Me olemme arvokkaita

Raamattu sanoo: Olet arvokas.  Syntiinlangenneinakin me olemme arvokkaita. Meidän arvomme ihmisinä ei perustu suorituksiimme vaan Jumalaan, Luojaamme ja Lunastajaamme.
Jumala loi meidät omaksi kuvakseen, persoonallisiksi, ainutlaatuisiksi ja toimiviksi yksilöksi. Langeinneinakin hänen kuvansa näkyy meissä.
Kaksinverroin arvokkaaksi meidät tekee se, että meidät on ostettu ei hopealla eikä kullalla, vaan Kristuksen kalliilla verellä hänen lapsikseen ( 1.Piet.1:18,19).
Sen tähden meidän arvomme ihmisenä ei lepää siinä, mitä toiset sanovat ja ajattelevat meistä tai mitä omat tunteemme sanovat meistä, vaan mitä Jumala, Luojamme ja Lunastajamme ajattelee meistä: Mutta nyt, näin sanoo Herra, joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minut-- Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi ( Jes.43:1:4).
Voimme vain ilolla yhtyä Paavalin sanoihin: Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat ( Room.8:1 ).  Voiko olla suurenmoisempaa tapaa aloittaa päivä kuin ajattelemalla taivaallisen Isän rakkautta ja huolenpitoa meitä, hänen lapsiaan , kohtaan ?

Uskon haaste

 Ennen luin Jeesus herätti ystävänsä Lasaruksen kuolleista, hän esitti uskon haasteen Martalle, Lasaruksen sisrelle, joka suri veljensä kuolemaa;  "Minä olen ylösnousemun ja elämä:  joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.  Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.  Uskotkosen?"  (Joh.11:25,26 Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista osoittaakseen säällä ja todistaakseen, että vaikka täällä ajassa joutuisimme eroamaan rakkaistamme, meillä on kuitenkin Vapahtaja, joka on herättävä heidät viimeisenä päivänä.  Olihan Jeesus vähän aiemmin sanonut, että hänen lähettäjänsä tahto on se,  "että minä kaikista niistä, jotka hän on minulle antanut, en kadota yhtäkään, vaan herätän heidät viimeisenä päivänä".  Seuraavassa sellaiseksi, "joka näkee Pojan ja uskoo häneen" (Joh. 6:39,40).  Uskossa saamme katsoa Jeesukseen ja omistaa pelastusvarmuuden ja ikuisen elämän.  Usko ja sen myötä tuleva pelastusvarmuus, joka ei perustu ihmisen tekoihin vaan Jumalalta saatuun lahjaan, on parpsta lääkettä hälventämään kuoleman synkänvarjon yltämme.

Usko ei kuitenkaan merkitse irrottautumista todellisuudesta.  Kuolema on yhä outo vieras, jopa vihollinen.  Se erottaa rakkaat toisistaan ja tuo kyyneleet ja ikävän.  Näitä tunteita ei kuitenkaan tarvitse hävetä eikä torjua, vaan niiden keskellä usko antaa parhaan lohdutuksen ja toivon, joka voi kirkastaa kyyneleisimmätkin silmät.  Joskus kuolema on kuin äidin syli, johon uupuneen lapsen on hyvä nukahtaa.  Paavalikin sanoi elämänsä lopulla aavistellen lähtönsä läjeisyyden:  "Sillä elämä on minulle Kristus ja kuolema on voitto" (Fil. 1:21).  Kristitylle kuolema ei merkitse kaiken loppua, tyhijiin taukeamista, vaan se on kuin lyhyt, hetken kestävä uni, josta noustaan uuteen aamuun, niin kuin hyvin nukutun yön jälkeen (1 Tess. 4:13-17).  Lopulta "hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmstänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva..." (Ilm. 21:4).

