Rakkaus, minkä Kristus on osoittanut meille, on vertaansa vailla, Miten innokkaasti hän tekikään työtä! Miten usein hän rukoili hartaasti yksin vuoren rinteellä tai puutarhan hiljaisuudessa vuodattaen sydämensä pohjasta anomuksensa väkevällä huudolla ja kyynelin. Miten uupumattomasti hän rukoilikaan syntisten puolesta! Vieläpä ristilläkin hän unohti omat kärsimyksensä rakastaessaan niin suuresti niitä, joita hän tuli pelastamaan. Miten kylmä onkaan meidän rakkautemme, miten vähäinen mielenkiintomme verrattuna Vapahtajamme rakkauteen ja mielenkiintoon! Jeesus antoi itsensä lunastaakseen ihmissuvun, mutta miten kärkkäitä olemmekaan puolustautumaan antamasta kaikkeamme Jeesukselle. Vapahtajamme alistui raskaaseen työhön, halpa- arvoisuuteen ja kärsimykseen. Ollessaan tässä työssä, jota hän tuli suorittamaan maan päälle, häntä vastustettiin, herjattiin ja pilkattiin.
Veljeni ja sisareni, oletteko epätietoisia siitä, mitä esikuvaa meidän tulee seurata? En kehoita teitä katsomaan suuriin ja hyviin ihmisiin vaan maailman Lunastajaan. Jos meillä on todellinen lähetyshenki, niin olemme Kristuksen rakkauden läpitunkemia. Meidän tulee katsoa uskomme alkajaan ja täyttäjään, tutkia hänen luonnettaan, kehittää sävyisää ja nöyrää luonnetta vaeltaen hänen askelissaan.
Monet otaksuvat, että lähetyshenki, lähetystyöhön kelpaaminen, on erikoinen lahja, mikä on annettu saarnaajille ja muutamille seurakunnan jäsenille ja että kaikkien muiden tulee pysyä vain katselijoina. Milloinkaan ei ole suurempaa erehdystä tehty. Jokainen todellinen kristitty haluaa omistaa lähetyshengen, sillä kristittynä oleminen merkitsee olla Kristuksen kaltainen. Kukaan ei voi elää itsellensä, ja jos jollakin ei ole Kristuksen Henkeä? ei hänellä ole osuutta hänessä. Jokainen, joka on maistanut tulevan maailman voimia, olkoon hän nuori tai vanha, oppinut tai oppimaton, joutuu liikkeelle siitä hengestä, mikä vaikutti Kristuksessa. Uudistuneen sydämen ensimmäinen heräte on viedä toisia Vapahtajan [sivu 8] luo. Ne, jotka eivät omista tätä kaipausta, osoittavat, että he ovat menettäneet ensimmäisen rakkauden. Heidän tulee huolellisesti tutkia sydäntään Jumalan sanan valossa ja hartaasti etsiä Kristuksen Hengen kastetta. Heidän tulee rukoilla, että täydellisemmin saisivat omistaa Jeesuksen osoittamaa ihmeellistä rakkautta langennutta maailmaa kohtaan pelastaakseen hukkuvat.
Meille jokaiselle on työtä Herran viinitarhassa. Meidän ei tule etsiä sellaista asemaa, jossa meillä on eniten mukavuuksia tai suurinta hyytyä. Todellinen uskonto on vapaa itsekkyydestä. Lähetyshenki on henkilökohtaisen uhrautuvaisuuden henki. Meidän tulee, tehdä työtä kaikkialla käyttäen kykyjämme äärimmilleen Mestarimme palveluksessa.
Samalla kun joku henkilö on todella kääntynyt totuuteen, niin hänen sydämessään herää harras halu mennä kertomaan jollekin ystävälle tai naapurille pyhiltä lehdiltä loistavasta kallisarvoisesta valosta. Epäitsekkäässä työssään halutessaan pelastaa toisia hän on elävä kirje kaikkien ihmisten tuntema ja lukema. Hänen elämänsä osoittaa, että hän on kääntynyt Kristukseen ja tullut hänen työtoverikseen.
