttaa hän korkeamman aseman kuin ne, jotka eivät ole langenneet. 2 Tm 2:12 "Jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita.."

Hebr 2:14,15. Jeesus kukistaa kuolemansa kautta kuoleman:

1. Hän kukisti saatanan vallan enkelien keskuudessa. Hänhän sanoi Joh 12:32:ssa "Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni."
2. Hän veti myöskin ihmiset puoleensa. Jumalan omat viedään kotiin. Heidät viedään vanhimman veljensä luo ja saavat olla Jeesuksen kanssaperillisiä

Jos joku janoaa

 

Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.

Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.

Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.

Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.

Samalla kun joku henkilö on todella kääntynyt totuuteen, niin hänen sydämessään herää harras halu mennä kertomaan jollekin ystävälle tai naapurille pyhiltä lehdiltä loistavasta kallisarvoisesta valosta. Epäitsekkäässä työssään halutessaan pelastaa toisia hän on elävä kirje kaikkien ihmisten tuntema ja lukema. Hänen elämänsä osoittaa, että hän on kääntynyt Kristukseen ja tullut hänen työtoverikseen.

Ryhmänä seitsemännen päivän adventistit ovat anteliasta ja lämminsydämistä kansaa. Tämän ajan totuuden julistamisessa me voimme luottaa heidän suureen ja auliiseen myötätuntoonsa. Kun heidän anteliaisuuttaan sopivalla tavalla kysytään, vedoten heidän arvostelukykyynsä ja omaantuntoonsa, herättää se heissä sydämellistä vastakaikua. Heidän lahjansa työn tukemiseksi todistavat, että he uskovat tämän työn totuuden asiaksi. Keskuudessamme on tosin poikkeuksiakin, Eivät kaikki, jotka tunnustavat vastaanottaneensa totuuden, ole vakavia ja kokosydämisiä uskovaisia. Mutta niin oli myös Kristuksen päivinä. Apostolienkin joukossa oli Juudas, mutta tämä ei todistanut sitä, että kaikki olivat samaa luonnetta. Meidän ei ole syytä masentua, kun tiedämme, että on niin monta totuuden asialle antautunutta, jotka ovat valmiit tekemään jaloja uhrauksia sen edistämiseksi. Mutta vielä meiltä puuttuu paljon ja tarpeemme ovat suuret. Keskuudessamme on liian vähän todellista lähetyshenkeä. Kaikkien lähetystyöntekijöiden tulee omistaa syvää, mielenkiintoa lähimmäistensä sieluihin, sellaista, mikä liittää [sivu 9] sydämet toisiinsa osaaottavaisina Jeesuksen rakkaudessa. Heidän tulee hartaasti anoa jumalallista apua ja heidän tulee toimia viisaasti sielujen voittamiseksi Kristukselle. Kylmä, hengetön ponnistus ei saa mitään aikaan. Nyt on aika Kristuksen Hengen langeta profeettojen poikien ylitse. Sitten he osoittavat samallaista rakkautta kuin Jeesus elämässään.

Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.

Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.

Harjoituksen avulla hengelliset voimanne elpyvät, niin että te menestyksellisemmin voitte varmistaa oman pelastuksenne. Kuoleman horros on niiden yllä, jotka tunnustavat Kristuksen. Tehkää voitavanne herättääksenne heidät. Varoittakaa, pyytäkää hartaasti ja nuhdelkaa. Rukoilkaa, että Jumalan sulattava rakkaus saisi lämmittää ja pehmittää heidän jääkylmiä luonteitaan. Vaikka he kieltäytyvät kuuntelemasta ei teidän työnne kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kun koetatte olla siunaukseksi toisille, saatte siunauksen omalle sielullenne.

Kertomus osoittaa

 Profeetta Sakariaan kirjan kolmas luku tarjoaa meille hyödyllisen opetuksen pakkosiirtolaisuudesta palanneen Israelin jäännöksen kokemuksista ylimmäisen papin Joosuan päivinä sekä kirkasta valoa lopun ajan jäännöksestä sen jälkeen, kun se on läpikäynyt suuren heräyksen ja uskonpuhdistuksen ja varustettu iltasateen kirkkaudella.

Joosua seisoo Herran enkelin ("itse Kristus, syntisten Lunastaja" (1 Ts 307) edessä saastaisiin vaatteisiin puettuna. Paikalla on myös saatana syyttämässä Joosuaa. Enkeli käskee riisua Joosuan yltä pois saastaiset vaatteet. Enkeli vakuuttaa ottaneensa Joosualta pois pahat teot ja puettavansa hänet juhlavaatteisiin. Jos Joosua sen jälkeen vaeltaa Herran teillä, saa hän enkelivartion molemmille puolillensa.

Kertomus osoittaa, kuinka Vapahtaja on halukas ottamaan pois katuvaisten lastensa pahat teot ja pukemaan heidät vanhurskautensa vaippaan. Kuuliaisilla Jumalan lapsilla on lupaus enkelien suojeluksesta. (Ps. 34:8.)

"Kaikki, jotka ovat pukeneet ylleen Kristuksen vanhurskauden vaipan, seisovat Hänen edessään valittuina, uskollisina ja luotettavina. Saatanalla ei ole voimaa riistää heitä Kristuksen kädestä. Kristus ei salli ainoankaan sielun, joka katuen ja uskossa on pyytänyt Hänen suojelustaan, joutua vihollisen valtaan . . . Jumalan enkelit tulevat vaeltamaan heidän molemmilla puolillaan jo tässä maailmassa, ja viimein he tulevat seisomaan [sivu 289] niiden enkelien joukossa, jotka ympäröivät Jumalan valtaistuinta." (1 Ts 310).