Uskon taistelu

Otsikoin tämän päivän kirjoituksen "Uskon taistelu", koska monet ihmiset eivät ymmärrä niitä kamppailuja, joita kristityt joutuvat käymään läpi.  Kääntymättömällä ihmisellä ei ole Jumalan Henkeä.  Häntä ohjaa vain hänen oma lihallinen mielensä ja, niin kuin Paavali sanoo, "Lihan pyrkimykset sotivat Jumalaa vastaan, sillä ne eivät alistu Jumalan lakiin eivätkä voikkaan alistua " ( Room.8:7). Jos kääntymätön ihminen yrittää olla kuuliainen, hän tekee sen itsekkäistä syistä tavoitellakseen omaa etua tai sosiaalisen painostuksen vuoksi. Voi olla, että hänet on kasvatettu periaatteellisessa kodissa ja tottumus ja omatunto ohjaavat hänet  elämään säädyllisesti. Kristityn kuuliaisuus on toisenlaista. Se lähtee Jumalan  Hengen antamasta halusta: " Jumalalle kiitos, te jotka olitte synnin orjia, olette nyt koko  sydämestänne kuuliaiseksi sille opetukselle, jonka ohjattavaksi teidät on kutsuttu."  ( Room.6:17.) 
- Uudestisyntynyt ihminen haluaa kaikin tavoin toteuttaa Jumalan tahdon elämässään.  Paavali kuvailee tätä asennetta sanoilla: " Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain " ( Room.7:22).  Uuden liiton lupauksen alla Pyhä Henki alkaa kirjoittaa Jumalan lakia uskovan sydämmeen ja mieleen ( Hepr.8:8-10 ja 2. Kor.3:3).
-Paavali sanoo, että lain vanhurskaat  vaatimukset toteutuvat kohdallamme, kun Jeesus asuu meissä Pyhän Hengen kasteen kautta: " Jotta meissä, jotka elämme Hengen emmekä lihamme mukaista elämää, toteutuisi lain vaatima vanhurskaus."  ( Room.8:4.)

voitettu kuolema

" Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme rakautettuina, koska emme tahdo riisuutua , vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista." 2 Kor. 5:4.

Elämän Antaja tulee murtamaan haudan kahleet.  Hän  tuo esiin sen vangit ja julistaa: "Minä olen ylösnousemus ja elämä."

Pyhässä Raamatussa ei ole sellaista kohtaa, jossa sanottaisiin, että vanhurskaat saavat palkkansa tai jumalattomat rangaistuksensa kuollessaan.  Patriarkat ja profeetat eivät ole jättäneet mitään sellaista vakuutusta.  Kristus ja hänen apostolinsa eivät ole antaneet mitään viitausta siihen.  Raamattu opettaa selvästi, että ihmiset eivät heti kuolemansa jälkeen pääse taivaaseen,  Heidät esitetään nukkuvina ylösnousemukseen saakka.--- Kun hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy, ihminen lakkaa ajattelemasta. -- Kuolleet ovat haudan hiljaisuudessa.  He eivät tiedä mitään siitä, mitä aurigon alla tapahtuu.-- Autuas lepo väsyneille vanhurskaille!  Aika, olipa se pitkä tai lyhyt, on heille vain silmänräpäys.  He nukkuvat.  Jumalan pasunan soidessa he heräävät ihanaan kuollemattomuuteen."  Sillä pasuna soi, ja kuolleet  nousevat katoamattomina. -- Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamaattomuuteen, ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu:  'Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1Kor.  15:52-55.  Kun heidät herätetään syvästä unestaan, heidän ajattelunsa alkaa siitä, mihin se päättyi.  Viimeinen aistimus oli kuoleman tuska; viimeinen ajatus oli se, että he joutuivat kuoleman vallan alle.  Kun he nousevat haudoistaan, heidän ensimmäinen iloinen ajatuksensa puhkeaa riemuhuudoksi:  " Kuolema, missa on sinun voittosi?  Kuolema, missä on sinun otasi?" 1Kor. 15: 52-53.

Heidän viimeisiä aistimuksiaan olivat kuolontuskat. -- Heidän herätessään oli kaikki kipu poissa.--  Jumalan kaupungin portit lennähtävät auki saranoillaan, -- ja Jumalan lunastetut astelevat kerubien ja serafien välitse.  Kristus lausuu heidät tervetulleiksi ja antaa heille siunauksensa.  "Hyvä on, sinä hyvä ja uskollinen palvelija.--Mene herrasi iloon." Matt.25:21. 

Evankeljumi Kaikkeen Maailmaan

Ja tämä valtakunnan evankeli

umi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. Matt.24:14.

Tämän tehtävän suorittaminen ei kuulu pelkästään virkaansa vihityille sananpalvelioille. Jokaista, joka on vastaanottanut Kristuksen, kehotetaan työskentelemään lähimmäistensä pelastuksen hyväksi. 
Henki ja morsian sanovat: Tule! Ja  joka kuulee, sanokoon: Tule! ( Ilm.22:17). Tämän  kehoituksen lausuminen kuuluu koko seurakunnalle. Jokainen, joka on sen kehoituksen kuullut, tulee kaijuttaa tuota sanomaa vuorilla ja laaksoissa sanoen: Tulkaa.
On kohtalokas erehdys luulla, että sielujen pelastaminen on yksin saarjaajien tehtävä.  Yksinkertaisten, pyhittäytyneen uskovaisen, jolle viinitarhan Isäntä antaa vastuun sieluista, tulee saada kannustusta miehiltä, joille Herra on asettanut suurempia velvoisuuksia. Jumalan seurakunnan johtajien tulee tajuta, että Vapahtajan käsky on annettu kaikille, jotka uskovat hänen nimeensä. Jumala lähettää viinitarhaansa monia sellaisia, joita ei ole erotettu sananpalvelioiksi kätten päällepanolla.
Sadat ja tuhannet sellaiset, jotka ovat kuulleet pelastuksen sanoman, seisovat yhä  toimettomina torilla, vaikka he voisivat olla mukana jossakin tuloksellisessa työssä. Näille Kristus sanoo: Miksi seisotte täällä kaiken päivää joutilaina ? ja hän lisää:  Menkää tekin minun viinitarhaani ( Matt.20:6,7 ).  Minkä vuoksi paljon useammat eivät tottele tuota kutsua ?  Senkö vuoksi, ettei hewillä muka ole tähän velvoittavaa sananpalvelian virkaa ? Heidän tulee ymmärtää, että on olemassa suuri työ, joka kuuluu muillekkin kuin sananpalvelijoille -  tuhasnsille pyhittäytyneille maallikkojäsenille.
Jumala on odottanut kauvan, että palveluksen henki valtaisi koko seurakunnan, niin että jokainen työskentelisi hänen hyväkseen kykyjensä mukaan. Kun Jumalan seurakunnan jäsenet tekevät heille määrättyä työtä tarvitsevilla kentillä kotimaassa ja ulkomailla täyttäen siten evankelioimiskäskyä, koko maailma on pian tuleva varoitetuksi ja Herra Jeesus on palaava maan päälle voimassa ja suuressa kirkkaudessa.

Jaettu sydän

Yksi suurimmista haasteista, joita kohtaamme liikkeenä ja seurakuntana, on sydänten jakautuminen.  Annahan, kun selitän tarkemmin.  Syy, joka liian usein heikentää niiden tärkeiden sanomien julistusta, jotka ovat tehtävällemme oleellisia ja jotka määrittelevät, keitä me olemme, on se, ettäemme ole täysin antautuneet Herrallemme ja Vapahtajallemme.  Raamattu kuvaa tätä "kahtaalle horjumisena".  Uskon, että Herra puhuu meille Jaak. 4:8 tekstissä.  Hän kutsuu meitä, jäännösseurakuntaansa, jolle on annettu äärettömän tärkeä tehtävä ajan lopussa, keskittymään tehtäväämme:  "Lähestykää Jumala, niin hän lähestyy teitä.  Puhdistakaa kätenne, synnintekijät, puhdistakaa sydämenne, te kahtaalle horjuvat!"