Ryhmänä seitsemännen päivän adventistit ovat anteliasta ja lämminsydämistä kansaa. Tämän ajan totuuden julistamisessa me voimme luottaa heidän suureen ja auliiseen myötätuntoonsa. Kun heidän anteliaisuuttaan sopivalla tavalla kysytään, vedoten heidän arvostelukykyynsä ja omaantuntoonsa, herättää se heissä sydämellistä vastakaikua. Heidän lahjansa työn tukemiseksi todistavat, että he uskovat tämän työn totuuden asiaksi. Keskuudessamme on tosin poikkeuksiakin, Eivät kaikki, jotka tunnustavat vastaanottaneensa totuuden, ole vakavia ja kokosydämisiä uskovaisia. Mutta niin oli myös Kristuksen päivinä. Apostolienkin joukossa oli Juudas, mutta tämä ei todistanut sitä, että kaikki olivat samaa luonnetta. Meidän ei ole syytä masentua, kun tiedämme, että on niin monta totuuden asialle antautunutta, jotka ovat valmiit tekemään jaloja uhrauksia sen edistämiseksi. Mutta vielä meiltä puuttuu paljon ja tarpeemme ovat suuret. Keskuudessamme on liian vähän todellista lähetyshenkeä. Kaikkien lähetystyöntekijöiden tulee omistaa syvää, mielenkiintoa lähimmäistensä sieluihin, sellaista, mikä liittää [sivu 9] sydämet toisiinsa osaaottavaisina Jeesuksen rakkaudessa. Heidän tulee hartaasti anoa jumalallista apua ja heidän tulee toimia viisaasti sielujen voittamiseksi Kristukselle. Kylmä, hengetön ponnistus ei saa mitään aikaan. Nyt on aika Kristuksen Hengen langeta profeettojen poikien ylitse. Sitten he osoittavat samallaista rakkautta kuin Jeesus elämässään.
Syy, miksi ei ole uskonnollista palavuutta eikä suurempaa rakkautta toisiinsa seurakunnassa, on se, että lähetyshenki on kuollut. Vähän puhutaan enää Kristuksen tulosta, mikä kerran oli ajatuksen ja keskustelun aiheena. Selittämätön vastenmielisyys, yhä lisääntyvä tympeytyminen uskonnolliseen keskusteluun vallitsee, ja sen tilalla hellitään tyhjänpäiväistä rupattelua. Vieläpä nekin, jotka tunnustautuvat Kristuksen seuraajiksi, tekevät niin.
Veljeni ja sisareni, tahdotteko katkaista sen, mikä pidättää teitä? Tahdotteko nousta tästä hitaudesta, mikä muistuttaa kuoleman horrostilaa? Menkää työhön, oli se mieluista tai ei. Antautukaa henkilökohtaiseen työhön saattaen sieluja Jeesuksen luo ja totuuden tuntoon. Sellaisesta työstä te löydätte sekä kannustimen että vahvistavan lääkkeen; se herättää ja vahvistaa.
Harjoituksen avulla hengelliset voimanne elpyvät, niin että te menestyksellisemmin voitte varmistaa oman pelastuksenne. Kuoleman horros on niiden yllä, jotka tunnustavat Kristuksen. Tehkää voitavanne herättääksenne heidät. Varoittakaa, pyytäkää hartaasti ja nuhdelkaa. Rukoilkaa, että Jumalan sulattava rakkaus saisi lämmittää ja pehmittää heidän jääkylmiä luonteitaan. Vaikka he kieltäytyvät kuuntelemasta ei teidän työnne kuitenkaan ole mennyt hukkaan. Kun koetatte olla siunaukseksi toisille, saatte siunauksen omalle sielullenne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti