Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu ja johon hyvällä tunnustuksella olet tunnustautunut monen todistajan edessä. 1.Tim.6:12
Aikamme nuorille tulisi tähdentää apostoli Paavalin vakavaa neuvoa Timoteukselle siitä, ettei tämä laiminlöisi velvollisuutensa täyttämistä. Älköön kukaan nuoruuttasi katso ylen, vaan ole sinä uskovaisten esikuva
puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa. 1.Tim.4:12. Helma syntejä vastaan on taisteltava ja ne on voitettava. Kiusauksiin luonteenpiirteisiin, olkoon ne sitten perittyjä tai hankittuja, olisi erikseen tartuttava ja verrattava niitä vanhurskauden suureen ohjesääntöön. Jumalan sanan ohjeiden mukaan niitä pitäisi lujasti vastustaa ja ne tulisi kukistaa Kristuksen voiman avulla.
Päivästä toiseen ja hetkestä hetkeen on tarmokkaasti harrastettava itsensä kieltämistä ja sisäistä pyhitystä; silloin todistavat ulkoiset teot, että Jeesus pysyy uskon kautta sydämmessä.
Pian saamme olla todistamassa Kuninkaamme kruunajaisia. Ne, joiden elämä on kätketty Kristuksen kanssa, ne,jotka täällä maan päällä ovat taistelleet hyvän uskontaistelun, loistavat Lunastajan kirkkaudella Jumalan valtakunnassa.
keskiviikko 29. huhtikuuta 2015
lauantai 25. huhtikuuta 2015
Vain Jeesus voi antaa sielullemme todellisen levon
Heprealaiskirjeen 10. luvussa meitä kehotetaan astumaan vilpittömin sydämmin Jumalan eteen taivaan temppelissä, jonne Jeesus on avannut uuden tien. Muutamaa jaetta myöhemmin meitä kehotetaan hoitamaan toisiamme: " Pitäkäämme huolta toinen toisistamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin." Viime kädessä on kysymys siitä, että rohkaisemme toisiamme luottamaan Jeesukseen Kristukseen. Vain Jeesus voi antaasielullemme todellisen levon.
Vain Jeesus voi lopullisesti parantaa haavamme.
Vain Jeesus ymmärtää meitä oikein
Vain Jeesuksen rakkaus riittää tyydyttämään sydämmemme kaipuun.
Kertokaamme siis hänelle hätämme, huolemme ja tarpeemme.
Muistakaamme si Jeesuksen lupausta: " Minun Isäni kodissa on monta huonetta- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. " ( Joh.14:2,3.)
Vain Jeesus voi lopullisesti parantaa haavamme.
Vain Jeesus ymmärtää meitä oikein
Vain Jeesuksen rakkaus riittää tyydyttämään sydämmemme kaipuun.
Kertokaamme siis hänelle hätämme, huolemme ja tarpeemme.
Muistakaamme si Jeesuksen lupausta: " Minun Isäni kodissa on monta huonetta- enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen. " ( Joh.14:2,3.)
keskiviikko 22. huhtikuuta 2015
Meidän sitoumuksemme
Älkäämme koskaan unohtako Jeesuksen toimintaperiaatetta. Tulkoon siitä myös meidän toimintaperiaateemme. Jos suhtaudumme vakavasti tämän maailman tavoittamiseen Kristukselle, meidän on seurattava Kristuksen esimerkkiä.
Me tarvitsemme enemmän rakkautta toisiamme kohtaan, enemmän rakkautta erehtyneitä kohtaan, enemmän rakkautta nuoria kohtaan, enemmän rakkautta naapureitamme kohtaan, enemmän rakkautta niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Kristusta, enemmän rakkautta itseään Jumalaa kohtaan, enemmän rakkautta hänen maailmaansa kohtaan, enemmän rakkautta ja hyväksyä hänen toimintatapaansa kohtaan.
- Ihmiset,jotka kokevat Kristuksen rakkauden ,eivät voi olla rakastamatta toisia ja todistamatta heille. Rukoilkaamme,että Kristuksen toimintaperiaatteesta tulee myös meidän toimintaperiaatteemme. Kristuksen toimintaperiaatteen myötä meillä on myös hänen lupauksensa siitä, että hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti, ja hän siunaa meidän ponnistelumme mahtavan sadonkorjuunsa hyväksi. " Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. " ( Luuk.19:10.)
Me tarvitsemme enemmän rakkautta toisiamme kohtaan, enemmän rakkautta erehtyneitä kohtaan, enemmän rakkautta nuoria kohtaan, enemmän rakkautta naapureitamme kohtaan, enemmän rakkautta niitä kohtaan, jotka eivät vielä tunne Kristusta, enemmän rakkautta itseään Jumalaa kohtaan, enemmän rakkautta hänen maailmaansa kohtaan, enemmän rakkautta ja hyväksyä hänen toimintatapaansa kohtaan.
- Ihmiset,jotka kokevat Kristuksen rakkauden ,eivät voi olla rakastamatta toisia ja todistamatta heille. Rukoilkaamme,että Kristuksen toimintaperiaatteesta tulee myös meidän toimintaperiaatteemme. Kristuksen toimintaperiaatteen myötä meillä on myös hänen lupauksensa siitä, että hän on kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti, ja hän siunaa meidän ponnistelumme mahtavan sadonkorjuunsa hyväksi. " Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan. " ( Luuk.19:10.)
tiistai 21. huhtikuuta 2015
Pyhäkkö ajassa
Ensimmäisen kerran Raamattu käyttää pyhä - sanaa paikkaan liittyen, kun Jumala käski Moosesta riisumaan kengät palan pensaan äärellä. Jumalan erityinen läsnäolo oli pyhittänyt paikan. Mooses oli pyhittänyt paikan. Mooses saattoi kohdata Jumalan vain kunnioittamalla paikan pyhyyttä ja osoittaa sen riisumalla kengät jalastaan.
Samanlainen vuorovaikutus ilmenee Jumalan pyhittämän ajan suhteen.
" ( 1.Moos.2:3.) " Muista pyhittää lepopäivä." ( 2. Moos20:8). Ensimmäisessä pyhittäjänä on Jumala, toisessa ihmistä pyydetään hyväksymään tämä.
Pyhittäityminen kohdistuu samaan kohteeseen, päivään joka vielä täsmennetään seitsemänneksi päiväksi. Siinä on kaksi eri taholta tulevaa pyhittävää voimaa, jotka kohtaavat toisensa määrätyssä ajan kohdassa, seitsemännessä päivässä. Jumala tuo tämän ajankohtaan olemuksensa pyhyyden jaihminen aivan kuin Mooses riisuu kengät jalastaan ja astuu sisälle pyhään aikaan.
Onko sillä merkitystä, että tämä kohtaamisen ajankohta on selkeästi määritelty seitsemänneksi päiväksi ? Kaikkien mielestä ei ole.
- Kun Hesekiel mittasi näyssä temppeliä. hänelle ilmoitettiin tärkeä, temppelin perustuvaa laatua oleva ominaisuus: " Tämä on temppelin perussääntö: koko sen alue ylhäältä vuorella on kauttaaltaan pyhä. Tämä on temppelin perussääntö." ( Hes.43:12.) Tästä kirjoittaa myös psalmista: " pyhänä kohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan." ( Ps.93:5.)
Samanlainen vuorovaikutus ilmenee Jumalan pyhittämän ajan suhteen.
" ( 1.Moos.2:3.) " Muista pyhittää lepopäivä." ( 2. Moos20:8). Ensimmäisessä pyhittäjänä on Jumala, toisessa ihmistä pyydetään hyväksymään tämä.
Pyhittäityminen kohdistuu samaan kohteeseen, päivään joka vielä täsmennetään seitsemänneksi päiväksi. Siinä on kaksi eri taholta tulevaa pyhittävää voimaa, jotka kohtaavat toisensa määrätyssä ajan kohdassa, seitsemännessä päivässä. Jumala tuo tämän ajankohtaan olemuksensa pyhyyden jaihminen aivan kuin Mooses riisuu kengät jalastaan ja astuu sisälle pyhään aikaan.
Onko sillä merkitystä, että tämä kohtaamisen ajankohta on selkeästi määritelty seitsemänneksi päiväksi ? Kaikkien mielestä ei ole.
- Kun Hesekiel mittasi näyssä temppeliä. hänelle ilmoitettiin tärkeä, temppelin perustuvaa laatua oleva ominaisuus: " Tämä on temppelin perussääntö: koko sen alue ylhäältä vuorella on kauttaaltaan pyhä. Tämä on temppelin perussääntö." ( Hes.43:12.) Tästä kirjoittaa myös psalmista: " pyhänä kohtaa sinun temppelisi ajasta aikaan." ( Ps.93:5.)
maanantai 20. huhtikuuta 2015
Ilo
Ellen White toisti tätä teemaa: Meidät on kutsuttu " tavoittamaan Jumalan hymyn heijastus ja heijastamaan sitä toisille." (Ps.34:6) Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä.