Miten voimme täyttyä innosta kertoa Kristuksesta ja hänen pikaisesta takaisintulostaan maailmalle, jos olemme itse puolittain rakastuneita maailmaan?  Miksi kaipaisimme ylhäällä olevia asuinsijoja, jos kotimme täällä uusine 52-tuumaisine HD-televisioneen on melkoisen mukava?  Tärkeä kysymys kuuluu:  miten lähellä olemme Kristusta?  Jos emme ole tarpeeksi lähllä, siihen on olemassa ratkaisu:  lähellä Jumalaa, ja hän tulee hyvin lähelle sinua.  Meillä ei ole mitään mahdollisuutta saattaa tehtäväämme päätökseen ja olla niitä, joiksi meidät on kutsuttu olemaan, jos sydämemme eivät kuulu täysin Jeesukselle.  Meidän tulee rukoilla, että Herra opettaisi meille uuden merkityksen Matt. 22:37 oleville sanoilleen:  "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi".  Meidän tulee esitää itsellemme nämä kysymykset:  Olenko täyttynyt vain sinulla, Herra?  Miten paljon tämän maailman asiat todella pitävät minua otteessaan?  Ratkaisu on antautua päivittäin Herralle.  Antautua täysin.  Ilman varauksia.

Vaikutuksen Voima

" Tämä on minun käskyni, että te rekastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut." Joh. 15:12.

 

Mitä laatua tämä rakkaus on?-- Sellaista rakkautta sielua kohtaan, joka luopuu itsekkäistä pyyteistään ja harjoittaa ankaraa kieltäymystä kohottaakseen, jalostaakseen ja pyhittääkseen niitä, joiden kanssa seurustelemme.  "Ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa." Joh. 17:19.  Rakastatko tovereitasi kylliksi luopuakesi huvittelunhalustasi ja muista mielihaluistasi, niin että et johtaisi näitä sieluja kiusaukseen etkä houkuttelisi heitä sellaiseen hilpeyteen ja vallattomuuteen, joka poistaa mielestä kaikki heidän sielunsa pelastusta koskevat vakavat ajatukset?  Kehitäkö persoonallista hurskautta, jotta nuoret ystäväsi voivat sinun johdollasi päästä kohoamaan ja etenemään Jumalalle kuuliaisiksi?  Minkä laatuista on rakkautesi?  Onko se luonteeltaan sellaista, että se tekee toverisi enemmän Kristuksen kaltaisiksi?  Lisääkö se vankkoja hirsiä heidän luonteensa rakennukseen?

Jumala kehottaa kaikkia seutaajiaan esittämään elämän kaikkissa tilanteissa käytöksellään, vaatetuksellaan ja keskustelulaan selvästi ymmärrettävän, elävän todistuksen siitä, että tosi jumalisuudessa on sellainen voima, että siitä on hyötyä kaikkeen sekä tässä elämässä että tulevassa.

Alhainen kristillinen luonne aikaansaa enemmän haittaa maailmassa kuin jonkun maailmallisen luonne, sillä kristityiksi tunnustautuvat johtavat toisia harhaan tunnustamalla edustavansa häntä, jonka nimen he ovat omaksuneet.

Jumala on rakkaus.  Joka pysyy Jumalassa, pysyy rakkaudessa.  Kaikki, jotka todella-- ovat oppineet tuntemaan taivaallisen Isämme rakkauden ja hellän huolenpidon, levittävät voloa ja iloa missä he ovatkin.  Heidän läsnäolonsa ja vaikutuksensa on heidän lähimmäisilleen suloisten kuukkien tuoksun kaltaista, koska he ovat yhteydessä Jumalan ja taivaan kanssa, ja taivaan puhtaus ja ääretön rakkaus tulee heidän välityksellään kaikkien osaksi, jotka ovat heidän vaikutuspiirissään.

Voitte ympäröidä sielunne ilmapiirillä, joka on kuin tuulahdus taivaallisesta Eedenistä.