Viimeiselle seurakunnalle on luvattu profetian henki

 Puhuessaan Pyhän Hengen työstä Jeesus sanoi opetuslapsilleen: [sivu 2] ”Mutta kun Hän tulee, totuuden Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja tulevaiset Hän teille julistaa.” (Joh. 16:13). Tämä lupaus toteutui Paavalin, Pietarin, Johanneksen, Jaakobin ja Juudaan kirjallisen toiminnan kautta. Heidän kirjoittamansa Uuden Testamentin kirjeet sisältävät runsaasti ennustuksia tulevista tapahtumista, jotka, viimeisiä tapahtumia lukuunottamatta, ovat kaikki toteutuneet. Ilmestyskirja on kokonaan profeetallinen kirja.

Viimeiselle seurakunnalle luvattiin profetian henki. ”Ja lohikäärme (saatana) vihastui vaimoon (Uuden Testamentin aikainen Jumalan seurakunta) ja lähti käymään sotaa hänen jälkeläisiänsä (Jumalan seurakunnan jäännöstä, viimeisiä edustajia) vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus (profetian henki).” (Ilm. 12: 17; vrt. 19: 10). Tämä jäännös kootaan maailmasta ja kristikunnan sekoituksesta (Babylonista) viimeisen, kolminkertaisen sanoman kautta. Katso Ilm. 14: 6-12; 18: 1-4. Sen jälkeen saapuu Kristus. Ilm. 14: 14-16.

Israelin kansan vaellus Egyptistä Kanaaniin oli esikuva lopun ajan jäännöksen vaelluksesta taivaalliseen Kanaaniin. (1 Kor. 10: 11 ym). ”Profeetan kautta vei Herra Israelin Egyptistä pois, ja profeetta sitä paimensi.” (Hoos. 12: 14). Tämä profeetta oli Mooses. Samoin on oleva lopun aikanakin, jolloin ”Herra vielä toisen kerran ojentaa kätensä hankkiakseen itselleen kansansa jäännöksen” kaikista maista. Jes. 11: 11, 16. Näin on tapahtunutkin. Ja ennustus kiiruhtaa lopulliseen täyttymykseensä. Suuren adventtiliikkeen alkaessa 1844 annettiin sille heti alussa profetian lahja Ellen G. Whiten persoonassa. Siihen nähden on vastakuva täydellisesti täyttynyt. Nytkin perusti Herra erityisen kansan ja liikkeen profeetan kautta, ja profeetta sitä paimensi aina kuolemaansa saakka 1915. Sen jälkeen tulivat Jumalan kansalle puhumaan hänen kirjoittamansa kirjat, Todistuksia seurakunnalle. Näin hän itse kirjoitti: [sivu 3]

”Näiden viimeisten päivien Jumalan kansalle on annettu runsaasti valoa. Joko minun sallitaan elää kauemmin tai ei, tulevat kirjoitukseni jatkuvasti puhumaan, ja niiden vaikutus ja toiminta on kestävä niin kauan kuin aikaa riittää. Kirjoitukseni talletetaan toimiston lokeroissa, niin että vaikka minä en enää eläisikään, sisältävät nämä sanat, jotka Herra on minulle antanut, yhä edelleen elämäntäyteisiä sanoja, ja ne puhuvat kansalle.” (Writing and Sending Out of the Testimonies to the Church, ss. 13, 14).

”On kysytty: 'Miten kävisi, jos sisar White kuolisi?' Olen vastannut: 'Kirjat, joita hän on kirjoittanut, eivät kuole. Ne ovat eläviä todistajia siitä, mitä Raamattu on sanonut.'” (Käsikirjoitus (MS) 140, 1905).

”Muinoin Jumala puhui ihmisille profeettain ja apostolien suun kautta. Näinä päivinä Hän puhuu heille Henkensä todistusten välityksellä.” (5 T 661; 1 Ts 37). ”Jumala on puhunut meille Sanansa välityksellä. Hän on puhunut meille seurakunnalle annettujen todistuksien välityksellä.” (8 T 298).

Välittäköön tutkielmamme varoittavan, kehoittavan, rohkaisevan ja lohduttavan Sanan Jumalalta Hänen kansalleen.

Varoituksemme jonka annamme kaikua

 

Muinaisina päivinä Jumalan palvelijat saarnasivat Jumalan sanaa hengen ja voiman osoittamisena. Ihmissydämet järkyttyivät evankeliumin julistuksesta. Mistä johtuu, että totuuden saarnalla tänä aikana on niin vähän voimaa vaikuttaa kansaan? Onko Jumala tänä aikana vähemmän halukas siunaamaan työntekijöitään kuin apostolien päivinä?

Varoituksen, jonka esitämme maailmalle, täytyy tulla ihmisille joko elämän tuoksuna elämäksi tai kuoleman hajuna kuolemaksi. Lähettääkö Herra palvelijoitaan julistamaan tätä peloittavan vakavaa sanomaa pidättäen heiltä Pyhää Henkeään? Uskaltavatko heikot ja erehtyväiset [sivu 15] ihmiset ilman erikoista Jumalan armoa ja voimaa seisoa elävien ja kuolleitten välissä puhuakseen iankaikkisen elämän sanoja? Meidän Herramme on suuri armossa, hänen voimansa on ylen suuri ja näitä lahjoja hän tahtoo antaa runsaasti kaikille, jotka uskossa tulevat hänen luokseen. Paljon ennemmin Hän antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä anovat kuin maalliset vanhemmat antavat hyviä lahjoja lapsilleen. Syy miksi ei tälle ajalle kuuluva kallisarvoinen ja tärkeä totuus ole voimallinen pelastamaan, on se, ettemme tee työtä uskossa.

Meidän tulee rukoilla Pyhän Hengen laskeutumista ylitsemme yhtä hartaasti kuin opetuslapset rukoilivat sitä Helluntaina. Jos he tarvitsivat sitä sinä aikana, niin me tarvitsemme sitä vielä enemmän tänä aikana. Henkinen pimeys paarivaatteen tavoin peittää maan. Kaikenlaiset väärät opit ja saatanan petokset johtavat ihmismielet harhaan. Ilman Jumalan Henkeä ja voimaa meidän on turha esittää totuutta.

Tutkistelemalla Kristusta, harjoittamalla uskoa häneen ja kokemalla henkilökohtaisesti hänen pelastavaa armoaan tulemme kelvollisiksi esittämään hänet maailmalle. Jos me olemme oppineet hänestä, niin Jeesus on meidän aiheenamme ja hänen rakkautensa, joka palaa sydäntemme alttarilla, saavuttaa ihmisten sydämet. Totuutta ei esitetä kylmänä ja hengettömänä teoriana, vaan Hengen ja voiman osoittamisena.

Monet saarnaajamme käsittelevät esitelmissään liian laajalti teoriaa eivätkä opeta tarpeeksi käytännön jumalisuutta. Heillä on henkistä tietoa totuudesta, mutta Kristuksen todellinen palavuus ja rakkaus ei ole päässyt koskettelemaan heidän sydäntään. Monet ovat tutkimalla julkaisujamme saavuttaneet tietomäärän, jolla pystyvät puolustamaan totuutta, mutta heistä ei ole tullut raamatuntutkijoita itseään varten. He eivät jatkuvasti etsi syvällisempää ja täydellisempää tietoa pelastussuunnitelmasta sellaisena kuin se on Raamatussa. Saarnatessaan muille heistä tulee kääpiöitä hengelliseltä kasvultaan. He eivät useinkaan mene Jumalan eteen anomaan Hänen Henkeään ja armoaan, jotta he oikealla tavalla voisivat esittää Kristusta maailmalle.

Ihmisvoima on heikkoutta ja ihmisviisaus on hullutusta. Menestyksemme ei ole riippuvainen lahjoistamme tai oppineisuudestamme, vaan elävästä yhteydestämme Jumalaan, Totuudelta on riistetty sen voima, kun sellaiset miehet, jotka koettavat näyttää oppineisuuttaan, ja kykyjään, sitä saarnaavat, Sellaiset miehet osoittavat myöskin, että he tietävät hyvin [sivu 16] vähän kokemusperäisestä uskonnosta ja että heidän sydämensä ja elämänsä on pyhittymätön ollen täynnä turhaa itserakkautta. He eivät opi Jeesuksesta. He eivät muille pysty esittämään Vapahtajaa, johon he eivät itse ole tutustuneet. Heidän oma sydämensä ei ole pehmennyt eikä murtunut elävästä tietoisuudesta siihen suureen uhriin, jonka Kristus on antanut pelastaakseen hukkuvan ihmiskunnan. He eivät huomaa, että itsensäkieltäminen ja kärsiminen hänen kalliin asiansa puolesta on etuoikeus. Muutamat tukevat itsekkyyttä ja puhuvat siitä valmistaen saarnoja ja kirjoittaen artikkeleita kiinnittääkseen kansan huomion saarnaajaan peläten, ettei hän saa osakseen tarpeeksi kunnioitusta. Jos enemmän olisi korotettu Kristusta ja vähemmän olisi ylistetty saarnaajaa, jos enemmän olisi kiitetty totuuden alkajaa ja vähemmän sen lähettiläitä, niin me olisimme paljon edullisemmassa asemassa Jumalan edessä kuin mitä olemme tänä aikana.

Pelastussuunnitelmaa ei ole esitetty yksinkertaisesti, koska vain harvat saarnaajat tietävät, mitä yksinkertainen usko on. Älyllinen tieto totuudesta ei riitä, vaan meidän tulee tuntea sen voima omassa sydämessämme ja elämässämme. Saarnaajien tulee mennä Kristuksen luo niinkuin pienet lapset. Veljeni, etsikää Jeesusta, tunnustakaa syntinne, puhukaa Jumalan kanssa päivät ja yöt, kunnes tiedätte, että te Kristuksen tähden olette saaneet syntinne anteeksi ja että Hän on hyväksynyt teidät. Sitten te rakastatte paljon, koska olette saaneet paljon anteeksi. Sitten voitte ohjata muitakin Kristuksen luo, jotta hän antaisi heidänkin syntinsä anteeksi. Sitten te voitte esittää totuuden sydämen kyllyydestä, sydämen, joka tuntee sen pyhittävän voiman. Olen huolissani teistä, veljeni, Neuvon teitä pysymään Jerusalemissa kuten varhaiset opetuslapset, kunnes saatte Pyhän Hengen kasteen niinkuin hekin saivat. Älkää milloinkaan katsoko itseänne oikeutetuiksi nousemaan saarnatuoliin, ennenkuin uskossa olette tarttuneet voiman käsivarteen.

Jos meillä on Kristuksen henkeä, niin me teemme työtä niinkuin hän teki ja vangitsemme Nasaretin Miehen ajatukset esittääksemme ne kansalle. Jos me sensijaan, että olemme muodollisia tunnustajia ja kääntymättömiä saarnaajia, todellakin olisimme Kristuksen seuraajia, niin esittäisimme totuutta niin nöyrästi ja palavasti [sivu 17] ja elämämme olisi jäljennös saarnastamme, ettei maailman lasten tarvitsisi alati asettaa kyseenalaiseksi, että uskommeko sitä, mitä tunnustamme. Kristuksen rakkaudessa esitetty sanoma sekä ihmissielujen arvo jatkuvasti edessämme saisi maailmankin lasten tunnustamaan, että me olemme Jeesuksen kaltaisia.

Jos haluamme uudistaa toisia, niin meidän täytyy ensin itse ottaa käytäntöön ne periaatteet, joita me voimakkaasti teroitamme toisten mieleen. Hyvätkin sanat ovat voimattomia, jos jokapäiväinen elämä on ristiriidassa niiden kanssa. Kristuksen saarnaajat, kehoitan teitä ottamaan vaarin itsestänne ja opetuksestanne. Älkää puolustako omia syntejänne, jollaisista te nuhtelette toisia. Jos saarnaatte nöyryydestä ja rakkaudesta, niin olkoon elämänne esikuvana näistä avuista. Jos kehoitatte toisia olemaan ystävällisiä, kohteliaita ja huomaavaisia kotona, niin antakoon oma esikuvanne voimaa kehoituksillenne. Samassa suhteessa kuin olette saaneet enemmän valoa kuin muut, on vastuunalaisuutenne tullut suuremmaksi. Teitä rangaistaan monilla lyönneillä, jos te kieltäydytte tekemästä Mestarinne tahtoa.

Saatanan ansoja on asetettu eteemme yhtä varmasti kuin niitä oli asetettu Israelin lasten eteen juuri ennenkuin he tulivat Kaanaan maahan. Me toistamme tuon kansan historiaa. Kevytmielisyys, turhuus, mieltymys itsehemmotteluun ja huvitukseen, itsekkyys ja saastaisuus lisääntyvät keskuudessamme. Nyt tarvitaan miehiä, jotka voimakkaasti ja pelottomasti julistavat Jumalan koko pelastusneuvon, miehiä, jotka eivät nuku kuten muut, vaan valvovat ja ovat raittiita. Kun tiedän, pyhyyden ja voiman huutavan puutteen saarnaajissamme, tunnen tuskaa nähdessäni, miten, he koettavat korottaa itseänsä. Jos he vain näkisivät Jeesuksen sellaisena kuin hän on ja itsensä sellaisina kuin he ovat, heikkoina, kykenemättöminä ja niin erilaisina kuin heidän Mestarinsa, niin he sanoisivat: "Jos, minun nimeni voidaan kirjoittaa elämänkirjan huomaamattomimpaan kohtaan, niin on se kylliksi minulle, sillä niin arvoton olen tulemaan hänen huomionsa kohteeksi."

Tehtävänne on tutkia Esikuvaa ja olla sen kaltainen. Kielsikö Kristus itsensä? Teidänkin tulee tehdä niin. Oliko hän sävyisä ja nöyrä? Teidänkin tulee olla sellaisia. Oliko hän innokas pelastamaan ihmissieluja? Sellaisia teidänkin tulee olla. Tekikö hän työtä etsiäkseen Isänsä kunniaa? Niin teidänkin tulee tehdä. Etsikö hän usein apua Jumalalta? niin teidänkin [sivu 18] tulee tehdä. Oliko Kristus kärsivällinen? olkaa tekin kärsivällisiä. Samoinkuin Kristus antoi anteeksi vihollisilleen, niin tulee teidänkin antaa anteeksi.

Saarnatuolin uskonto ei läheskään yhtä hyvin kuin kodin uskonto paljasta todellista luonnettamme. Saarnaajan vaimo, hänen lapsensa ja apulaisensa kodissa tuntevat parhaiten, millainen saarnaajan jumalanpelko on, Hyvä mies on siunaukseksi perhekunnalleen. Vaimo, lapset ja apulaiset ovat kaikki siten alttiimpia hänen uskonnolleen.

Veljet, viekää Kristus koteihinne, ottakaa hänet mukaan saarnatuoliin, pitäkää hänet mukananne, mihin ikänä menettekin. Silloin teidän ei tarvitse teroittaa toisten mieleen, että heidän tulee välttämättömästi pitää arvossa saarnaajia, sillä teidän mukananne on taivaan antama valtakirja, joka kaikille osoittaa, että te olette Kristuksen palvelijoita. Säilyttäkää Jeesus mukananne yksinäisinä hetkinänne. Muistakaa, että hän rukoili usein ja että uusi Pyhän Hengen innoitus alati virvoitti hänen sieluaan. Olkoot ajatuksenne sellaisia ja sisäinen elämänne sellainen, ettei teidän tarvitse hävetä niitä Herran päivänä.

Taivasta ei ole suljettu vanhurskaiden palavilta rukouksilta. Vaikka EIia oli alttiina samoille haluille kuin mekin, niin Jumala kuitenkin kuuli hänen anomuksensa ja vastasi niihin mitä vaikuttavimmalla tavalla. Ainoa syy, miksi meillä ei ole Jumalan voimaa, on meissä itsessämme. Monien totuutta tunnustavien sisäinen elämä on sellainen, että jos se näytettäisiin heille itselleen, niin eivät he sanoisi itseään kristityiksi. He eivät kasva armossa. Kiireinen rukous esitetään silloin tällöin, mutta mitään todellista yhteyttä Jumalaan ei heillä ole.