Hymy on kasvojen todiste myönteisestä asenteesta.
Iloinen asenne on enemmän kuin hymyilemistä. Se on lahja, joka kuljettaa meidät myös tuskan läpi.
Huononoina aikoina se tekee mahdolliseksi noudattaa Jumalan suunnitelmaa saadessaan meidät näkemään voiton. Jeesus kesti kärsimykset ristillä " edessään olleen ilon tähden. Hepr.12:2.
Ilo on taivaan asenne. Maan luomisessa " Jumalan pojat huusivat ääneen ilostaan " ( Job.38:7).
(Matt.25:21. Luuk.15:10.
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Suuri kaipuu
Matt. 9:36 kertoo,että kun Kristus näki ihmiset, hän tunsi suurta myötätuntoa heitä kohtaan, koska he "olivat näännyksissä ja heitteillä". Nykyäänkin maailma on näännyksissä ja hajoamassa. Ihmisillä on suuri kaipuu sellaiseen,mikä on todellista ja kestävää; sellaiseen, mikä johtaa rauhaan ja turvallisuuteen; sellaiseen,mikä yhdistää ihmiset kuten paimen yhdistää lauman. Kristus kutsuu tänään sinua ja minua valitsemaan täyden elämän hänessä, olemaan kaikin tavoin terve Pyhän Hengen asuessa meissä niin, että voimme toimia paimenina niille, jotka ovat heitteillä,
- Jumala kutsuu meitä osaksi omistautuneiden seuraajiensa suurta, yhdisrettyä ja monimuotoista joukkoa osoittamaan myötätuntoa niille, jotka ovat näännyksissä ja heitteillä, murtuneita ruumiiltaan ja hengeltään. Tarve on suuri,eikä auttajia ole tarpeeksi. Kristus sanoi, että mahdollista satoa kyllä on, mutta omistautuneita lähetystyöntekiöitä on vain vähän ja että meidän pitäisi rukoilla Herraa lähettämään työntekiöitä elonkorjuuseen. ( Ks. Matt.9:37,38).
Oletko sinä valmis, halvaantuneen miehen ystävien tavoin, jatkamaan sinnikkäästi toisten tuomista Kristuksen luo?
- Jumala kutsuu meitä osaksi omistautuneiden seuraajiensa suurta, yhdisrettyä ja monimuotoista joukkoa osoittamaan myötätuntoa niille, jotka ovat näännyksissä ja heitteillä, murtuneita ruumiiltaan ja hengeltään. Tarve on suuri,eikä auttajia ole tarpeeksi. Kristus sanoi, että mahdollista satoa kyllä on, mutta omistautuneita lähetystyöntekiöitä on vain vähän ja että meidän pitäisi rukoilla Herraa lähettämään työntekiöitä elonkorjuuseen. ( Ks. Matt.9:37,38).
Oletko sinä valmis, halvaantuneen miehen ystävien tavoin, jatkamaan sinnikkäästi toisten tuomista Kristuksen luo?
perjantai 17. huhtikuuta 2015
Me elämme nyt lopun ajassa
Kristityt ovat puhuneet Kristuksen toisesta tulemisesta jo lähes kaksituhatta vuotta. Vaikka evankeliumien lukeminen osoittaa, että Jeesus käsitteeli paljon enemmän käytännön elämään liittyviä asioita kuin paluutaan, toinen adventti on kuitenkin olennainen osa Uuden testamentin sanomaa.
Seitsemännen päivän adventistit opettavat, että me elämme nyt "lopun ajassa" (joka alkoi 1798, kun kesiaikaisten vainojen 1260 vuotta päättyi) ja että parhaillaan on käynnissä toista adventtia edeltävä tuomio (joka alkoi 1844, jolloin Dan. 8:14 mainittu 2 300 vuoden jakso päättyi). Nämä profeetalliset maamerkit osoittavat selvästi, missä historian vaiheessa me elämme. Jotkut innokkaat jäsenet ovat kuitenkin menneet pitemmälle ja langenneet kiusaukseen määrittää tarkka ajankohta Kristuksen paluulle.
Koska ihmisluonto pystyy pitämään yllä kiihkeää odotusta vain jonkin aikaa, tällaisten ajanmääritysten epäonnistuminen johtaa aina pettymykseen. Tämä ei tarkoitta, ettei seurakunnan tulisi julistaa Kristuksen paluuta. Mutta teemme viisaasti, jos emme painosta jäseniämme "valmistautumaan" vetoamalla ajan lyhyyteen. Sen sijaan meidän kannattaa tähdentää, miten uskovat voivat kasvaa Jeesuksessa Kristuksessa ja tulla kypsiksi, hyödyllisiksi ihmisiksi.
Vuonna 1851 Ellen White kirjoitti: " Herra näytti minulle, että sanoman on edettävä ja ettei sitä tule sitoa ajanmääriityksiin, sillä aika ei tule enää milloinkaan olemaan koetinkivi. Minä näin, että saarnat herättivät joissakin väärää kiihtymystä, että kolmen enkelin sanoma pystyy seisomaan omalla perustallaan tarvitsematta tuekseen ajanmäärityksiä." Ja vuonna 1892: "Meidän ei tule kiihdyttää itseämme aikalaskelmilla. Me emme saa ryhtyä rakentelemaan teorioita ajoista ja hetkistä, joita Jumala ei ole ilmoittanut. Jeesus on käskenyt opetuslapsiaan 'valvomaan', mutta hän ei kehottanut heitä odottamaan jotain määrättyä hetkeä".
Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta on joskus tahattomasti käyteety väärin. Sitä on esitetty sureville ikään kuin tämä toivo pyyhkisi hetkessä olemattomiin heidän tuskansa ja surunsa. Jotkut väittävät, ettei surua tule ilmaista, koska Vapahtaja tulee pian takaisin. Vanhempina ja opettajina me olemme ehkä syyllistyneet käyttämään väärin lupausta Herramme paluusta painostamalla sen avulla nuoriamme mukautumaan tapoihin, jotka meidän mielestämme ovat välttämättömiä pelastukselle.
Seitsemännen päivän adventistit opettavat, että me elämme nyt "lopun ajassa" (joka alkoi 1798, kun kesiaikaisten vainojen 1260 vuotta päättyi) ja että parhaillaan on käynnissä toista adventtia edeltävä tuomio (joka alkoi 1844, jolloin Dan. 8:14 mainittu 2 300 vuoden jakso päättyi). Nämä profeetalliset maamerkit osoittavat selvästi, missä historian vaiheessa me elämme. Jotkut innokkaat jäsenet ovat kuitenkin menneet pitemmälle ja langenneet kiusaukseen määrittää tarkka ajankohta Kristuksen paluulle.
Koska ihmisluonto pystyy pitämään yllä kiihkeää odotusta vain jonkin aikaa, tällaisten ajanmääritysten epäonnistuminen johtaa aina pettymykseen. Tämä ei tarkoitta, ettei seurakunnan tulisi julistaa Kristuksen paluuta. Mutta teemme viisaasti, jos emme painosta jäseniämme "valmistautumaan" vetoamalla ajan lyhyyteen. Sen sijaan meidän kannattaa tähdentää, miten uskovat voivat kasvaa Jeesuksessa Kristuksessa ja tulla kypsiksi, hyödyllisiksi ihmisiksi.
Vuonna 1851 Ellen White kirjoitti: " Herra näytti minulle, että sanoman on edettävä ja ettei sitä tule sitoa ajanmääriityksiin, sillä aika ei tule enää milloinkaan olemaan koetinkivi. Minä näin, että saarnat herättivät joissakin väärää kiihtymystä, että kolmen enkelin sanoma pystyy seisomaan omalla perustallaan tarvitsematta tuekseen ajanmäärityksiä." Ja vuonna 1892: "Meidän ei tule kiihdyttää itseämme aikalaskelmilla. Me emme saa ryhtyä rakentelemaan teorioita ajoista ja hetkistä, joita Jumala ei ole ilmoittanut. Jeesus on käskenyt opetuslapsiaan 'valvomaan', mutta hän ei kehottanut heitä odottamaan jotain määrättyä hetkeä".
Oppia Kristuksen toisesta tulemisesta on joskus tahattomasti käyteety väärin. Sitä on esitetty sureville ikään kuin tämä toivo pyyhkisi hetkessä olemattomiin heidän tuskansa ja surunsa. Jotkut väittävät, ettei surua tule ilmaista, koska Vapahtaja tulee pian takaisin. Vanhempina ja opettajina me olemme ehkä syyllistyneet käyttämään väärin lupausta Herramme paluusta painostamalla sen avulla nuoriamme mukautumaan tapoihin, jotka meidän mielestämme ovat välttämättömiä pelastukselle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)