Huomatkaamme, että ennenkuin Herra pukee vanhurskaudellaan, Hän riisuu pois saastaiset vaatteet, ottaa pois "pahat teot". Herra tahtoisi ottaa pois myös Laodikean pahat teot.

Kun kansamme keskuudessa on syntynyt luvattu suuri heräys- ja uskonpuhdistusliike, kun ne, jotka haluavat päästä pahoista teoistansa, tulevat puetuiksi Kristuksen vanhurskaudella, saadaan nähdä ihmeellinen kansa, pelastettu jäännös, jolle vuodatetaan iltasade. Silloin on koittanut kolmen enkelin työn päättämisen hetki. Jumalan kansan läpikotaisen uudistamisen toimittaa "Vesa", Herra Jeesus Kristus. (Sak. 3:8 b.)

Jäännöksellä on puhdistettu ja uudistettu johto ("Joosua"). "Ystävät", seurakunnan jäsenet, yhdessä johdon kanssa muodostavat joukon, joita sanotaan "ihmeteltäviksi miehiksi" (engl. käännös). Sak. 3:8.

Jäännösseurakunnalla on silloin täydellinen näkö, selvä erottamiskyky. Sen silmät on voideltu, sillä on "voitelu Isältä". "Sillä katso, se kivi, jonka minä panin Joosuan eteen - yhden kiven päällä on seitsemän silmää!... Ja otan tämän maan pahan teon pois yhdessä päivässä." Sak. 3:9. (Eräissä suomal. Raamatuissa en tämä jae käännetty epäselvästi toisin).

"Kivi" tässä esittää jäännösseurakuntaa, joka on täydellisesti yhtä Kristus-kiven (1 Piet. 2:4) kanssa, uudella johdolla, vanhurskaalla "Joosualla". "Ystävät" ovat Joosuan edessä, jae 8. Seurakunnalla on seitsemän silmää, täydellinen näkökyky. Sen ansiosta seurakunta näkee heti pahat teot, jotka nopeasti, "yhdessä päivässä", poistetaan Jumalan kansan keskuudesta. Helluntain jälkeen, kun Pyhä Henki oli annettu, saattoi esim. Pietari havaita heti Ananiaksen ja Safiiran synnin. Pahan pois ottaminen tapahtui äkisti, "yhdessä päivässä".

Jumalan työ päätetään nopeasti. Jokainen seurakunnan jäsen on mukana voimakkaan huudon työssä. Kukin kutsuu naapurinsa ja lähimmäisensä Jumalan siunausten ja kolmen enkelin [sivu 290] kirkkaan valon piiriin ja osallisuuteen. Jokainen jakaa toisille sitä, mitä itse on saanut. (Sak. 3: 10 ja HK 311).

Jumala suokoon, että mekin pääsisimme tuohon "ihmeteltävien miesten" seurakuntaan, joka on muodostettu niistä, joissa Jumala on aikaansaanut niin suuren uudistuksen, että heitä ihmettelevät sekä ihmiset että enkelit. Sellaisen seurakunnan on Kristus itselleen puhdistava, kuten tässä kirjassamme olemme pyhillä kirjoituksilla osoittaneet. "Seurakunnan puhdistamisen päivät kiiruhtavat." Kiiruhtakaamme mekin puhdistumistamme Karitsan veren ja Jumalan sanan kautta!

Esikuva lopunajan jäännöksestä

 Israelin kansan vaellus Egyptistä Kanaaniin oli esikuva lopun ajan jäännöksen vaelluksesta taivaalliseen Kanaaniin. (1 Kor. 10: 11 ym). ”Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.” (Hoos. 12: 14). Tämä profeetta oli Mooses. Samoin on oleva lopun aikanakin, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen” kaikista maista. Jes. 11: 11, 16. Näin on tapahtunutkin. Ja ennustus kiiruhtaa lopulliseen täyttymykseensä. Suuren adventtiliikkeen alkaessa 1844 annettiin sille heti alussa profetian lahja Ellen G. Whiten persoonassa. Siihen nähden on vastakuva täydellisesti täyttynyt. Nytkin perusti Herra erityisen kansan ja liikkeen profeetan kautta, ja profeetta sitä paimensi aina kuolemaansa saakka 1915. Sen jälkeen tulivat Jumalan kansalle puhumaan hänen kirjoittamansa kirjat, Todistuksia seurakunnalle. Näin hän itse kirjoitti: [sivu 3]

”Näiden viimeisten päivien Jumalan kansalle on annettu runsaasti valoa. Joko minun sallitaan elää kauemmin tai ei, tulevat kirjoitukseni jatkuvasti puhumaan, ja niiden vaikutus ja toiminta on kestävä niin kauan kuin aikaa riittää. Kirjoitukseni talletetaan toimiston lokeroissa, niin että vaikka minä en enää eläisikään, sisältävät nämä sanat, jotka Herra on minulle antanut, yhä edelleen elämäntäyteisiä sanoja, ja ne puhuvat kansalle.” (Writing and Sending Out of the Testimonies to the Church, ss. 13, 14).

”On kysytty: 'Miten kävisi, jos sisar White kuolisi?' Olen vastannut: 'Kirjat, joita hän on kirjoittanut, eivät kuole. Ne ovat eläviä todistajia siitä, mitä Raamattu on sanonut.'” (Käsikirjoitus (MS) 140, 1905).

”Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä Hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä.” (5 T 661; 1 Ts 37). ”Jumala on puhunut meille Sanansa välityksellä. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen todistuksien välityksellä.” (8 T 298).

Välittäköön tutkielmamme varoittavan, kehoittavan, rohkaisevan ja lohduttavan Sanan Jumalalta Hänen kansalleen