Meidän täytyy rukoilla paljon, jos tahdomme edistyä hengellisesti. Miten paljon rukoilimmekaan silloin, kun totuuden sanomaa ensi kertaa julistettiin. Miten usein kuuluikaan esirukouksen ääni huoneista, ladoista ja lehdoista. Usein rukoilimme hartaasti tuntikausia kaksi tai kolme yhdessä Jumalan lupauksiin vedoten; usein kuului itkun ääntä ja senjälkeen kiitos- ja ylistyslaulua. Nyt Herran päivä on lähempänä kuin silloin kun ensi kertaa tulimme uskoon, ja meidän tulee nyt olla hartaampia, innokkaampia ja palavampia kuin [sivu 19] mitä oltiin noina varhaisina päivinä. Vaaramme ovat nyt suurempia kuin ne olivat silloin. Sielut ovat paatuneimpia. Meidän tulee nyt täyttyä Kristuksen hengellä eikä meidän tule hellittää, ennenkuin saamme sen.

Veljet ja sisaret, oletteko unohtaneet, että rukoustenne tulee nousta Jumalan puoleen terävän sirpin tavoin suuren elovainion työntekijöiden puolesta? Kun nuoret miehet lähtevät totuutta julistamaan, niin teidän tulee järjestää rukoustilaisuuksia heidän puolestaan. Rukoilkaa, että Jumala yhdistäisi heidät itseensä ja että Hän antaisi, heille viisautta, armoa ja tietoa. Rukoilkaa, että he varjeltuisivat, saatanan ansoilta ja että heidän ajatuksensa säilyisivät puhtaina ja heidän sydämensä säilyisi pyhänä.

Pyydän hartaasti teitä, jotka pelkäätte Herraa, ettette tuhlaa aikaa hyödyttömään keskusteluun tai tarpeettomaan työhön tyydyttääksenne ylpeyttänne tai helliäksenne ruokahalua. Käyttäkää näin tarjolla oleva aika taistellaksenne Jumalan kanssa saarnaajienne puolesta. Pitäkää heidän käsiään ylhäällä niinkuin Aaron ja Huur pitivät Mooseksen käsiä.(5 T 157-162

Olkaa raittiit

 

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi. Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. (Ps 51:12-14).

"Jos minulla olisi vääryys sydämessäni, ei Herra minua kuulisi. (Ps 66:18).

"Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus. (San 28:9)

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan: vaan teidän pahat tekonne erottavat teidät Jumalastanne, ja teidän syntinne peittävät teiltä hänen kasvonsa, niin ettei hän kuule. (Jes 59:1,2)

"Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan. (1 Piet 4:7)

"Älä pelkää, Daniel, sillä ensimmäisestä päivästä asti, jona sinä taivutit sydämesi ymmärrykseen ja nöyryyteen Jumalasi edessä, ovat sinun sanasi tulleet kuulluiksi, ja sinun sanojesi tähden minä olen tullut. (Dan 10:12)

"Rukoilkaa lakkaamatta. (1 Tess 5:17)

"Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. (Joh 15:7)

"Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen.(Matt 26:41a)

"Veljet, minä toivon sydämestäni ja rukoilen Jumalaa heidän edestänsä, että he pelastuisivat. (Room 10:1) "Ja hänen rukoillessaan hänen kasvojensa näkö muuttui, ja hänen vaatteensa tulivat säteilevän valkoisiksi. (Luuk 9:29) [sivu 2]

"Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi; tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa; anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme; ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme; äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. (Matt 6:9-13)

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. (Room 8:26,27)

"Jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa. (Hebr 7:25)

"Niin pian kuin Daniel oli saanut tietää, että kirjoitus oli kirjoitettu, meni hän taloonsa, jonka yläsalin ikkunat olivat avatut Jerusalemiin päin. Ja hän lankesi kolmena hetkenä päivässä polvillensa, rukoili ja kiitti Jumalaansa, aivan niinkuin hän ennenkin oli tehnyt.(Dan 6:10)

"Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. (Jaak 5:16-18)

"Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan palveluksessa. (Apt 6:4) [sivu 3]

"Anna sentähden palvelijallesi kuuliainen sydän tuomitakseni sinun kansaasi ja erottaakseni hyvän pahasta; sillä kuka voi muuten tätä sinun suurta kansaasi tuomita? Herralle oli otollista, että Salomo tätä anoi. Ja Jumala sanoi hänelle: "Koska sinä anoit tätä etkä anonut itsellesi pitkää ikää, et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä, vaan anoit itsellesi ymmärrystä kuullaksesi, mikä oikein on, niin katso, minä teen, niinkuin sanot: katso minä annan sinulle viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, niin ettei sinun vertaistasi ole ollut ennen sinua eikä tule sinun jälkeesi. Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan: sekä rikkautta että kunniaa, niin ettei koko elinaikanasi ole kuningasten joukossa oleva sinun vertaistasi. (1 Kun 3:9-13)

"Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden. (Hebr 5:7)

"Sillä minä annoin teille esikuvan, että te niin tekisitte, kuin minä olen teille tehnyt. (Joh 13:15)

Jeesus on valtuuttanut

 Toimintansa aikana Jeesus uhrasi enemmän aikaa sairaiden parantamiseen kuin saarnaamiseen. Hänen ihmetekonsa osoittivat oikeaksi sen Hänen ilmoittamansa totuuden, ettei Hän ollut tullut kadottamaan, vaan pelastamaan. Kaikkialla, missä Hän liikkui, kulki sanoma Hänen laupeudestaan Hänen edellään. Missä Hän oli jo käynyt, siellä Hänen parantamansa ihmiset riemuitsivat terveydestään ja kokeilivat uusia voimiaan. Kansanjoukot tungeksivat näiden ympärillä saadakseen heiltä kuulla Herran ihmetöistä. Hänen äänensä oli ensimmäinen, minkä moni Heistä koskaan oli kuullut, Hänen nimensä ensimmäinen sana, mikä oli heidän huuliltaan kaikunut, ja Hänen kasvonsa ensimmäiset, joita he olivat saaneet katsella. Miksi he eivät rakastaisi Jeesusta ja kaiuttaisi Hänen kiitostaan? Vaeltaessaan läpi kaupunkien ja kylien Hän oli kuin elämän virta, joka levitti ympärilleen uutta elämää ja iloa. (KSL 11)

Kristus on valtuuttanut seurakuntansa suorittamaan samanlaista työtä, mitä Hän itse teki ollessaan maan päällä. Tänä aikana Hän on sama myötätuntoinen Lääkäri kuin ollessaan maan päällä. Meidän tulee antaa sairaiden ymmärtää, että Hänessä on parantavaa palsamia kaikkiin tauteihin ja uudistavaa voimaa kaikkiin vaivoihin. (CH 529).

Luonnonvoimien välityksellä Jumala toimii päivästä toiseen, tunnista tuntiin ja hetkestä hetkeen pitääkseen meitä hengissä, vahvistaakseen ja uudistaakseen meitä. Jos jokin ruumiinosa vahingoittuu, alkaa heti parantamistyö luonnon ryhtyessä toimintaan terveyden palauttamiseksi. Mutta näissä luonnon varokeinoissa vaikuttava voima on Jumalan voima. Kaikki elämääantava voima virtaa Hänestä. Jos joku toipuu taudistaan, on Jumala hänet parantanut.[sivu 2]

Sairaus, kärsimys ja kuolema ovat vihollisen aiheuttamia. Saatana on hävittäjä, mutta Jumala parantaja. Israelille aikoinaan lausutut sanat sopivat vielä tänäkin päivänä niille, jotka ovat saaneet takaisin ruumiin tai sielun terveyden. "Minä olen Herra, sinun parantajasi." Jumalan siunattu tahto jokaisen ihmisolennon suhteen ilmenee Hänen sanoissaan, "Rakkaani, minä toivotan sinulle, että kaikessa menestyt; ja pysyt terveenä, niinkuin sielusikin menestyy." (3 Joh. 2). Hän antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja parantaa kaikki sinun sairautesi, joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella." (CH 168)

Raamatun uskonto ei ole vahingollinen ruumiin ja sielun terveydelle. Jumalan Hengen vaikutus on kaikkein parasta lääkettä, mitä sairas voi saada. Taivas on täynnä terveyttä. Mitä syvällisemmin koetaan taivaan vaikutusta, sitä varmempaa on sairaan parantuminen. (MM 12)

Vanhurskauden aurinko koittaa "ja parantuminen sen siipien alla. Rakkaus, jonka Kristus vuodattaa koko olemukseen, on elvyttävää voimaa. Se koskettaa ja parantaa jokaista elimellistä osaa - aivoja, sydäntä ja hermostoa. Sen avulla olemuksen ylevimmät voimat herätetään toimintaan. Se vapauttaa sielun syyllisyydestä ja surusta, tuskasta ja huolesta, jotka musertavat elinvoimia

Viimeisten päivien vaarat

 Elämme tämän maailman historian vakavimmassa ja tärkeimmässä ajassa. Olemme viimeisten päivien vaarojen keskellä. Tärkeitä ja pelottavia tapahtumia on edessämme. Miten välttämätöntä onkaan, että kaikki ne, jotka pelkäävät Jumalaa ja rakastavat Hänen lakiaan, nöyryyttävät itsensä Hänen edessään ja tuntevat tuskaa, valittavat ja tunnustavat syntinsä, jotka ovat erottaneet Jumalan Hänen kansastaan ... Meidän tulee paeta Jumalan Sanan luo ja tarttua rukoukseen, etsien Herraa vilpittömästi ja hartaasti, jotta [sivu 8] löytäisimme Hänet. Tämä meidän olisi tehtävä ensimmäiseksi työksemme.” (3 T 53).

”Meidän tulee varoittaa ihmisiä vaarasta, jossa he ovat. Älköön annettako ennustuksien ilmoittamien vakavien tapahtumien jäädä koskemattomiksi... Hirvittäviä asioita on edessämme, aivan yllemme tulemassa.” (6 T 61).

”Viimeisten päivien vaarat ovat päällämme. Jumalan tunnustavan kansan edessä on koetus, jollaista monet eivät ole osanneet aavistaa. Heidän uskonsa oikeaperäisyys tulee koetelluksi. Monet ovat yhtyneet maailmallisiin ylpeydessä, turhuudessa ja nautinnon tavoittelussa, uskotellen itselleen, että he voivat menetellä näin ja silti olla kristittyjä.” (4 T 633).

”Tulossa on myrsky, raivokkuudeltaan säälimätön. Olemmeko valmiit kohtaamaan sitä? Meidän ei tarvitse sanoa: Viimeisten päivien vaarat tulevat pian ylitsemme. Ne ovat jo tulleet. Me tarvitsemme nyt Jumalan miekan iskua itse sieluun ja lihallisten himojen, halujen ja nautintojen ytimeen.” (8 T 315).

”Minä näin maassa hämmingin, niin suuren, ettei sellaista ole ennen nähty. Kuulin valituksia ja hätähuutoja. Näin suuret joukot todellisessa taistelussa. Kuulin tykkien jyskettä, aseiden kalsketta, käsikähmää ja kuolevien valituksia ja rukouksia. Maa oli haavoittuneiden ja kuolleiden peittämä. Näin ahdistettuja ja epätoivoisia perheitä sekä huutavaa puutetta monien asunnoissa... Monien kasvot näyttivät kuihtuneilta ja kalpeilta sekä äärimmäisen hädän ja nälän runtelemilta... Jumala ainoastaan voi olla meidän kilpemme ja väkevyytemme tänä kansallisten onnettomuuksien aikana... Minä näin hämminkiä ja sekasortoa ja nälänhätää maassa... Koko taivas on jännityksissä. Maailman historian tapahtumat päättyvät pian. Elämme viimeisten päivien vaarojen keskellä. Vielä suurempia vaaroja on edessämme, emmekä kuitenkaan ole hereillä.” (1 T 260).

”Jumalan kansan vaarat on esitetty minulle yhä uudelleen. Minulle on näytetty ne vaarat, jotka tulevat jäännöksen ympärillä alati suurenemaan viimeisinä päivinä. Näitä vaaroja on minulle näytetty aina nykyaikaan asti. Suuria tapahtumia tulee pian esiintymään. Herra on tuleva suurella voimalla ja kirkkaudella. Saatana on tietoinen, että hänen anastamastaan vallasta tehdään pian täydellinen loppu. Hänellä on nyt viimeinen tilaisuus yrittää saada maailma hallintaansa, ja siksi hän mitä päättäväisimmin koettaa saada [sivu 9] maanpiirin asukkaat tuhotuiksi.” (TM 464-465).

”Viimeisten päivien vaarat ovat yllämme, ja nuoria odottaa koetus, josta heillä ei ole aavistustakaan. He tulevat joutumaan mitä masentavimpaan ja pulmallisimpaan tilanteeseen. Heidän uskonsa oikeaperäisyys pannaan koetteelle. He tunnustavat odottavansa Ihmisen Pojan tulemusta, mutta siitä huolimatta jotkut heistä ovat olleet kurjia esimerkkejä uskottomille. He eivät ole olleet halukkaita jättämään maailmaa, vaan ovat yhdistyneet maailman lapsiin ...” (1 T 269).

”Jos elämme niiden hirvittävien vaarojen keskellä, joita Jumalan Sanassa kuvataan, niin eikö meidän tulisi herätä huomaamaan tilanteen todellisuus?” (5 T 525).

”Aika ei ole etäällä, jolloin koetus kohtaa jokaisen sielun.” (5 T 81).

”Päivät, joissa elämme, ovat tapahtumarikkaita ja täynnä vaaroja. Lopun lähestymistä ilmaisevat merkit lisääntyvät ympärillämme, ja tulee tapahtumia, jotka laadultaan ovat kauheampia kuin maailmassa on milloinkaan ennen nähty ...Ryhtyköön jokainen, joka sanoo uskovansa Herran pikaiseen tulemiseen, tutkimaan Raamattua niinkuin ei vielä koskaan ole tapahtunut, sillä saatana on päättänyt kaikin mahdollisin viettelyksin pidättää sieluja pimeydessä ja sokaista silmät, jottei aikamme vaaroja havaittaisi. Jokainen uskovainen avatkoon Raamattunsa palavin rukouksin, jotta Pyhä Henki pääsisi valaisemaan totuutta ja jotta hän tuntisi täydellisemmin Jumalan ja sen, jonka Hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen. Etsikää totuutta kuten kätkettyä aarretta, tuottaen siten viholliselle pettymyksen ...

Olemme lähellä taistelun loppua, joka on käyty Valon Ruhtinaan ja pimeyden ruhtinaan välillä. Pian vihollisen eksytykset koettavat uskomme laatua. Saatana on tekevä ihmetöitä pedon nähden sekä eksyttävä 'niitä, jotka asuvat maanpinnalla, niillä ihmeillä, joita sillä on voima tehdä pedon silmäin edessä'. Mutta vaikka pimeyden ruhtinas koettaa peittää maan pimeydellä ja kansat synkeydellä, ilmaisee Jumala sydämiä muuttavan voimansa.” (RH 22. & 29. 11. 1892). [sivu 10]

Laki ilmaisee Jumalan luonteen

 Kruunauksensa päivänä ei Kristus ole tunnustava ketään omakseen, jolla on ryppy tai tahra. Uskollisilleen Hän on jakava kirkkauden kruunut. Ne, jotka eivät halunneet Hänen hallitsevan heitä, saavat nähdä Hänet lunastettujen joukon ympäröimänä. Jokainen kantaa merkkiä: Herra meidän vanhurskautemme." E. G. W.

"Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; hurskaat saavat nähdä Hänen kasvonsa." (Ps. 11: 7).

Ajatellessamme Jumalan kansan tietä, sen pyhää tehtävää keskellä lopun ajan tapahtumia, ja vertaamme sitä siihen puhtaaseen ja pyhään elämään, jota taivas vaatii jokiselta henkilökohtaisesti sekä näemme juhlalliset merkit, jotka osoittavat maailman kiiruhtavan käsittämättömällä nopeudella kohti loppuansa, niin silloin on meille tärkeintä Jumalan ikuiset muuttumattomat lupaukset siitä, että Hän on pian päättävä työnsä. Miten kauan saamme odottaa Kristuksen ilmestymistä. Kuinka kauan Jumalan seurakunta rukoilee: Tulkoon valtakuntasi! Jotakin puuttuu, veljet ja sisaret! Seurakunnassa täytyy ilmetä erikoinen voima, jonka kautta se tulee siihen tilaan, että se voi vastaanottaa Jumalan Hengen täyteyden ehtoosateessa. Täytyy tulla käännös seurakunnassa vanhurskauttamisessa Kristuksen [sivu 6] veren kautta ennenkuin saamme Jumalan Hengen täyteyden. Mitä meitä hyödyttää sanoman tunteminen; mitä hyödyttää meitä meidän nimemme, tunnustuksemme, jos ehdot ehtoosateen saamiseen ovat täyttämättä? Nämä ehdot täytetään vain syntisen vanhurskauttamisella kaikista synneistään ja velastaan Jeesuksen vanhurskauden kautta. Kun tämä vanhurskaus tunnetaan ja otetaan vastaan koko sydämisesti, silloin saamme kokea ihmeellisen voiman seurakunnassa. Seurakunta on silloin oleva ilman tahraa ja ryppyjä. Silloin sen täydellisyys on nopeasti kasvava! Tämä se on, mitä me tarvitsemme! Ja tästä aiheesta tahdomme nyt tutkia.

Aikamme rientäessä käsittämättömässä juhlallisuudessaan ja vakavuudessaan lyhentäen aikaa nykyisyyden ja Kristuksen tulemisen välillä, niin miten ikävoimmekaan rakkaan Vapahtajamme tuloa.

Sotien uhrit peittävät taistelukentät. Onnettomuudet ja katastroofit niittävät satoaan kalliista ihmissieluista. Jumalanpelko ja rakkaus on hävinnyt. Ihmiselämä ei ole suuren arvoinen. Kuvaamaton kurjuus, tuska, huokaukset ja valitukset täyttävät ihmissydämet. Miten rikas, ah miten rikas onkaan nykyisyys viimeisten ennustusten täyttymisestä maan päällä. Pian on Jumalan kansa oleva keskellä viimeistä suurta ahdistusta tämän maailman historiassa. Mutta tähän suureen taisteluun on se astuva "Kristuksen vanhurskauteen pukeutuneena."

Veljet ja sisaret! Tämä Jeesuksen vanhurskaus on tärkein meidän varustuksessamme, johon meidän täytyy pukeutua lunastushistorian viimeisessä taistelussa. Ilman tätä on voittomme mahdotonta. Siitä myöskin riippuu osallisuutemme ehtoosateeseen. Jo tämä pieni, mutta juhlallinen ote profetian Hengen tuotteista osoittaa meille valmistautumisemme suuren tärkeyden. Sentähden tulisi meidän pyhin kaipauksemme olla: päästä pukeutumaan Kristuksen vanhurskauteen, että meidät löydettäisiin vanhurskasten riveistä viimeisessä taistelussa. Tutkistelussa tulemme paremmin näkemään, että tämä vanhurskaus on todellisuudessa koko kristillisen elämämme suuri sisältö ja merkitsee Jumalan kansalle joko hyväksymistä tai hylkäämistä.

Ajattelen, että me maailman vakavista tapahtumista voimme nähdä, tuomion taivaassa pian päätyvän. Tämä on aikamme suurin ja tärkein kysymys, koska se merkitsee ikuisen kohtalomme ratkaisua. Tämä ratkaisu on kokonaan riippuvainen [sivu 7] elämämme vanhurskauttamisesta Jeesuksen kautta. Tämä vanhurskauttamus taasen on mahdollista, jos syntinen tuntee ja tunnustaa syntinsä ja täydellisesti voittaa ne Jeesuksen kautta. Se on syntisen vapauttamista täydellisesti syntivelastaan Kristuksen kautta. Voidaksemme oikein käsittää, mitä merkitsee syntisen vapauttaminen syntivelastaan täydellisesti ja sen seurauksesta (ikuisesta kuolemasta), tulee meidän tutkia sitä oikeasssa valossaan. 2 Moos. 34: 5-7 ilmoitetaan ihmiselle hänen syntivelkansa: "Ja Herra vaelsi hänen kasvojensa edessä ja huusi: "Herra, Herra! - Jumala, laupias ja armollinen, ja pitkämielinen ja suuri armossa ja uskollisuudessa, joka pitää laupeuden tuhanteen saakka, ja antaa anteeksi vääryyden, ylitsekäymisen ja synnin; jonka edessä ei yksikään ole viaton." Huomaa: Jumala ei pidä syntistä viattomana. Eikä Hän sitä voikaan, sillä se ei olisi sopusoinnussa Hänen vanhurskautensa kanssa. Mutta Hän tekee paljon suuremman työn; paljon ihmeellisemmän: Hän poistaa velan! Syyllisestä siis tulee niinkuin hän ei koskaan olisi syntiä tehnyt. Sentähden emme me ikuisessa kirkkaudessa enää muista omia eikä toistemme syntejä. Synti on poissa. Kristus on meidän edestämme tullut "synniksi, jotta me Hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." (2 Kor. 5: 21). Kukaan ei voi enää muistaa syntejään. Synti ja sen velka on pyyhitty pois kuin pilvi ja sumu. (Jes. 44: 22). Se on niin täydellisesti otettu meiltä pois ja asetettu Jeesuksen päälle, niinkuin emme olisi koskaan tehneetkään syntiä. Mikä Jumalan rakkauden täyteys? Me olemme vanhurskautetut sillä vanhurskaudella, joka kelpaa Jumalan edessä. Se merkitsee, me esiinnymme nyt Jumalan edessä siinä vanhurskaudessa, jonka Kristus on uhrinsa kautta hankkinut. Sillä yksin on arvoa Jumalan edessä. Tämä on se vanhurskaus, jonka jokaisen täytyy saavuttaa, joka taivaassa vapautetaan tuomiosta. Ja tuomiosta vapautuminen täytyy olla todistus ja osoitus, ettei tätä teon velkaa ole olemassa. Taivaallisessa tuomiossa tämä on mahdollista vain siten, että syntinen voi osoittaa Kristukseen henkilökohtaisena vanhurskauttajanaan. Jos syytetty haluaa saavuttaa sellaisen vanhurskauttamisen, täytyy hänen elämänsä osoittaa sopusointuisuutta lain kanssa. Hänen tulee osoittaa kunnioittavansa, rakastavansa ja seuraavansa lakia. Tämä kaikki merkitsee, että täydellinen vanhurskauttamus Kristuksen kautta on voimassa vasta silloin, kun syntinen syntinsä tunnustaa, jättää sen ja saa anteeksi. Tunnustus ilman kääntymystä pois epävanhurskaudesta, [sivu 8] s.o. synnistä, on arvoton. Todellinen vanhurskauttamisemme kaikista synneistä ja niiden velasta ja vapautus sen rangaistuksesta on siis enemmän kuin yksin anteeksianto. Sentähden Jeesus sanoi niille, jotka olivat saaneet anteeksi: "Mene, äläkä enää tee syntiä." Tuon käsittämättömän suuren työn kehitys on seuraava: 1. "Tehkää siis parannus; " 2. "ja kääntykää ", (älkää tehkö enää syntiä); 3. "että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." (Ap.t. 3

Valmistauminen

 Viimeinen koe - kaksi luokkaa: ”Sapatinvietto on oleva suuri kuuliaisuuden koe, sillä tämä on se totuuskohta, josta erikoisesti väitellään. Kun ihmisten kestettäväksi asetetaan viimeinen koe, silloin tullaan vetämään rajaviiva niiden välille, jotka palvelevat Jumalaa, ja niiden, jotka eivät häntä palvele. Samoin kuin väärän sapatin noudattaminen, sopusoinnussa maan lain kanssa ja ristiriidassa neljännen käskyn kanssa, on julkinen tunnustus kuuliaisuudesta Jumalaa vastustavalle vallalle, samoin oikean sapatin viettäminen, kuuliaisuudessa Jumalan laille, on todistus uskollisuudesta Luojaa kohtaan. Kun toinen luokka suostuu vastaanottamaan maallisille valloille antautumisen tuntomerkin ja siten ottaa pedon merkin, niin toinen luokka valitsee merkin uskollisuudesta Jumalaa kohtaan ja tulee merkityksi Jumalan sinetillä.” (ST 590).

Enemmän valoa kirjakäärön avautuessa: ”Se valo, minkä olemme saaneet kolmannen enkelin sanomasta, on oikeata valoa. Pedon merkki on täsmälleen sitä, mitä sen on sanottu olevan. Kaikkea tätä asiaa koskevaa ei vielä ymmärretä eikä sitä tullakaan ymmärtämään, ennen kuin kirjakäärö avautuu; mutta maailmassamme tullaan suorittamaan mitä juhlallisin ja vakavin työ.” (6 T 17; 8 T 159).

Kansat omaksuvat yhteisen johdon: ”Viimeistä kriisiä lähestyessämme on varsin tärkeää, että Herran välikappaleiden kesken vallitsee sopusointu ja yksimielisyys. Maailma on täynnä myrskyä, sotaa ja erimielisyyttä. Kuitenkin yhden johtajan - paavinvallan - alaisena ihmiset yhtyvät vastustamaan Jumalaa hänen todistajiensa persoonassa.” (7 T 182).

Mikä on pedon merkki: ”Jumalan merkki eli sinetti ilmenee seitsemännen päivän sapatin, Herran luomismuiston, pitämisessä. 'Herra puhui Moosekselle sanoen: 'Puhu israelilaisille ja sano: Pitäkää minun sapattini, sillä se on merkkinä meidän välillämme, minun ja teidän, sukupolvesta sukupolveen, tietääksenne, että minä olen Herra, joka pyhitän teidät.' (2 Moos. 31:12, 13). Sapatti on tässä selvästi määrätty merkiksi Jumalan ja hänen kansansa välille.

Pedon merkki on tämän vastakohta - viikon ensimmäisen päivän pitäminen. Tämä merkki erottaa ne, jotka tunnustavat paavin ylivallan, niistä, jotka tunnustavat Jumalan ylivallan.” (8 T 117).

(Ilmestyskirjan 14:9-12 selityksessä): ”Johannesta kehotettiin katsomaan kansaa, joka eroaa niistä, jotka palvelevat petoa ja sen kuvaa pyhittämällä viikon ensimmäistä päivää. Tämän päivän pitäminen on pedon merkki.” (Testimonies to Ministers and Gospel Workers, s. 133).